Malmgård on Suomen ensimmäisiä ja suurimpia luomutiloja

Malmgårdin linnan pitkät perinteet ulottuvat aina 1600-luvulle asti. Siitä lähtien kartano on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Nykyinen päärakennus on uusrenesanssirakennus 1880-luvulta. Huolimatta hulppeista puitteista kreivi Johan Creutz perheineen viettää niin tavallista elämää kuin se vain kreiville on mahdollista.

T eksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Loviisassa Koskenkylän avarien peltomaisemien keskellä kulkee tammikuja kohti Malmgårdin linnaa. Kreivi Johan Creutz seisoo komean kotinsa edessä toivottamassa punaista mattoa pitkin saapuvat vieraat tervetulleeksi. On lähes pakko nipistää itseään, tietääkseen onko unessa, tai hieraista silmiään, onko näky tosiaan totta. Suomessa.

Linnoissa kreivien häät vietetään… Kulkurin valssi alkaa soida mielessä, kun pääsee kylään ihan oikean kreivin luokse. Ilman häitäkin ilmassa on suuren juhlan tuntua.

Linnan nykyiselle herralle kaikki tämä komeus on ollut todellisuutta ja arkipäivää syntymästä lähtien. Tulevaisuus oli selvä jo lapsena. Pankkimaailmassakin mukana ollut kreivi sanoo aina tienneensä, että hänen paikkansa on kuitenkin vuosisatoja vanhalla sukutilalla.

– Jo lapsesta opetettiin, miten pitää käyttäytyä ja lähetettiin opiskelemaan ja kouluttautumaan, Johan Creutz toteaa.

Kun suku on aateloitu jo vuonna 1569, kyllä siihen kuuluvien jäsenten on toki osattava käyttäytyä asianmukaisella tavalla.

Kartanokulttuuri liittyy erottamattomasti aateliin, vaikka aina oli aatelisia, jotka eivät omistaneet kartanoita, ja kartanonherroja, jotka eivät olleet aatelisia. Se, että aateliset avioituivat yhä useammin aatelittomien kanssa 1800–1900-luvuilla, oli yksi niistä syistä, jotka johtivat suurtilojen siirtymiseen pois aatelin hallusta. Yleisesti ottaen oli harvinaista, että kartano pysyi samassa suvussa pitkään. Harvinaisuus tekee ilmiön arvokkaaksi. Malmgårdin tilan tarina onkin Suomessa lähes ainutlaatuinen.

– Malmgårdin kartanon ensimmäinen omistaja oli virolainen sotaleski Catharina Hess von Wichdorff, joka sai tilan lohdutukseksi kuningas Kaarle IX:ltä, kun hänen miehensä oli kuollut taistelussa isänmaan puolesta. Kun Puolan ratsuväki murskasi Kaarle IX:n armeijan vuonna 1605, koki Ruotsin armeija sodan pahimman tappionsa. Kuninkaan ainoa keino palkita miestensä urhoollisuus oli läänittää leskille maata ja tiluksia, kertoo kreivi Creutz.

Leskistä tuli äkillisten rikastumistensa vuoksi hyvin tavoiteltuja aviopuolisoita. Catharina Hess von Wichdorff sai itse asiassa kaikkiaan kolmisenkymmentä tilaa Pernajasta. Kuuskosken kylästä läänitykseen kuului kahdeksan taloa. Näistä taloista tuli lesken avioliiton myötä Malmgårin tilusten perusta. Kun läänitys oli vahvistettu 1612, kului vain kaksi vuotta, kun tätäkin leskivaimoa vietiin vihille Sarvilahden kartanossa Ernst Creutzin kanssa.

Kun häistä oli kulunut neljä päivää, leimattiin kuninkaan kirjaamossa kirje, jolla Ernst Creutz sai kymmenen tilaa Kuuskosken kylästä. Näin Catharinan läänitykseen kuuluvat tilat siirtyivät hänen miehensä omaisuudeksi. Loppu onkin Creutzien kreivillistä sukuhistoriaa.

