Mannerheim-ristin ritarisäätiön päätehtävät tulevaisuudessa:

Loppuuko Mannerheim-ristin ritarien säätiön toiminta silloin, kun iltahuudossa ei ole enää yhtään ritaria? Ei lopu. Toiminnan painopiste vain muuttuu. Tämän vakuuttaa Mannerheim-ristin ritarien säätiön pääsihteeri, everstiluutnantti Pekka Kouri. Hän velvoittaa jälkipolvia toimimaan himmentämättä muistoja: Ilman Mannerheim-ristin ritareita ja sotiemme veteraaneja, itsensä uhranneita miehiä ja naisia emme eläisi itsenäisessä, vapaassa Suomessa.

Teksti: Reetta Reinman

Kun viimeinen Mannerheim-ristin ritari on saatettu kunniakkain menoin haudan lepoon, perinnetyö ja Mannerheim -ristin ritarien muiston vaaliminen jatkuu entistäkin voimakkaampana, kertoo Mannerheim-ristin ritarien säätiön pääsihteeri, everstiluutnantti Pekka Kouri.

– Toinen tulevaisuuden päätehtävistä on rohkeuden palkitseminen, hän jatkaa.

Perinteiden vaalimisen lisäksi Mannerheim -ristin ritarien säätiön tehtäväksi on kirjattu seuraava: ”säätiö vaalii ja palkitsee epäitsekästä rohkeutta ja päättäväisyyttä osoittavia ominaisuuksia ja tekoja.”

– Tätä tehtävää säätiö ei ole tähän mennessä käytännössä toteuttanut, mutta nyt on sovittu menettelytapa: Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ylin johto voi esittää niiden piirissä palvelevan, tällaisia tekoja tehneen henkilön palkitsemista. Säätiön hallitus tekee palkitsemisesta lopullisen päätöksen. Palkittava voi olla mistä henkilöstöryhmästä hyvänsä, mies tai nainen, siviili tai sotilas, varusmies, reserviläinen, kriisinhallintajoukoissa palveleva tai henkilökuntaan kuuluva alokkaasta kenraaliin. Palkitsemista ei suoriteta moitteettomasta palveluksesta tai hyvästä opintomenestyksestä, vaan palkittavan on osoitettava epäitsekästä rohkeutta sekä päättäväisyyttä ja näihin liittyviä ominaisuuksia. Näin myös ylläpidetään ritarien perinteitä, Kouri kertoo.

Perinteiden vaalimisen varmistamiseksi Kirkkohallituksen kanssa on jo sovittu: se on antanut seurakunnille erityisohjeet Mannerheim-ristin ritarien hautojen ja niiden muistomerkkien hoidosta.

– Vuonna 2007 Askaisiin rakennettiin arkkitehti Bey Hengin suunnittelema Ritaripuisto. Sen ydin on yli kaksi metriä korkea ja leveä kunniakivi, joka on ritariristin muotoon hakattu. Lisäksi jokaisella ritarilla on puistossa oma, lähes puolen kuutiometrin kokoinen muistokivi nimineen ja numeroineen. Tämän mallin mukaan on veistetty Maasotakoulussa ja Reserviupseerikoulussa luovutettava pienoiskokoinen Ritarikivi. Säätiö on aikoinaan tehnyt periaatepäätöksen, että se ei pystytä ritareille muistomerkkiä niin kauan kuin yksikin ritari on vielä elossa.

Kouri toteaa, että näkyvimmän perinnetyön säätiö ja Mannerheim -ristin ritarit ovat tehneet toimimana puhujina erilaisissa tilaisuuksissa.

