– Oma ahdistus, pelko tai tietämättömyys on helpompi peittää kylmyyteen ja välinpitämättömyyteen kuin tuoda se julkisesti esiin

Vaikka Niilo ja taikasivellin -kirja on kirjoitettu 10-vuotiaan pojan näkökulmasta, niin Susannan Shearmanin mielestä se sopii hyvin myös aikuisille.

Susanna Shearmanin haastatteli Reetta Reinman

S usanna, mistä sait idean kirjaasi Niilo ja taikasivellin?

– Aloin kirjoittaa Niilo ja taikasivellin -kirjaa muutama vuosi takaperin, kun asuin vielä Helsingissä. Minulla ei ollut suunnitelmissa kirjoittaa juuri kiusaamisesta kertovaa kirjaa, mutta idea vain tupsahti jostain. Aihe on kuitenkin tärkeä, ja valitettavan ajankohtainen aina.

Miksi halusit käsitellä kiusaamista kirjassasi?

– Idea tuli ensin. Sen jälkeen luin kiusaamisesta kertovia artikkeleja ja omakohtaisia kokemuksia esimerkiksi nettipalstoilta. Kiusaamista on paljon myös työelämässä, joten kirja voi kiinnostaa myös aikuisia, vaikka se on kirjoitettu 10-vuotiaan pojan näkökulmasta.

Peittävätkö kiusaajat kiusaamisellaan jollain tavalla pelkoaan?

– En ole kiusaamisen asiantuntija, enkä osaa vastata tyhjentävästi kysymykseen. Aiheeseen tutustuessani luin paljon tarinoita ja artikkeleja myös kiusaajan näkökulmasta. Ihmisille on varmaan ominaista se, että heikkoutta on vaikea näyttää. Oma ahdistus, pelko tai tietämättömyys on helpompi peittää kylmyyteen ja välinpitämättömyyteen kuin tuoda se julkisesti esiin.

Kiusaaminen voi esiintyä hyvin erilaisilla tavoilla: se voi olla fyysistä ja se voi olla henkistä. Sekä fyysinen että henkinen kiusaaminen on väkivaltaa ja aihettaa uskomattoman paljon pahaa mieltä. Kurjaa on myös se, että kiusattu saattaa purkaa pahaa oloaan eteenpäin.

Kiusaaminen ei rajoitu pelkkään koulukiusaamiseen, vaan myös esimerkiksi työelämässä on todella paljon kiusaamista. Minua huolettaa tosi paljon nykyinen nettikäyttäytyminen: se, miten somessa aikuiset ihmiset kohtelevat toisia ajattelemattomasti.

Mikä saa ihmisen nauttimaan siitä, että jollakin tavoin alentamalla muita nostaa itsensä toisten yläpuolelle? Millaisia syitä näet tällaisen käyttäytymismallin taustalla? Miten kiusaaminen koukuttaa kiusaajan?

– Jälleen täytyy sanoa, että en ole ehkä oikea ihminen vastaamaan tähän, todella mielenkiintoiseen kysymykseen. Voin oikeastaan puhua vain kirjani henkilöiden kautta. Niilo-kirjan Kapteeni on hieman surullinen ja epävarma poika, joka ei ole saanut parhaimpia eväitä elämään kotoaan. Kiusaamisella hän purkaa huono oloaan. Kiusaamisen avulla Kapteeni saa myös näyttää sen, mitä osaa: isona ja voimakkaana olon. Myöhemmin Kapteeni, oikealta nimeltään Risto, huomaa, että fyysistä vahvuutta voi käyttää muuhunkin kuin kiusaamiseen.

Miksi kiusattu usein valitsee vaikenemisen ja valehtelemisen selviytymiskeinoikseen? Millaisia seurauksia näillä käyttäytymismalleilla voi olla?