Johan Creutz on kuitenkin ylpeä siitä, että kartanon ensimmäinen omistaja oli nainen. Muutama muukin kreivitär mahtuu myöhempään historiaan, mutta pääosin avaimet ovat olleet kreivien hallussa.

Ensimmäinen Creutz omisti monia muitakin kartanotiloja, eikä pojista polvi huonontunut, vaan seuraavat sukupolvet kirjasivat nimiinsä kartanoita Suomen lisäksi myös Ruotsissa ja Liivinmaalla, nykyisessä Virossa. He eivät muutenkaan olleet mitä tahansa miehiä, vaan joukosta löytyy niin Ruotsin laivaston päällikköjä kuin maaherrojakin.

Tilalla on suomalaisten mittojen mukaan ainutlaatuinen menneisyys, onhan se ollut saman suvun hallussa yli 400 vuotta. Asuinneliöitä on 2000. Nykyiselle isännälle Johan Creutzille on kerrottu, että talossa on on yhtä monta huonetta, kuin vuodessa on viikkoja, mutta laskiessaan hän saa kuulemma joka kerta eri tuloksen. Joka tapauksessa niitä on riittävästi kahdelle ihmiselle.

Kahden tuhannen asuinneliön lisäksi on vielä tuhat talousneliotä, joten siivoojan ohella myöskään ikkunoidenpesijää ei kannata kadehtia. Ikkunoita nimittäin on suurinpiirtein niin monta kuin vuodessa on päiviä. Henkilökuntaa oli ennen muinoin lähes viisitoista. Sisäkköjen ja hovimestareiden aika on nyt kuitenkin ohi. Nyt Creutzit työllistävät ihmisiä olutpanimolla, kahvilassa, myymälässä ja maatalouden parissa.

Ajat ovat muuttuneet, ja kreivinkin on täytynyt miettiä elämää kartanon mailla uusista näkökulmista.

– Uusiutuminen on välttämätöntä, mutta perinteitä ei sovi unohtaa, kreivi toteaa.

Linnassa tosin ei mikään ole muuttunut. Vain alasalin flyygeliä peittävät modernit perhevalokuvat muistuttavat nykyarjesta.

Malmgård on Suomen ensimmäisiä ja suurimpia luomutiloja. Kartanon pihalta avautuu itäuusmaalainen peltoavaruus. Viljelyalaa on melkein 500 hehtaaria. Kartano on historiallisen nähtävyyden lisäksi tänä päivänä myös nykyaikainen tila, joka on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn. Luomutuotteita myös jatkojalostetaan tilalla. Lisäksi kartanolla harjoitetaan maatilamatkailua ja metsätaloutta. Tuotteita saa ostaa muun muassa jauhoina, mehuina ja hilloina kartanon puodista sekä jälleenmyyjiltä eri puolilla Suomea.

Vuonna 2013 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Isä kreivi Johan Creutz jäi eläkkeelle ja poika Henrik Creutz sai tilan hoidettavakseen. Paikan omistavat kreivi Henrik Creutz, joka asuu perheineen naapurissa ja hänen Lontoossa asuva veljensä Fredrik Creutz.

Aina Malmgårdissa ei ole kuitenkaan eletty näin leveästi. 1880-luvulle asti Malmgårdia voidaan luonnehtia tavanomaiseksi herraskartanoksi. Alkuperäinen päärakennus oli kaksikerroksinen, puinen empirerakennus, jota reunusti kaksi mansardikattoista siipirakennusta.

– Kreivi Carl Magnus Creutz, joka oli suuri vaikuttaja Suomen politiikassa 1800-luvulla ja toimi muun muassa maaherrana, oli sitä mieltä, että vanha päärakennus oli aivan liian vaatimaton. Sen takia hän antoi arkkitehdille tehtäväksi suunnitella tämän nykyisen suuren, linnamaisen kivirakennuksen, Johan Creutz kertoo.