– Ritarit ovat olleet vuosikymmenet vakiintuneita puhujia puolustusvoimien joukko-osastojen vuosi- tai valapäivillä, sotakouluissa ja laitoksissa sekä maanpuolustusjärjestöjen tilaisuuksissa. Nykyisin yhä enemmän on tullut puhekutsuja itsenäisyyspäiväjuhliin sekä itsenäisyysteemaisiin tapahtumiin esimerkiksi lastentarhoihin, kouluihin sekä vanhusten palvelutaloihin. Myös kunnat, seurakunnat ja mitä erilaisimmat yhteisöt ovat havahtuneet pyytämään säätiön edustajia tai ritareita esiintyjiksi omiin tilaisuuksiinsa nyt, kun ritarien tekoja jo uskaltaa arvostaa, Kouri sanoo.

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä perinteiden vaalimiseen liittyen säätiö on luovuttanut 29 ritarimaljaa käytettäviksi puolustusvoimien joukko-osastojen kiertopalkinnoiksi. Kymmenet ritarit ovat itsenäisesti tai säätiön tuella julkaisseet muistelmiaan kirjoina.

Viimeisten 22 vuoden aikana itsenäisyyspäivän iltajuhliin, Linnan juhliin on kutsuttu Mannerheim-ristin ritareita ensimmäisenä tervehtimään tasavaltamme presidenttiä.

– Sotien jälkeisinä aikoina, aina viime vuosikymmenelle asti ritareille ei tullut kutsuja Linnan juhliin. Presidentti Martti Ahtisaari aloitti Mannerheim-ristin ritarien kutsumisen.

Mannerheimin (4.6.1867-27.1.1951) hautajaisten 4.2.1951 voidaan katsoa olleen alkusysäys Mannerheim-ristin ritarien säätiön perustamiselle. Tuolloin Mannerheim-ristin ritarit olivat ensimmäistä kertaa yhdessä koolla.143:sta Mannerheim-ristin ritarista Marskin hautajaisiin osallistui 117 ritaria. Heillä oli oma paikkansa siunaustilaisuudessa Suurkirkossa. Hietaniemen hautausmaalla he muodostivat haudan äärelle ulottuneen kunniakujan viimeisen osuuden. Lisäksi heidän osakseen tuli marsalkan laskeminen haudan poveen. Tämän kunnian sai kaksi kenraalia, kaksi everstiä, lentomestari, ylikersantti, korpraali ja sotamies.

– Tässäkin asiassa toteutui Marskin tahto: Kunniakkaaseen tehtävään valittiin kantajat tasavertaisesti sotilasarvosta riippumatta, Kouri toteaa.

Hautajaisten jälkeen Mannerheim-ristin ritarit osallistuivat Jääkäriliiton, Upseeriliiton, Kadettikunnan ja Reserviupseeriliiton järjestämään muistotilaisuuteen Katajanokan Kasinolla. Tässä tilaisuudessa syntyi ajatus ritarien yhteistyön tiivistämisestä. Hautajaispäivästä, helmikuun 4:stä, päätettiin tehdä ritarien oma vuosipäivä ja aloittaa vuosittaiset kokoontumiset.

– Käytännössä päätös merkitsi järjestäytymistä ja alkua säätiölle, jonka päätarkoituksena oli aluksi Suomen Marsalkan muiston vaaliminen ja ritarien yhdyssiteenä toimiminen sekä tarvittaessa taloudellisen tuen antaminen sitä tarvitseville.

Kouri toteaa, että sodanjälkeisille upseereille oli jo tuolloin selvinnyt, miten valtiovalta ja yhteiskunta suhtautuivat sodan takia heikkoon asemaan jääneisiin veteraaneihin ja sotainvalideihin.

– Monet rintamamiehet, ritarit mukaan luettuna, joutuivat hakemaan itselleen uuden ammatin tai raivaamaan peltotilkkunsa huonosti tuottavaan korpeen ja jäivät työttömiksi tai vammojensa takia työhön kykenemättömiksi. Huolta aseveljistä oli pidettävä itse, aluksi parempiosaisten aseveljien suorana avustuksena.

– Esimerkkinä mainittakoon jo ensimmäisenä kokoontumis-, eli Mannerheimin hautajaispäivänä yhdelle huono-osaiselle ritarille Vaatetusliike Kestilästä ostettu hautajaisiin soveltuva tumma puku. Pukuraha kerättiin kolehtina muilta ritariveljiltä.