– Kiusattu saattaa hävetä kiusatuksi tulemista. On helpompi olla hiljaa, kuin hakea apua. Kiusatut kokevat pohjatonta yksinäisyyttä, pelkoa ja ahdistusta. Kiusatusta saattaa kasvaa myös syrjäytynyt aikuinen – on niinkin äärimmäisiä ja surullisia kohtaloita, joissa kiusattu päätyy itsemurhaan.

Toisinaan kiusaaminen ja vastoinkäymiset on saatu käännettyä voimavaraksi. Tunnen erään loistavan ja fiksun teatteriohjaajan, jota on kiusattu koulussa. Nykyään hän on yksi varmimmista, voimakkaimmista ja luovimmista ihmisistä, joita tunnen ja jota ihailen.

Miksi varsinkin lasten ja teini-ikäisten on helpompi kertoa suruistaan ja iloistaan eläimille?

– Kirjan Niilo päätyy toivomaan itselleen lemmikkiä, ja saakin kaverikseen Taika-kissan. Niilon on helppo kertoa kissalle kiusaamisesta, koska ei halua kertoa asiasta vanhemmilleen. Niilo pelkää, että vanhemmille kertominen johtaisi kiusaamisen pahenemiseen, ja kiusaamisen julkitulo pahoittaisi vanhempien mielen. Niilo kertoo kissalle kiusaamisesta, sillä tietää, että kissa ei kieli asioita eteenpäin.

Mikä on lemmikkieläimen merkitys lapsen kasvulle?

– Minulla on ollut paljon lemmikkejä lapsena. Minulla oli muun muassa poni, kissa, koira, kaneja, ankkoja, rotta ja hiiriä. Eläimet opettivat vastuuntuntoa, ja tuovathan ne iloa arkeen. Ja tutkimusten mukaan lemmikkien omistajilla on vähemmän allergioitakin. Nykyään meillä on Vappu-kissa ja kuusi kanaa. Eliot-poikani tykkää kissasta ja opettelee nyt hoitamaan Vappua. Pienelle lapselle täytyy opettaa, miten eläimen kanssa toimitaan.

Miksi Niilo päätyi kuitenkin antamaan kiusaajalleen anteeksi?

– Niilo on poika, joka osaa kuunnella ja asettua myös muiden asemaan. Hän antaa kiusaajalleen Kapteenille anteeksi. Kun he tutustuvat, Niilo kuulee Kapteenin hankalasta elämästä, ja ymmärtää, että heillä molemmilla on ollut paha olla.

Mitä haluat kertoa kirjallasi anteeksiannon voimasta?

– Niilon tilanteessa anteeksianto tulee anteeksipyynnön ja tutustumisen kautta. Jos kiusaamiselle saadaan loppu, niin anteeksianto auttaa myös kiusattua, sillä vihassa ja katkeruudessa eläminen väsyttää.

Millä keinoin kirjasi Niilo ja taikasivellin Risto (ylipäätään kiusaajat) voivat voittaa häpeänsä, kun heidän kiusaamansa uhri antaakin anteeksi? Onko kiusaajan mahdollista löytää itsemyötätunto, jos kiusaamisen juuret ovat myötätunnon ja pyyteettömyyden puuttumisessa?

– Niilo-kirjassa kiusaajasta ja kiusatusta tulevat ystävät. Risto ei välttämättä muutu kerralla, eikä koskaan muutu samanlaiseksi kuin Niilo, joka on kiltti ja täynnä empatiaa. Mutta he voivat olla ystäviä ja kunnioittavat toistensa vahvoja puolia, ja ymmärtävät toistensa heikkouksia.

Miten tärkeänä pidät, että meillä jokaisella on mieli avoinna elämän taikavoimalle ja mystisyydelle? Miten niiden avulla pääsemme ”arjen yläpuolelle” harmaanakin arkipäivänä?

– Itse eläydyn mystisyyteen ja innostun salaperäisistä tarinoista. Silloin en välitä, voiko jokin asia olla totta. Avopuolisoni vetoaa aina tieteeseen, ja keskustelemme paljon esimerkiksi uskontojen ja tieteen suhteesta. En usko taikavoimiin, mutta uskon, että avoimuuden, luovuuden ja leikkisyyden avulla elämässä saadaan aikaan merkittäviä muutoksia ja innovaatioita.

