– Yhden kalastusmenetelmän nimeen vannominen olisi voinut tehdä reissusta vähäkalaisen

Tapio Pelkonen muistelee kesän kalastusreissua Norjan kalavesillä. Ensimmäiset 20 kilometriä kalastajat taittoivat läskipyörillä vaikeakulkuisessa maastossa.

Teksti: Tapio Pelkonen Kuvat: Tapio Pelkonen, Sebastian Vakkuri

Kahdeksan tunnin autolla ajon ja muutaman lyhyen tauon jälkeen pysähdyimme 92-tien varrelle, tutulle P-paikalle, Norjan Finnmarkissa. Auton ympärille pelmahti välittömästi sakea parvi itikoita toivottamaan meidät tervetulleiksi. Ennen kuin nousimme autosta ulos, laitoimme käsiimme ja kasvoihimme tilanteeseen sopivan määrän myrkkyä.

Vain muutamaa päivää aikaisemmin suunnittelimme reissua Ruotsin puolelle, mutta kohteen ollessa entuudestaan lähes tuntematon, päätimme lopulta suunnata tutuille kalavesille Norjaan.

Reissuun kuuluva vaikeakulkuinen ajoura ei houkuttanut patikoimaan. Paikalliselle maksettava kyyti olisi ollut puolet kokonaiskustannuksista. Päätimme taittaa noin 20 kilometrin matkan leveärenkaisilla fat bikeilla, jotka tunnetaan Suomessa myös läskipyörinä.

Pakkasimme loput tavarat rinkkoihin. Säädimme lantiovyöt ja olkaremmit. Olimme valmiita matkaan.

Ilma oli sopivan viileä ja tuuli sen verran, että itikoista ei ollut juuri haittaa. Alun ensimmäiset neljä kilometriä olivat todella kivikkoista ja nousu jyrkkää.

Läskipyörän isot, matalapaineiset renkaat etenivät uralla kuin armeijan ajoneuvo. Jos tiellä oli liikaa vettä, vaihdoimme vaihteen ykköselle ja oikaisimme suon kautta. Alamäessä pidimme käden kaukana etujarrusta ja muistelimme hymyillen joskus kävelleemme saman matkan.

Olin jo edellisen kesän kalareissun jälkeen päättänyt, että seuraavalle pidemmälle reissulle otan vain perhokalastusvälineet mukaan. Rinkkaan oli nyt kiinnitettynä kaksi settiä, joista toinen sopi hyvin kiloisille jalokaloille ja toinen isommille taimenille.

Vaikka olin sitonut perhoja reissua varten, hain lisäksi kalakaverieni suosittelemia perhoja Kärkkäiseltä. Ilman Nalle Puhia ei Lapin kirkkaille vesille ole asiaa.

Saavuimme leiripaikalle yhden aikaan yöllä, neljä tuntia poljettuamme. Aloitimme leirin pystyttämisen välittömästi.

Saatuamme kaiken valmiiksi, menimme virrassa peseytymisen jälkeen yöpuulle. Lapin täydellinen hiljaisuus ja pitkä päivä takasivat sikeät unet.

Olen aiemmilla kerroilla ollut aina vähintään kolmen kaverin kanssa reissussa. Kalapaikoille ollaan liikuttu yleensä pareittain, sillä erämaassa on hyvä varautua kaikkeen. Nyt olimme kaverin kanssa kahdestaan.

Teimme jatkuvasti toinen toistaan pidempiä päiväreissuja. Sää oli pilvistä, tuuli kovasti ja vettä satoi vaihtelevasti joka päivä. Kalaa tuli todella hyvin. Harjukset olivat hyvän kokoisia. Saimme niistä ruokakaloja riittämiin. Muutama pieni taimenkin löytyi haavin pohjalta.

Viimeisenä reissuaamuna ajoimme pyörillä leiripaikasta suoraan pohjoiseen. Suuntasimme kuohuvan kosken juurelle, jossa halusimme kokeilla onneamme. Perille päästyämme rannan kasvillisuus, äkkisyvä ja ajoittain voimakas tuuli tekivät perhokalastuksesta vaikean: oikein kovasti keskittyen saattoi perhon tarjota noin 15–20 metrin päähän.

Kaveri heitteli vieressä virvelillä taimenlusikkaa yli 30 metrin päähän.

Pari päivää aiemmin seisoimme leirin läheisen joen alajuoksun vieressä, tyynessä kohdassa. Heitimme nopean ja hitaan virran taitteeseen perhoja ja uistimia.

Valkoinen leechi uppoavan siiman päässä toimi hyvin. Yli nelikymppisiä harjuksia joutui pian laittamaan takaisin ruokavaraston täytyttyä. Kalaa nousi aina muutaman heiton välein.

Kosken alajuoksulla ison kiven kummaltakin puolelta virtasi kohisten vettä luoppaliin. Sen takana oli tyyni, pisaran muotoinen peili, jonka pintaa rikkoi satunnaisesti ison harjuksen selkäevä.

Lähdin rinkan luo laittamaan pintaperhosettiä valmiiksi, kun hetken kuluttua kuului kaverin huuto: Harjus!

Minun solmiessa perhoa siiman kärkeen, kaveri oli tarjonnut pientä lippaa ja kala oli käynyt kiinni. Käsissä välkehti 51-senttinen ennätyskala. Kaverin ilme oli sen mukainen. Ennen kuin lähdimme paluumatkalle, kaverini sai vielä 40-senttisen taimenen.

Tämä reissu osoitti hyvin sen, miten yhden kalastusmenetelmän nimeen vannominen olisi voinut tehdä reissusta vähäkalaisen.

Kuten eräs tuttuni osuvasti totesi: Välineet ja menetelmät kannattaa valita kohteen mukaan. Vaikka reissu oli onnistunut perhokalastuksen osalta, jatkossa mukaan lähtee taas virveli, ja rasiaan laitan muutaman raskaan lusikan muiden uistimien lisäksi.

Kalastuksesta kannattaa pitää liian tiukat pipot kaukana!

”– Ilman Nalle Puhia ei Lapin kirkkaille vesille ole asiaa.”
”– Läskipyörän isot, matalapaineiset renkaat etenivät uralla kuin armeijan ajoneuvo.”
”– Lapin täydellinen hiljaisuus ja pitkä päivä takasivat sikeät unet.”