Kaija Ilomäen työelämäntiellä on kolme kaistaa

Kaijan mukaan kuvanveistossa ja maskeerauksessa on paljon samaa. Maskeeraaja työstää elävää materiaalia.

Reikissä ei hänen mielestään ole mitään kummallista. Se on energiaa, joka kulkee hoitajan käsien kautta juuri sinne minne

hoidettava sitä tarvitsee. Mitään ei tehdä väkisin, ei taiteessa eikä reikissä.

Teksti ja kuvat: Reetta Reinman

Rakkauteni teatteriin syntyi Seinäjoella ollessani 16-vuotias. Asuimme teatterin vieressä. Lauantai-iltaisin kymmentä vaille seitsemän usein mietin, mitä tekisin. Teatteriin! Sinne ehtii juosta viidessä minuutissa, muistelee Loviisassa nykyään asuva Kaija Ilomäki , 59. Sittemmin teatteri ja elokuva ovat kuljettaneet Kaijaa maalla, merellä ja ilmassa – puihin, metsäjärville ja kivenkoloihin.

Lukion jälkeen Kaija kävi Helsingissä kaksivuotisen SKY-Cidesco kosmetologikoulun. Lopputyönsä hän teki teatterimaskeerauksesta. Kaijalla on maskeeraajan erikoisammattitutkinto.

– Valmistumiseni aikoihin tv-mainosfilmien tekoon keskittynyt Crea Filmi Oy haki äitiyslomansijaiseksi maskeeraaja-meikkaajaa. Työpaikkahaastatteluun mennessäni minulle tuli heti ovella tunne: Tänne!

Crea Filmissä Helsingissä Kaija työskenteli 1980-1984. Samalla hän teki myös teatterimaskeerauksia. Vuonna 1984 hän siirtyi free lanceriksi.

– Kesät tein elokuvia, talvet tv-mainoksia ja teatteria, Kaija kiteyttää.

Kymmenen vuotta, 1980-1990, Kaija työskenteli säännöllisesti maskeeraussuunnittelijana ja maskeeraajana Helsingin kaupunginteatterissa, siitä tuli Kaijan kotiteatteri.

– Ensimmäinen lama heitti minut ulos. 2002 sain taas palata Helsingin kaupunginteatterin hommiin. Siitä saakka olen joka talvi ollut joko Helsingin kaupunginteatterissa tai muussa teatterissa maskeeraajana, paitsi en tänä talvena. Viime keväänä tein Kuopion kaupunginteatteriin Annie Mestariampujan maskeeraussuunnitelman: piirustukset meikeistä ja kampauksista, materiaalisuunnitelmat sekä olin paikan päällä opettamassa paikallisen henkilökunnan tekemään meikit itse.

– Kampaukset ja peruukit hoitaa Kuopion kaupunginteatterin loistava kampaamon henkilökunta.

Kaija toimii edelleen kouluttajana maskeerauskoulu Make up for Ever Academyssä. Hän on Suomen maskeeraajat ry:n kunniajäsen. Hän on myös suosittu luennoitsija elokuva- ja teatterimaskeerauksesta.

Nuoruuteni savotat , Rukajärven tie, Lakeuden kutsu, Vieraalla maalla, Rölli ja metsänhenki – Kaija on vastannut yli 20 kotimaisen elokuvan maskeeraussuunnittelusta ja maskeerauksen toteuttamisesta.

Vuonna 2005 Kaija oli maskeeraustiimin johtajana Klaus Härön elokuvassa Äideistä parhain.

– Äideistä parhain oli kaikin puolin niin loistava elokuva, että päätin, että se jää minulla viimeiseksi elokuvaksi. Täydelliseen oli upea lopettaa elokuvaura, Kaija toteaa.

Häntä harmittaa, että nykyään Suomessa ovat harvassa juonellisesti mukaansatempaavat, laadukkaat elokuvakäsikirjoitukset.

Rukajärven tien yksi vaikuttava kohtaus vahvisti Kaijassa olevaa pasifismiä.

– Taisto Reimaluodon näyttelemä henkilö haavoittui elokuvassa pahasti. Maskeerausporukan kanssa sidoimme hänet tekoveriräteillä, likaräteillä teimme likaiseksi. Sitten häntä lähdettiin viemään metsäjärveä pitkin paareilla kohti kenttäsairaalaa. Hän näytteli sen niin koskettavasti, että itkimme jokainen. Sodan mielettömyys korostui myös, kun tehosteryhmä ampui puita poikki taistelutantereelta; mikä valtava paineaalto siinä tuli, miltä se on tuntunutkaan todellisessa sotatilanteessa.

Elokuvaa filmatessa ollaan pitkiä aikoja porukalla samassa paikassa, aika käy usein pitkäksi, odottelu jäykistää kroppaa ja jumiuttaa aineenvaihduntaa. Jumissa oleva nestekierto näkyy muun muassa silmäpusseina. Kaija opetteli tekemään kuvaustauoilla näyttelijöille kasvolymfaa ja akupainantaa. Hän itse sai kipeään olkapäähänsä apua akupunktiosta. Vuosituhannen vaihteen tienoilla Kaija oli kesäleirillä, jossa tutustuttiin luonnon energioihin. Siellä hän näki ensimmäisen kerran enkeleitä ja löysi energiaa välittävän reikin, joka oli hänelle siihen saakka täysin vieras. Reiki tempasi Kaijan mukaansa, 2000 hän suoritti reikin 1. kurssin ja 2001 reikin 2. kurssin. Hän on myös ReikiMaster, sen hän suoritti 2010.