Yhteisten asioiden hoitamiseksi perustettiin verkko yhteysmiehistä, jonka johtoon valittiin ritari, eversti Adolf Ehrnrooth. Kesti kuitenkin vielä kolme vuotta, ennen kuin Mannerheim-ristin ritarien säätiö sai viralliset muotonsa. Säätiön päätarkoituksena oli aluksi auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia ritareita. Jos säätiön ainoaksi toiminnaksi olisi jäänyt vain ritariveljien ja heidän läheistensä taloudellinen tukeminen, olisi se voitu katsoa veronalaiseksi toiminnaksi.

– Tämän vuoksi säätiö suunniteltiin yleishyödylliseksi yhteisöksi. Sen tarkoitusperiin lisättiin perinteiden vaaliminen, isänmaallisen puolustustahdon ylläpito sekä epäitsekkään rohkeuden ja päättäväisyyden palkitseminen ja vaaliminen.

Ensimmäisen vuosikymmenen aikana säätiö käytti yli 2,5 miljoonaa markkaa ritariperheiden tukemiseen. Alkuvuosina ritarien elämää ja toimeentuloa tuettiin hankkimalla heille kalastus-, metsätyö-, kotitalous- ja rakennustarvikkeita. Lehmänkään hankkiminen ei ole ollut säätiölle vierasta. Myöhemmin tuki suuntautui täyttämään niitä aukkoja, joista yhteiskunta ei huolehtinut esimerkiksi veteraanien terveydenhuollon osalta.

Vuodesta 1984 alkaen on säännöllisesti järjestetty kuntoleirejä ritareille heidän puolisoineen ja saattajineen.

– Säätiön omat varat eivät olisi tähän riittäneet. Onneksi löytyi mies, joka pystyi polkaisemaan riittävän tukiryhmän huolehtimaan kuntoleirien kustannuksista. Metsäliitto-yhtymän pääjohtaja, vuorineuvos Mikko Wuoti sai rinnalleen 52 suomalaista teollisuus- ja liikelaitosta lahjoittamaan vuosittain rahasumman ritarien ja heidän läheisimpiensä kuntouttamiseen.

Nykyään Mikko Wuotin keräämistä 52 merkittävästä suomalaisesta tukijasta on enää muutama jäljellä.

– Tämä on seurausta talouselämää ja sen johtajia kohdanneista muutoksista. Osa yrityksistä ja liikelaitoksista on siirtynyt ulkomaille, fuusioitunut, vaihtanut nimensä tai vain lakannut toimimasta eikä ehkä osaa niiden kiireistä, nuorta, kansainvälistä, golfaavaa johtoakaan enää kiinnosta vanhojen miesten viimeisten vuosien terveys ja hyvinvointi eikä sotasukupolven perinteiden vaaliminen, sanoo Kouri.

Vuosikymmenet Mannerheim -ristin ritarien säätiön valtuuskunnassa, hallituksessa sekä muissa tehtävissä toimi vain ritareita.

– Viime vuosina tämä ei enää ole ollut mahdollista, vaan kyseisiin toimielimiin ja tehtäviin on valittu myös ulkopuolisia, Kouri kertoo.

Ensi sijassa tehtäviin on kutsuttu ritarien jälkeläisiä, Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen johtoa sekä ritareita tukeneiden tahojen edustajia. Tänä päivänä valtuuskunnan puheenjohtajana toimii vuorineuvos Tauno Matomäki. Hallituksen puheenjohtajana on ritarin poika Reino Hämäläinen. Viimeinen ritari Tuomas Gerdt jatkaa edelleen hallituksessa.

”– Oikeudenmukaisuutta korostavan Mannerheimin mielestä taistelukentällä osoitetut taidot ja urhoollisuus oli voitava palkita erityisen korkealla kunniamerkillä sotilasarvosta riippumatta.”