Mikkelin seutu on kartanoista pitäville herkkusuille todellinen helmi

Suurella Savontiellä tarkoitetaan nykyistä vitostietä, Hämeen ja Savon välistä kulkureittiä, joka ulottui Heinolan alueelta aina Olavinlinnaan asti.

Vuonna 1556 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa käski tuhota kaikki muut Hämeen ja Savon väliset tiet. Tien varrelle syntyi kestikievareita, jotka ruokkivat ja majoittivat matkustajia.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

K enkäveron vanha pappila kivenheiton päässä Mikkelin keskustasta on yksi Etelä-Savon suosituimmista matkailukohteista. Kenkäveron upean pappilan historia alkaa 550 vuoden takaa. Aina 1800-luvulle asti Kenkäveronniemi oli saari, johon johti pieni silta mantereelta.

Kenkäveronniemen nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta tarinoita sitäkin useampia. Erään tarinan mukaan entisajan savolaisilla oli tapana panna silloisessa Kenkäveron saaressa kengät jalkaansa kirkkoon mennessään ja riisua ne taas kirkosta palatessaan.

Nykyisen pappilarakennuksen 500 neliötä ja lähes 20 huonetta tarjosivat entisajan pappilan seuraelämään upeat puitteet. Kesäisin järjestettiin iloisia puutarhajuhlia, jolloin tarjottavat katettiin puutarhaan valkoisten liinojen peittämille pöydille.

Pappilan elämä hiljeni 1969, kun kirkkoherra muutti kaupunkiin. Pappila rapistui ja oli jo purkutuomion alla, mutta siirtyi vuonna 1988 Mikkelin kaupungin omistukseen, ja siitä tuli suojelukohde. Nyt Mikkelissä, eteläisen Savon sydämessä voidaan ylpeillä

Suomen suurimmalla pappilarakennuksella ja uniikilla pappilamiljööllä puutarhoineen ja piharakennuksineen.

Kenkävero onkin nykyisin Etelä-Savon toiseksi tärkein matkailukohde. Sieltä löytyy lukuisia näyttelyitä, laajavalikoimainen myymälä, 500 kasvilajin puutarha, kahvila sekä ravintola.

Ravintolan suurin yhtenäinen tila on pappilan sali, johon mahtuu noin 50 asiakasta. Sali huokuu ihastuttavaa, menneen ajan tunnelmaa. Rovastien ja ruustinnoiden muotokuvat seinillä kertovat konkreettisesti talon historiasta ja sen entisestä elämästä. Kahvion herkkuvalikoimista valinnan tehtyään kahvittelija pääsee halutessaan nauttimaan suussa sulavien leivonnaisten lisäksi puutarhanpuoleiselta kuistilta Saimaalle avautuvista näkymistä.

Mikkelin pohjoispuolella sijaitseva Tertin kartano on kuuluisa ruuastaan. Se on oikea kulinaristien mekka. Ainakin vilja, vihannekset, yrtit, sienet ja marjat tulevat kartanon omilta mailta, lihakin lähituottajilta.

Kartanon tarjonnasta ovat nauttineet niin marsalkka Mannerheim kuin Urho Kekkonenkin , mutta Tertissä jokainen vieras saa arvovieraan kohtelun. Kartanossa on myös ihastuttava puoti, jossa myydään omia tuotteita saippuoista makeisiin, hyytelöstä hilloihin.

Historiallinen Tertti lepää suomalaisessa maalaismaisemassa. Kartano on nykyään Pylkkäsen sukutila, josta on kirjattu ensitiedot vuonna 1540. Pylkkästen aika alkoi 1894, kun Aatami Pylkkänen osti kartanon maineen ja alkoi kunnostaa sitä.

Matti Pylkkänen on vaimonsa Pepitan kanssa tehnyt perinteitä huokuvasta kartanosta yhden Itä-Suomen kiinnostavimmista matkailukohteista.

Tertin kartano tarjoaa ensiaikaisia kestikievariperinteitä kunnioittaen myös kodikasta majoitusta. Vaikka toiminta on laajentunut vuosien kuluessa, kantava ajatus on ollut säilyttää kotipihan tunnelma ja löytää jokaiselle pihapiirin rakennukselle uusi käyttötarkoitus.