1800-lukua pidetään Suomessa kartanokulttuurin kulta-aikana. Suomen kartanokulttuuri saikin joukkoonsa todella komean ja ainutaatuisen luomuksen. Rakennus, jota epäröimättä voidaan kutsua linnaksi, jopa palatsiksi, toteutettiin vuosina 1882–1885. Sen tyyli on hollantilainen uusrenessanssi. Rakennuksessa on lyhyet länsi- ja itäsiivet, jossa jälkimmäisessä sijaitsevat perheen omat tilat.

Kaikissa huoneissa on valtavat uusrenessanssiin viittaavat kattomaalaukset ja juhlatilassa Muranon kattokruunut. Juhlasali edustaa kustavislaista tyyliä eri muunnoksineen ja alakerran suuri salonki on empireä.

Säihkyvän upea ritarisali on rakennuksen kuuluisin paikka, 25 metriä pitkä kuvankaunis galleria. Korinttolaispylväät kannattelevat kaaria, katossa roikkuu neljä muranolaiskruunua. Seiniltä katselevat suvun esi-isät ja -äidit. Ruokasalissa on kierrebarokkia oleva kalustus. Yläkerran makuuhuoneissa on sekä biedermayeria että rokokookalustusta.

Muotokuvia on seinillä viitisenkymmentä. Paraatipaikalla kirjastossa komeilee kartanon rakennuttaneen Carl Magnus Creutzin muotokuva, jonka Louis Sparre on maalannut.

Katseltavaa riittää, ja niska on koetuksella, sillä jokaisen huoneen kattoa värittävät upeat kattomaalaukset.

– Niitä on jopa komeroissa, kreivi Creutz naurahtaa.

Myös kristallikruunuja on joka puolella, jopa vaatehuoneissa.

Kun hulppea Malmgårdin linna punnerrettiin pystyyn, Suomi oli Venäjän suuriruhtinaskunta. Luokkaerot olivat jyrkät, suurin osa kansasta eli todellisessa puutteessa. Vielä 1860-luvulla Suomi kuului Euroopan köyhimpiin maihin. Sähköä käytettiin valaistukseen Suomessa ensimmäisen kerran Tampereella Finlaysonin tehtaalla samaisena vuonna, kun Malmgårdin rakennustyömaa sai alkunsa, vuonna 1882.

Sakari Topelius julkaisi Maamme-kirjan vuonna 1875 ja totesi siinä: ”Jos esi-isämme voisivat vain päiväksikin nousta haudastaan, ihmettelisivät he kaikkea sitä uutta, mitä on tullut heidän Suomeensa vajaan puolen vuosisadan kuluessa”.

Topeliuksen näkemät uudistukset olivat vain kalpea aavistus 2000-luvun Suomesta. Pitkä matka on tultu 140 vuodessa. Ja toisaalta mikään ei ole muuttunut. Huikaisevalta tuntuu ajatus, että jos Topelius vieraili Malmgårdissa, kaikki näytti silloin suurinpiirtein samalta kuin nytkin.

Jos Topelius nousisi haudastaan tähän päivään, mahtaisi hän kuitenkin nipistellä itsensä uudestaan hengiltä. Malmgårdissa elämä näyttää päällisin puolin samalta kuin hänen aikanaan, mutta jos hänet istutettaisiin autoon, saattaisi hän pikapuoliin kaivata takaisin rauhallisempiin olosuhteisiin.

Karl Friedrich Benz, jota pidetään toisena bensiinikäyttöisen auton keksijänä valmisti ensimmäisen kaupallisen auton vasta 1885. Topeliuksen aikana moisia hevosettomia vaunuja ei vielä Suomessa nähty. Edes Malmgårdissa. Malmgårdissa eletään kuitenkin tätä päivää. Kreivilläkin on nyt oma sähkölaitos, josta hän myy sähköä muidenkin tarpeisiin.

”Nyt Creutzit työllistävät ihmisiä olutpanimolla, kahvilassa, myymälässä ja maatalouden parissa.”
”Juhlasali edustaa kustavislaista tyyliä eri muunnoksineen ja alakerran suuri salonki on empireä.”
”Säihkyvän upea ritarisali on rakennuksen kuuluisin paikka, 25 metriä pitkä kuvankaunis galleria.”