Karpalo puree virtsavaivoihin

Karpalon antioksidantit poistavat elimistöstä myrkkyjä. Karpalon marjojen, mehujen ja uutteiden kyky estää virtsatietulehduksia on tunnettu pitkään.

Teksti: Reetta Ahola

Suomessa kasvaa kahta eri karpalolajia. Isokarpalon marja on 10–15 mm kokoinen. Pikkukarpalon marja on puolet pienempi, 5–8 mm.Pohjois-Amerikassa kasvatetaan kaupallista pensaskarpaloa, joka ei menesty meillä. Viljeltyjen karpaloiden erot antioksidanttisuudessa, antosyaanipitoisuudessa ja kokonaisfenolipitoisuudessa ovat erittäin suuria.

Nyrkkisääntönä sanotaan, että mitä tummemman punainen karpalo, sen enemmän siinä on antosyaaneja. Karpalossa on enemmän proantosyaniideja kuin muissa marjoissa. Tuoreissa karpaloissa on vähemmän antioksidantteja kuin kuivatuissa. Vähiten antioksidantteja on karpalojuomissa.

Karpalo on vanhastaan tunnettu virtsatieterveyden ylläpitäjänä. Virtsatieinfektio syntyy, kun peräaukon ympäristön bakteerit pääsevät nousemaan virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Tavallisin infektioita aiheuttava bakteeri on Escherichia coli, joka aiheuttaa jopa 80 prosenttia infektioista. Karpalon proantosyanidiinit estävät paksusuolen E. Colin tarttumista virtsateiden limakalvoille.

Karpaloa voi käyttää toistuvien virtsatietulehdusten ennaltaehkäisyyn. Sitä voi myös käyttää tulehduksiin antibioottien ohella, jolloin antibioottien tarve vähenee. Karpalon sisältämä viinihappo ylläpitää virtsan emäksisyyttä ja estää siten emäksisessä ympäristössä syntyvien virtsakivien syntyä.

Sydänterveyden hoitoon karpalo on myös erinomainen marja. Karpalon antioksidantit poistavat elimistöstä myrkkyjä ja estävät hapetussairauksia, kuten syöpää, diabetesta ja sydän ja verisuonitauteja. Karpalouutteiden on eri tutkimuslähteiden mukaan todettu estävän syöpäsolujen lisääntymistä ja aiheuttavan niiden itsetuhoa.

Karpalo alentaa verenpainetta, ja sen sisältämät protoantosyanidit estävät LDL-kolesterolin hapettumista. Helsingin yliopiston elintarvikekemian osastolla tehdyn tutkimuksen mukaan metsämarjojen sisältämät antioksidantit kykenivät estämään LDL-kolesterolin hapettumista seuraavasti: mustikka, mustaherukka ja vadelma estivät 97-prosenttisesti ja karpalo ja lakka 96-prosenttisesti

Karpalot ovat parhaimmillaan ensimmäisten pakkasten jälkeen. Hyötykasvitutkija, professori Toivo Rautavaaran (1905–1987) mielestä arvokkaiden marjojen poimimista ei saa jättää kevääseen, sillä kevätkarpaloista on sitruunahappoisuus vähentynyt miltei puoleen.

Karpalot säilyvät loistavasti pakasteina tai ilman säilöntäaineita vedellä täytetyissä ruukuissa. Marjojen bentsoehappo auttaa säilymisessä.

Aivan kaikille karpalot eivät sovi. Happamat marjat saattavat rasittaa liikahappoisuudesta kärsivän mahaa. Myös virtsatukoksesta ja hyvälaatuisesta eturauhasen laajentumasta kärsivien kannattaa olla varovaisia karpalon suhteen, koska marjat saattavat edistää lääkkeiden poistumista elimistöstä. Munuaiskivistä kärsineiden voi olla syytä välttää karpalovalmisteita, sillä karpalo sisältää varsin runsaasti oksalaattia. Oksalaatti on yleisin virtsakivien ainesosa. Karpalon ja karpalomehun virstatieinfektioilta suojaavasta vaikutuksesta on vahva kliininen näyttö.