– Reikissä välittyvä energia menee sinne, mihin hoidettava sitä kulloinkin tarvitsee. Minä olen ainoastaan kanava energialle. Sen kyllä tuntee; joskus myös hoitajalla on silmälasit huurussa tai niin kylmä että hytisyttää.

Kaijan mielestä reikienergian välittämisenä toimiminen ei ole mitään sen ihmeellisempää.

– Kun hoito on ohi, laitetaan kanava kiinni ja aletaan tiskaamaan! hän naurahtaa.

Luottamus on hoitajan ja hoidettavan välillä ehdottomuus.

– Kaikki mitä hoidettava minulle hoitopedillä kertoo, jää ehdottomasti hoitohuoneeseen. Kaijan hoitohuone on nykyään Loviisan kodin puutarhaan rakennetussa ateljéssa.

Maskeeraus, reiki – kolmanneksi kaistaksi Kaijan elämäntiellä tuli kuvanveisto. Materiaaleista pronssi, metalli, savi ja keramiikka. Pekka Halosen Akatemiasta hän valmistui 2008 kuva-artesaaniksi. Vuonna 2012 Kaija opiskeli keramiikka-artesaaniksi Axxell Utbildning Kuggomissa. Lisäksi hän on osallistunut useille kuvanveistokursseille. Hänen töitään on ollut esillä taidenäyttelyissä ja gallerioissa Helsingissä ja Loviisassa.

Kaija tekee paljon tilaustöitä yksityisille ja yrityksille. Pekka Halosen Akatemian lopputyöksi hän teki metalliveistoksen Romeo ja Julia, jossa Romeo ja Julia ovat autenttisesti ihmisen kokoiset. Metalli painaa ja vaati järeät työkalut veistäjältään, sekä voimaa.

– Sähköhitsillä sitä työstin! Kaija naurahtaa.

Kaijan mukaan kuvanveistossa ja maskeerauksessa on paljon samaa. Maskeeraaja työstää elävää materiaalia.

– Esimerkiksi kampaus on kuin veistos. Molemmissa pitää olla tietty rytmi ja linja, ja niiden on näytettävä 360-asteisesti hyviltä, Kaija vertaa.

Omassa atelejéssaan Kaija tekee nykyään vähemmän taidetta, enemmän reikiä. Loviisan TaideVerstas on hänen ja viiden muun keraamikon henkinen ja ammatillinen kotipesä, jonka he ovat vuokranneet työtilakseen. Keramiikka on tätä nykyä Kaijan läheisin materiaali. Se työstyy ennen kaikkea värikylläisiksi lautasiksi ja suuriksi tarjoilukulhoiksi.

– Loviisan TaideVerstas on aivan mahtavasti toimiva tila, pyöräilymatkan päässä meidän jokaisen kodista. Meitä yhdistää keramiikka, uuni ja noin 80 neliön tila. Aivan loistavaa synenergiaa. On erittäin tervehdyttävää päästää välillä omasta ideastaan irti ja antaa tilaa toisten katsoa omaa valmistumassa olevaa työtä. Usein tärkeimpään oivallukseen tarvitaan toiset silmät. Paitsi oma mieli, myös taideteos alkaa ohjata tekijäänsä. Toisen näkökulma usein on tie eteenpäin, Kaija pohdiskelee.

Martta Ilomäki tänne! Kuuluu usein Loviisan TaideVerstaassa. Martta Ilomäki on Kaijan isoäidin, Martta Ilomäen (1906-1980) puutuoli, joka on tehty ehkä 1920-luvulla Pohjanmaan Puusepät Oy:ssä Lapualla.

– Martta Ilomäkeä tarvitaan milloin kipsimuotin alustaksi, milloin maalipurkille, milloin lasitteelle tai taitelijan jatkoksi. Monikäyttöinen siis!

Kesken haastattelun soi puhelin. Kaijan merillä työskentelevä aviomies soittaa. Puhelu päättyy pusuihin. Kaijan mielestä puhelut on aina hyvä päättää pusuihin.

– Hyvä voittaa aina, oli kysymys työstä tai parisuhteesta. Mistä tahansa elämässä.

 


– Loviisan TaideVerstaassa meitä yhdistää uuni, tila ja keramiikka, Kaija toteaa.

 


Kaija Ilomäen Pekka Halosen Akatemiassa tekemä lopputyö, hitsattu metalliveistos Romeo ja Julia odottaa uutta kotia Kaijan ateljéssa. Veistokseen kuuluu myös hahmojen takana oleva metallikehikko. Kaijan mielestä Romeo ja Julia sopisi hyvin esimerkiksi metalliyrityksen aulaan.

 

”Kun hoito on ohi, laitetaan kanava kiinni ja aletaan tiskaamaan!”
”Kampaus on kuin veistos. Molemmissa pitää olla tietty rytmi ja linja ja niiden on näytettävä 360-asteisesti hyviltä.”

KUKA?

Kaija Ilomäki

- 59-vuotias

- syntynyt Seinäjoella, asuu Loviisassa

- naimisissa, perheessä kaksi puolison aikuista tytärtä

- maskeeraaja, ReikiMaster, kuvanveistäjä

- harrastaa joogaa ja italian kielen opiskelua