Kärryliiteristä on tehty sauna, ulkohuussista kokoustila. Hevostalliin rakennettiin avara juhlatila sekä muutama majoitushuone. Tertti on myös toimiva maatila, jossa puutarha on tärkeä osa kokonaisuutta. Pihapiirissä on noin 4 hehtaarin puutarha, josta löydät muuripuutarhan, yrttitarhat, kasvimaat, marja- ja hedelmätarhat sekä mm. arboretumin.

Tertin yrttitarha on muotoon ja väreittäin istutettu vehreä keidas, jonka keskellä voi nauttia kahvilan herkkuja ja virvokkeita. Keittiöyrttien lisäksi tarhasta löytyy salaatteja, papuja ja syötäviä kukkia.

Oman lisänsä vehreyteen antavat väreittäin kylvetyt juuresmaat, sekä omena-, kriikuna- ja luumutarha. Kartanolla viljellään yhä viljaa ja kasvatetaan kasviksia pitopöydän antimiksi. Keväällä kartanon pihapiiriä kaunistaa kirsikkapuistikko.

Tertin kartano sijaitsee viitostien varrella seitsemän kilometriä Mikkelin keskustasta Kuopion suuntaan.

Wehmaan kartanossa Juvalla saa Suomen laadukkainta teetä ja vaatteita Euroopan huippuvalmistajilta. Vanha maatila, joka aikoinaan oli yksi Ruotsin kuninkaan ratsutiloja, on ollut Grotenfeltin suvun omistuksessa yli 200 vuotta.

Aikoinaan Ruotsin kuningas huolehti valtakuntansa itärajan puolustuksesta myöntämällä upseereilleen läänityksiä pitkin rajaa. Näin tulivat myös Grotenfeltit Savoon 1600-luvulla.

Tarina kertoo , että eräänä päivänä Suomen sodan aikana tuotiin tieto Wehmaan kartanoon, että venäläiset joukot ovat matkalla sinne. Kartanon herra, majuri Kaarle Grotenfelt oli sodassa ja talon hoito oli hänen vaimonsa Marian huolena.

Maria lukitsi aitat ja ruokapuodit, ripusti niiden avaimet vyöllensä ja jäi lastensa kanssa odottamaan mitä tuleman piti.

Portailla kolisivat raskaat askelet. Ovi temmattiin auki ja kynnykselle ilmestyi pölyn peittämä upseeri. Murteellisella saksankielellä hän huusi: Avaimet tänne – nopeasti!

Kalpea, mutta tyyni talon rouva käski lapsensa riviin. Yhdeksän pyöreää silmäparia katsoi kynnyksellä seisovaa upseeria.

Talon emäntä vastasi samalla kielellä, jota upseeri oli käyttänyt: Tätä komennossani olevaa pataljoonaa varten tarvitsen sen ruoan, joka talossa on jäljellä, siksi en voi luovuttaa teille avaimia. Hetken kuluttua upseeri sotilaineen ratsasti tomupilven seuraamana tiehensä.

Sen jälkeen elämä sai Wehmaan kartanossa kulkea rauhallista latuaan. Vaikka venäläisjoukkoja jatkuvasti kulkikin pitäjän läpi, ne eivät kertaakaan poikenneet kartanossa.

Ajat ovat onneksi muuttuneet ja kartanon nykyinen emäntä Kerstin toivottaa tiellä liikkujat tervetulleiksi tallirakennukseen perustamaansa vaatekauppaan. Kerstin on kotoisin Skarasta, Ruotsista, aivan kuten Grotenfeltin suvun ensimmäinen edustaja 1600-luvulla. Ratsutilojen aika on ohi, eikä tilalla ole enää hevosia.

Vuonna 2001 Kerstin perusti Butiken på landet -myymälän tilan vanhaan tallirakennukseen. Siellä, missä uskolliset hevoset aikoinaan nauttivat ansaittua kauraansa, löytyy nykyään vaatteita Euroopan parhaimmilta valmistajilta. Miljöö on ainutlaatuinen. Kartanokaupassa on myös tuotteita, joita ei löydy muualta Suomessa.