Millainen elämän sisällöntuottaja mielestäsi mielikuvitus on? Miten mielikuvituksen ja luovuuden kukkaan puhkeamista voi lasten kasvatuksessa edistää? Miten aikuinen voi niitä itsessään vahvistaa?

– Olen itse aika elämyshakuinen ihminen. Käsitän elämykset merkittävinä kokemuksina, jotka ehkä jopa muuttavat ihmistä. Olen hakenut elämyksiä esimerkiksi matkustelemalla, laskuvarjohypyllä ja sukeltamalla. Mutta elämysten ei tarvitse olla kalliita, silloin mielikuvituksesta ja tarinoihin heittäytymisestä on hyötyä. Iloa tuottavia elämyksiä ovat myös hyvä kirja, elokuva ja ruoka.

Nelivuotiaalla pojallani on hyvä mielikuvitus, ja hän viihtyy leikkiensä parissa. Meillä on kotona milloin hämähäkkimies tai joku muu supersankari. Pojallani on myös paljon mielikuvituskavereita. Uskon, että lapsilla on luontaisesti hyvä mielikuvitus ja kaikki lapset ovat luovia. Meillä luovuutta tuetaan esimerkiksi piirtelemällä ja leikkimällä sekä mielikuvituskavereille juttelemalla. Rakennamme sohvalle majoja ja metsästämme monstereita.

Olen huomannut, että oma luovuuteni elää ennen kaikkea levosta. Olen melkoinen työnarkomaani. Tykkään työstäni tosi paljon, mutta jos haluan päivätyöni lisäksi kirjoittaa lisää kirjoja tai harrastaa valokuvausta, niin minun täytyy pystyä viettämään illat ja viikonloput niin, etten avaa työsähköpostia. Olen välillä harmissani siitä, miten vähän tunteja on vuorokaudessa, sillä elämässä on tosi paljon mukavia juttuja, joita haluaisin toteuttaa. Aika vaan ei riitä kaikkeen.

Millainen konkreettisesti Niilo ja taikasivellin -kirjan kirjoittamisprosessi oli?

– Aloin kirjoittaa kirjaa muutamia vuosia sitten. Aluksi kirjan oli tarkoitus olla vain lyhyt, noin 10-sivuinen tarina. En saanut sitä ihan loppuun ja työkiireitten takia kirjan kirjoittaminen jäi. Muutin takaisin Lapualle vuonna 2012, jolloin poikani syntyi. Silloin tapasin myös kustantajani Arto Juurakon (Sananjuuri), jonka luovan kirjoittamisen kurssille osallistuin. Esittelin Niilon Artolle. Arton ansiosta kirjasta tuli pidempi, ja ennen kaikkea valmis. Sain Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahastolta apurahan, jota ilman kirjasta ei olisi tullut valmista.

Työn alla on nyt Niilo-kirjan toinen osa. Siihen olen saanut apurahan Taiteen edistämiskeskukselta. Kirjoitusprosessi poikkeaa toisessa osassa aika paljon ensimmäisestä kirjasta, sillä ensimmäisen kirjan taustatyötä tehdessäni käytin paljon nettiä. Seuraava osa vaatii esimerkiksi vierailun Tiedekeskus Heurekaan.

”– Avoimuuden, luovuuden ja leikkisyyden avulla elämässä saadaan aikaan merkittäviä muutoksia ja innovaatioita. ”
”Olen huomannut, että oma luovuuteni elää ennen kaikkea levosta.

KUKA?

Susanna Shearman

Ikä: 34 v

Syntymäpaikka: Lapua

Asuinpaikka: Lapua

Perhesuhteet: Avoliitossa, 4-vuotias Eliot-poika

Ammatti: Lapuan kaupungin vt. kulttuurijohtaja

Harrastukset: Lukeminen ja luova kirjoittaminen

Elämän motto: I can’t do this but I am doing it anyway.