Erämaassa asuminen opetti arvostamaan luontoa

CatCat-duon Virpi ja Katja Kätkä ovat saaneet musikaalisuuden sekä äidin että isän perintönä. Samoin luonnon kunnioituksen. Lapissa Ylitornion Kapustan kylän lapsuudenkodissa Virpi ja Katja oppivat pienestä pitäen tekemään maatilan töitä.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Peero Lakanen

Bye bye, baby, baby, goodbye

Lähden pois vaikka yksin jään

Bye bye, baby, baby, goodbye

Itke en, kun loppuu tää

Oletteko te CatCat? Lapsena olin Bye Bye Baby -fani. Hoilasin sitä kaikkialla! Noin kolmikymppinen lentokenttävirkailija kertoi Virpi ja Katja Kätkälle Helsinki-Vantaan lentoasemalla tänä syksynä, kun he olivat matkalla New Yorkiin ostamaan esiintymisasuja.

– Aikoinaan Bye Bye Baby oli erityisen suosittu juuri lasten keskuudessa. Lapsena päiväkodeissa Bye Bye Babya laulaneet tulevat nyt kuuntelemaan meitä yökerhoihin! Virpi naurahtaa.

CatCat-duon esittämä Bye Bye Baby edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1994. Kappale sai loppukilpailussa 11 pistettä ja sijoittui 22. sijalle 25 finalistista. Tarttuva melodia keräsi paljon kansainvälistä huomiota, vaikkakin pisteistä vähemmän. Suomessa Bye Bye Baby valtasi soittolistat. Se raikui niin päiväkodeissa kuin discoissa.

– Oli hassua ajatella, että minä ja sisareni Katja olisimme joillekin idoleita ja meillä olisi faneja – meillä maalaistytöillä, muistelee Virpi.

Virpi , 47, ja Katja, 45, ovat syntyneet Ylitorniolla, Lapin lounaisosassa. Perhe asui Kapustan erämaakylässä, heillä oli maatila perinteisine maatilan eläimineen. Heillä oli lehmiä, kanoja, sikoja, lampaita ja hevosia sekä koira ja kissa.

– Mummu ja pappa asuivat meidän perheemme kanssa samassa, meillä oli hyvin perusturvallinen lapsuus, Virpi kertoo.

Virpin ja Katjan vanhemmat olivat paitsi maanviljelijöitä, myös musiikinopettajia ja keikkamuusikkoja.

– Etäisyydet Lapissa ovat pitkät. Äiti ja isä tulivat usein viikonlopun tanssipaikkakeikoilta vasta aamulla kotiin. Me Katjan kanssa teimme joskus myös navettatyöt. Lypsimme lehmät, loimme lannat ja laitoimme uudet heinät. Meillä oli koneellinen lypsy, osaan kyllä lypsää myös käsin, mutta vaikeaa se on, Virpi kertoo.

Tätä nykyä Virpin ja Katjan vanhemmat saavat nauttia hyväkuntoisina eläkepäivistä Ylitornion Kapustan kylän kodissaan. Äiti on 70-vuotias ja isä 73-vuotias. Viime vuonna he saivat kulttuuripalkinnon Ylitornion ja ylitorniolaisten hyväksi vuosikymmenet tekemästään musiikkityöstä.

Virpi asuu kahden lapsensa, 12-vuotiaan pojan ja 10-vuotiaan tytön kanssa kanssa Naantalissa. Katja asuu miehensä ja lasten kanssa Jyväskylässä. Perheessä on kaksi lasta: 20-vuotias poika ja 15-vuotias tyttö.

Soitto ja laulu raikasivat Virpin ja Katjan lapsuudenkodissa. Musiikinopettajiksi kouluttautuneet äiti ja isä olivat molemmat musikaalisista suvuista.

– Esimerkiksi isän sedät ovat soittaneet haitaria Dallape-orkesterissa, Virpi kertoo.

Heinätyöt Kätkän maatilalla olivat hauskaa aikaa.

– Sukulaisia tuli heinätöihin aina isolla joukolla, heillä oli soittopelit mukanaan ja kaikki olimme hyviä laulajia. Meillä oli heinäntekoaikaan joka ilta latotanssit. Runsaslukuisissa sukujuhlissamme lava on vapaa, viimeksi Katjan tyttären rippijuhlissa kesällä. Sukujuhlissa saamme nauttia monipuolisista konserteista, klassisesta viihdemusiikkiin.

Omilla keikoilla Virpin ja Katjan tärkein tavoite on tuottaa hyvää mieltä ja iloa kuulijoilleen.

– Jos viikolla on ollut murheita, niin meidän keikoillamme pidetään arjen vastapainoksi hauskaa.

CatCat esiintyy pääsääntöisesti yökerhoissa, laivoilla ja erilaisissa bileissä, yleensä viikonloppuisin. Kesäaikaan myös viikolla, niin lapset pääsevät mukaan äitien keikkamatkoille.

– Musiikkimme on ns. menomusiikkia, joten se ei sovi tanssimusiikiksi, vaan bilemusiikiksi, Virpi määrittelee.

Siskosduo CatCat sai alkunsa, kun Virpi poseerasi 1992 Iltalehden iltatyttökuvissa. Fazer Finnlevy löysi Virpin kuvista ja jutusta, jossa hän kertoi opiskelevansa yliopistossa musiikkiopiston rehtoriksi. Virpiä pyydettiin koelauluihin, johon hän vastasi, että ottaa myös sisarensa mukaan. Jaakko Salon säestämänä Virpi ja Katja lauloivat koelauluina muun muassa Lapin tangon ja Yö saaristossa.

