Diplomiekonomi Lenita Airisto painottaa, että mikäli haluaa menestyä työssään tai missä tahansa elämässä, menestymiselle on annettava aikaa.

Hänen mukaansa on turha hokea: Suomen vienti ei vedä, vaan analysoida, miksi se ei vedä. Yrityksen yksi riski Lenitan mukaan on johtajat, jotka eivät uskalla vaatia. Mukavuuden maksimointi on riski.

Teksti: Reetta Reinman

Miten voi olla mahdollista, että maailman paras peruskoulu tuottaa nykyisenkaltaisen massatyöttömien joukon, kysyy diplomiekonomi Lenita Airisto.

Työstä ei Lenitan mukaan Suomessa ole pulaa. Suuresta työttömien joukosta ei hänen mielestään voi syyttää yksinomaan yhteiskuntaa ja sen rakenteita.

– Asenteissa on paljon vikaa: on kiva olla kotona ja löllötellä! Mitä suurinta itsekkyyttä. Toki Suomen sosiaalipolitikkaa tukee tätä joutilasta elämänasennetta. Näin ei tietenkään saisi sanoa, mutta suuri mitään tekemättömien joukko on isänmaallemme häpeällistä. Tällä joukolla tarkoitan terveitä, työikäisiä suomalaisia. Sairaat ja vaikeuksiin joutuneet ovat eri asia, heitä pitää tukea ja auttaa.

Lenitaa huolestuttaa se, että maassamme on monen sukupolven työttömiä; ja työllisyys- ja sosiaalipolitiikka laittaa hänen mukaansa tilanteen korjaamiseksi vain laastareita päälle.

Lenitan mukaan satavuotiaalla Suomella on paljon myös mahdollisuuksia.

– Meillä on korkea koulutustaso, saamme olla vapaita, meillä ei ole painostavina tekijöinä fundamentalistisia uskontoja tai rajoittavia traditioita. Mahdollisuuksia siis on. Olennaista on, että suomalaiset tarttuisivat mahdollisuuksiin.

– Hämmästelin aina, kun 70-luvulla vasemmistolaisuuteen ”hurahtaneet” eivät koskaan tuntuneet ymmärtävän, mitä vapaus merkitsee. Meillä Suomessa oli esimerkiksi vapaus matkustaa minne vain, toista oli rautaesiripun takana asuvilla, Lenita toteaa.

Maaliskuussa ilmestyneen kirjansa Lenita Airisto Elämäni ja isänmaani (Bazar, 2017) hän omistaa Suomen puolustusvoimille, talvi- ja jatkosodan rintamamiehille ja -naisille, lotille sanoilla: Ilman teidän puolustustahtoanne ja uhrauksianne Suomi ei olisi säilyttänyt itsenäisyyttään ja itsemääräämisoikeuttaan ja minun elämäni olisi mennyt pilalle.

Suomen vienti on romahtanut.

– Tätä hoetaan, eikä analysoida, miksi vienti romahti. Tuotantokustannukset ovat Suomessa korkeat, mutta se ei liene ainoa syy. Tuotamme vääriä tuotteita, jotka eivät mene maailmalla kaupaksi.

Lenita näkee paljon vikaa suomalaisissa yritysjohtajissa.

– Suomalaiset yritysjohtajat eivät liiku tarpeeksi, eivätkä myöskään ajattele tarpeeksi laaja-alaisesti ja analyyttisesti. Jatkuvasti täytyy päivittää ja analysoida, mikä on yrityksen toimintakenttä, millaisia tuotteita kilpailijat tekevät ja miksi toisten tuotteet menevät paremmin kaupaksi.

– Yritysjohtajien tärkein tehtävä on arvostaa työntekijöitään sekä taata jatkuvuus siten, ettei yritys mene konkurssiin.

Suomen teollisuuden pitäisi Lenitan mukaan kiireesti nostaa tekemisen tasoa ja jalostusastetta.

– On sääli, että meillä esimerkiksi korkeakoulutetaan suunnittelijoita tekstiiliteollisuuteen, mutta sitten valtaosa hakeutuu suurten vaateketjujen palvelukseen. Nyt tarvittaisiin Vuokko Nurmesniemen ja Armi Ratian kaltaisia huippuosaajia, jotka pystyvät luomaan mallikasta ja upeaa tuotantoa.

Neuvostoliiton kauppa oli Lenitan mielestä Suomen tekstiiliteollisuuden laadun tuho; itävientiin tehtiin ”lumppuja”, laadun suunnittelu ja valmistaminen lännen markkinoille unohdettiin.

Yksi Suomen talouden uhka Lenitan mielestä on se, että meillä taloudellista menestymistä on aina vieroksuttu.

– Poliittisista syistä. Urheilussa menestyminen on ollut sallittua, talouselämässä ei.

Lenitan isä sanoi tyttärelleen: Luota itseesi ja kuuntele omaa sisäistä ääntäsi, äläkä lannistu muitten mielipiteistä. Isä tietää, että tulet pärjäämään elämässäsi. Muista se!