Syksyllä 2010 perheen tytär Anna avasi englantilaisen teehuoneen, TeaHouse of Wehmais’n samaan pihapiiriin. Suomen ainoa englantilaiseen teeperinteeseen erikoistunut teehuone TeaHouse on valittu vuoden 2015 parhaaksi teepaikaksi Suomessa.

Ruusuin sisustetussa teehuoneessa Anna tarjoilee englantilaisia teekattauksia, jotka koostuvat paikan päällä valmistetuista herkuista. Teehuoneessa on noin 70 teelaadun valikoima. Teelaaduista voi nauttia joko paikan päällä tai ostaa irtoteenä mukaan kotiin.

Lisäksi teehuoneelta saa teehen liittyviä tuotteita, kuten teekannuja, -kuppeja, -siivilöitä, -kirjoja sekä jääteetä, suklaata ja marmeladeja sekä lahjatavaraa, kuten keramiikkaa ja tekstiilejä. Wehmaan kartanoon pääsee, kun kääntyy Juvalla vitostieltä kohti Pieksämäkeä ja ajaa kaksi kilometriä.

Olavinlinna on yksi parhaiten säilyneistä sotalinnoista koko Euroopassa. Linna on tullut tunnetuksi heinäkuussa vietettävistä oopperajuhlistaan.

Pyhän Olavin linnan perusti Eerik Akselinpoika Tott vuonna 1475 Savon alueen turvaksi.

Tott oli tanskalaissyntyinen ritari, joka palkkasi Tallinnasta 16 muurarimestaria johtamaan töitä. Lähiseudun asukkaat maksoivat veronsa työpäivinä linnan rakentamisen hyväksi. Kiviä haettiin peräti Kuopion korkeudelta asti. Venäläiset häiritsivät rakennustyötä, minkä ehtivät.

Linnan ympärillä virtasi vesi niin kiivaana, että se ei jäätynyt talvellakaan, joten jäitä pitkin hyökkääjät eivät päässeet linnan väkeä yllättämään. Kun Kustaa Vaasa nousi hallitsijaksi 1523, linnan rakennustyöt jatkuivat.

Olavinlinnan sotilaallinen merkitys katosi vuonna 1809, kun Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta ja linna jäi sisämaahan. Jo 1800-luvulla päätettiin, että Olavinlinna kannattaa säilyttää historiallisena muistomerkkinä. Linna restauroitiin nykyiseen kuntoon 1961–1975 juuri ennen linnan 500-vuotisjuhlallisuuksia.

Koska Olavinlinna oli sotalinna, suurta ja värikästä hovielämää siellä ei vietetty. Nyt linnan hämärissä portaikoissa vilahtelee ihastuttavia linnanneitoja. He ovat vieraina hääjuhlissa, joita linnassa pidetään usein varsinkin kesäaikaan.

Linnan kaunein huone on Kuninkaansali, jossa on valkoiset liuskekiviseinä ja holvikatto. Tornien kapeilla, spiraalimaisilla rappusilla askelmat ovat jyrkkiä. Ne voivat aiheuttaa huimausta linnan elämään tottumattomille. Yllättäen alastulo on ylösmenoa vaivalloisempaa. Linnan ystävällinen opas lohduttaa, että päiväkotiryhmät tulevat alas vielä hitaammin, suorastaan ryömimällä.

Olavinlinna on tulvillaan taikoja ja taruja. Koska jokaisessa oikeassa linnassa on oma kummituksensa, tunnetuin linnaan liittyvä legenda lienee tarina muuriin muuratusta tytöstä.

Tarun mukaan ruotsalaisen linnanisännän tytär rakastui komeaan, venäläiseen upseeriin. Hän päästi miehen yöllä sisään linnaan, mutta tämä toikin mukanaan vihollisen joukot.

Linnan väki oli kuitenkin valpasta, ja tunkeutujille kävi huonosti. Rangaistukseksi teostaan linnanherra käski muurata tytön elävältä muuriin. Muurauskohtaan kasvoi pihlaja, jonka marjat olivat sydänveren ja valkoiset kukat viattomuuden symboli. Legendan mukaan parin voi toisinaan nähdä linnan kummitusparvekkeella.

”Teehuoneessa on noin 70 teelaadun valikoima.”
”Tunnetuin Olavinlinnaan liittyvä legenda lienee tarina muuriin muuratusta tytöstä.”