CatCatin ensimmäinen pitkäsoittolevy ilmestyi vuonna 1992. Vuonna 1994 tuli Euroviisu-edustus, sitten alkoikin keikkaa pukata tasaiseen tahtiin. Katja on myös säveltänyt CatCat-duon kappaleita.

Virpi ja Katja ovat opiskelleet molemmat ylioppilaskirjoitusten jälkeen yliopistossa akateemiset ammatit. Virpi on valmistunut filosofian maisteriksi, hänellä on musiikkiopiston rehtorin pätevyys. Katjalla on klassisen laulun opettajan tutkinto, lisäksi hän on opiskellut Tanskassa pop-musiikinopettajaksi. Katja on laulunopettajan virassa Äänekoskella musiikkiopistossa. Virpi antaa pianonsoittotunteja Naantalissa. Hänen oppilaidensa ikähaitari on laaja, 6-vuotiaista kahdeksankymppisiin.

– Jyväskylässä asuessani opetin pianonsoittoa omistamassani ja johtamassani yksityisessä musiikkikoulussa. Parisen vuotta sitten, kun muutin Naantaliin, päätin, että annan enemmän aikaa itselleni ja lapsilleni. Olen myös opetellut sanomaan ei, ja olen opetellut, ettei minun tarvitse olla koko aikaa tavoitettavissa.

Katja sanoo, ettei ole vielä ”oppinut” hiljentämään tahtia ja rauhoittamaan elämäänsä kuten Virpi-sisarensa.

– Laulunopettajan virka Äänekoskella työllistää kovasti, mutta rakastan opettamista laulamisen ja esiintymisen lisäksi. Haluan myös opiskella koko ajan lisää laulamisesta. Musiikkiopistossamme on opetuksen lisäksi paljon konsertteja. Tänäänkin kiirehdin illalla orkesteritreeneihin, Katja kertoo haastatteluhetkellä ja jatkaa:

– Vaikka arki on hektistä, pyhitän aina lomat perheelleni sekä ne harvat vapaapäivät ja viikonloput, jolloin kalenterissa on tyhjää.

Parisen vuotta sitten Virpi muutti ruokavaliotaan, ja ryhtyi kasvissyöjäksi. Kalaa ja vapaana kasvaneiden kanojen munia hän syö. Virpille kasvisruokapäätös oli eettinen.

– Lapsilleni teen liharuokia, he saavat sitten aikanaan täysi-ikäisinä itse valita, luopuvatko lihasta vai eivät.

Myös Katja on kasvissyöjä.

Ruokavaliotaan Virpi täydentää monipuolisesti vitamiineilla, kivennäisaineilla ja rasvahapoilla.

– Minulla on mahtava vitamiinipilleriarsenaali! Ja en ole juuri koskaan sairas, siitä kiitän.

Jos flunssa meinaa joskus kuitenkin yllättää, Virpi painuu heti peiton alle.

– Lepo on kaikkein tehokkain keino nitistää flunssa heti alkuunsa, hän sanoo.

Virpi ja Katja painottavat hyvän unen merkitystä, oli sitten kyse fyysisen tai psyykkisen hyvinvoinnin tai kauneuden hoidosta.

– Pitkät yöunet ovat erittäin tärkeitä jaksamisen kannalta, korostaa Katja.

Hänelle tärkeitä rentouttajia ja arjen kiireen pysäyttäjiä ovat jooga ja meditaatio. Virpi nauttii pitkistä kävelylenkeistä Naantalissa meren rannoilla.

Lapissa syntyneinä ja kasvaneina Virpi ja Katja ovat lapsesta saakka oppineet kunnioittamaan luontoa.

– Luonto on osa meitä, meidän pitää olla luonnolle hyvä. Olen surullinen, miten röyhkeästi me ja meitä aikaisemmat sukupolvet ovat kohdelleet luontoa. Onneksi nuori polvi on todella fiksua. Ajattelenkin lohdullisesti, että tulevat sukupolvet pitävät luonnosta parempaa huolto kuin meidän sukupolvi, Virpi pohtii.

Itse hän tekee ekologisia valintoja myös siten, että pyrkii kaikin keinon välttämään muovia, ostaa vain todelliseen tarpeeseen, eikä laita ruokaa hukkaan.

Kristilliset arvot, hengellisyys ja henkisyys kulkevat Virpin ja Katjan olkapäillä voimanlähteinä. He pohtivat paljon hengellisiä ja henkisiä asioita sekä lukevat runsaasti niihin liittyvää kirjallisuutta.

– Ajattelen niin, että kaikki elämässä meille tapahtuva on tarkoitettu meitä kasvattamaan, vaikka vastoinkäymisten hetkellä ei niin tunnu. Kun sekä suruja että iloja tarkemmin pohtii, niin oivaltaa, että kaikessa on uuden oppimisen siemeniä. Oppiläksyjen myötä myös vaikeudet on helpompi hyväksyä osaksi elämää. Kaikella on tarkoitus, toteaa Virpi.

”– Luonto on osa meitä, meidän pitää olla luonnolle hyvä.”
”– Meillä oli heinäntekoaikaan joka ilta latotanssit.”