Tämä on ollut paras elämänohjeeni, Lenita toteaa.

– Meille kolmelle tyttärelleen isämme korosti jatkuvasti myös tiedon tärkeyttä. Tieto on valtaa. Tieto ja osaaminen tuovat vaurautta ja elintasoa.

Isä kristallisoi Lenitalle myös sen, että tieto ei tule koskaan tarjottimella, vaan se pitää itse hankkia ja mikäli päättää hankkia tietoa, sen hankkimiseen tulee antaa aikaa.

Lenita kertoo aina panostaneensa niin tiedon hankintaan kuin työntekoon.

– Ilman muuta työ pitää osata ja pitää olla motivoitunut, mutta jos valitsee sen, että todella haluaa saada jotain aikaan, niin se ottaa aikaa. En juuri koskaan ole tehnyt 16 tuntia lyhyempiä työpäiviä.

– Olennaista on se, että fokusoi itselleen, missä haluaa menestyä ja mitä haluaa saavuttaa; ja sitten sen eteen työskentelee suunnitelmallisesti ja kurinalaisesti.

Lenita Airiston ideoina, suunnittelema, toteuttama ja tuottama Lenita Muoti- ja matkailushow 1970-luvulta 1990-luvun alkuun teki näyttävillä kiertueilla suomalaista muotia tunnetuksi maailmalla. Suomalaista teollisuutta eri muodoissa esittelevän Suomi luo ja vie -maailmankiertueen Lenita tuotti ja toteutti 1980-luvun alussa. Lenitan tuottama Success Story Finland -maailmankiertue 1986-1991 oli Suomen vientiteollisuuden näyteikkuna niin länteen kuin Kaukoitään. Vuonna 1992 Lenita herätteli lamaan syössyttä Suomen taloutta ja teollisuutta jättigaalalla.

Kaikki Lenitan suomalaisen teollisuuden edistämäksi tekemät kiertueet saivat aina loistavan vastaanoton kohdemaissa sekä runsaasti mediahuomiota niin kotimaassa kuin ulkomailla. Miten tässä onnistuit?

– Jokainen kiertueeni oli rakennettu huolellisesti niin että ne sisälsivät runsaasti informaatiota. Hyvän vastaanoton mahdollisti kuitenkin niiden yllätyksellisyys, millä yleisö tempaistiin mukaan heti ensimmäisellä räjäytyksellä, Lenita vastaa.

Yleisön mielenkiinnon herättämistä ja otteessa pitämistä Lenita on kehittänyt muun muassa tv-journalistiikan opintojen kautta 1950-luvulla Yhdysvalloissa, kun Suomessa ei alan koulutuksesta vielä tiedetty mitään. Toimittajan työssä hänen mukaansa on olennaista, että toimittaja pystyy tuomaan esille aina jonkin uuden näkökulman, joka pysäyttää. Monen nykytoimittajien taloustietämystä Lenita soimaa olemattomaksi ja ihmettelee, miksi mediassa ei hyödynnetä talousosaajia asiantuntijoina.

– Maahanmuuttajien asioita media käsittelee miesnäkökulmasta, koskaan haastatteluissa yksikään maahanmuuttajanainen ole kertomassa, millaista heidän arki on, miten he ovat sopeutuneet.

Lenitan isä kuoli 1956 äkillisesti työnsä ääreen 58-vuotiaana. Perheen elämä romahti monella tapaa, kunnes Lenita ja hänen äitinsä aloittivat uuden alun Liikkeenharjoittajien Konttorioppilaitoksen johdossa yhtiökumppaneina. Lenita kasvoi hetkessä teinitytöstä aikuiseksi. Hänen äitinsä osoittautui erittäin ahkeraksi ja osaavaksi liikenaiseksi. Äitini oli loistava yhtiökumppani. Vaikka töitä oli usein kellon ympäri, en kuullut hänen valittavan kertaakaan, Lenita kirjoittaa kirjassaan Lenita Airisto Elämäni ja isänmaani.

Äitiään Lenita kiittää myös kauneudentajustaan.

– Äitini loi kotiimme aina kauneutta eri tavoilla, myös puutteellisina sotavuosina. Kauneus on pysyvä lisäarvo, Lenita toteaa.

Puolivillaisuutta kaihtava Lenita painottaa, että teki tai harrasti ihminen mitä tahansa, niin aitous aina kantaa ja luo sisäisen motivaation, keinotekoisuus ei koskaan.

”– Tuotamme vääriä tuotteita, jotka eivät mene maailmalla kaupaksi. ”
”– Tieto on valtaa. Tieto ja osaaminen tuovat vaurautta ja elintasoa.”

KUKA?

Lenita Airisto

* Syntynyt 1.1.1937 Helsingissä

* Diplomiekonomi

* Yrittäjä, tv-toimittaja, tietokirjailija

* Valittiin Suomen Neidoksi 1954

* Palkittu Suomen leijonan ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkillä