Oululainen Mari Karhumaa asui kaksi vuotta perheensä kanssa Tartossa. Lasten käymää Tarton suomalaista koulua hän kiittää kuin kodiksi. Kaupunkina Tartto on hänen mielestään kaunis sekoitus vanhaa, neuvostoaikaista ja modernia. Työpäivät Marilla sujuvat digitaalisen viestinnän parissa. Harrastuksista rakkaimmat ovat leipominen, lukeminen ja kirjoittaminen.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Mari Karhumaa

M ari Karhumaa , 39, on saanut elää lapsuutensa luonnon keskellä. Mari on syntynyt Oulunsalossa, Varjakassa. Kun hän oli muutaman vuoden ikäinen, perhe muutti pieneen Louhuan kylään, noin 70 kilometriä Oulusta etelään päin.

– Lapsuuden kotini Louhualla oli kylän perällä oleva viimeinen asuttu talo, joten olen elänyt koko lapsuuteni luonnon keskellä.

Mari on perheensä vanhin lapsi. Hänellä on viisi nuorempaa sisarta ja kolme pikkuveljeä. Lisäksi Marilla on kolme sijaissisarusta; hänen vanhempansa ovat sijaisvanhempia kolmelle sijoitetulle lapselle.

– Meillä on tiivis perheyhteisö. Lapsuuden perheeni on eräänlainen turvaverkko elämässäni, Mari sanoo.

Marin omaan perheeseen kuuluvat aviomies Samuli ja kolme teini-ikäistä lasta. Perhe asuu Oulun Ritaharjussa, jonne he ovat rakentaneet uuden kodin pari vuotta sitten.

– Lemmikkieläimistä haaveilemme kovasti!

Mari ja Samuli asuivat perheensä kanssa kaksi vuotta Tartossa, Virossa. Suomeen he muuttivat takaisin viime kesänä.

– Lapsemme kävivät Tartossa Tarton kansainvälistä koulua, jonka yhteydessä toimi Tarton suomalainen koulu.

Opetuskieli Tarton suomalaisessa koulussa oli pääosin englanti.

– Aluksi englanninkielinen opetus oli lapsille vaikeaa, mutta myöhemmin he ovat olleet kiitollisia siitä, että he ovat oppineet englannin niin hyvin. Jo ensimmäisen kouluvuoden jälkeen lapsemme pystyivät käyttämään englantia sujuvasti. Kahden Tarton vuoden jälkeen heidän on nyt todella helppoa osallistua suomalaiseen englannin opetukseen. Tarton suomalaisen koulun antamat valmiudet ovat aivan huikeat! Mari iloitsee.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana Mari teki Tartossa läksyt yhdessä lastensa kanssa. Läksyjen tekeminen englanniksi oli lapsille alkuun sen verran vaikeaa.

Hän kertoo, että Tarton suomalainen koulu oli lapsille kuin koti.

– Pieni, turvallinen koulu keskittyi yksilön opettamiseen ja ohjaamiseen, samoin toimivat myös tämän kansainvälisen koulun opettajat. Pienessä koulussa oli harvinaisen suvaitsevainen ilmapiiri, mitään kiusaamista ei ollut. Kaikki osasivat olla ja leikkiä yhdessä – niin isot kuin pienetkin. Lapsemme olivat todella ihastuneita kouluun, sen oppilaisiin ja opettajiin.

Mari korostaa, että opettajilla on suuri merkitys lasten oppimiseen ja kouluhyvinvointiin.

– Tarton suomalaisessa koulussa tämä oli tiedostettu ja siihen haluttiin keskittyä. Lapset saivat tukea ja apua kaikenlaisissa tilanteissa. Pienen koulun etu oli myös se, että lapset pääsivät osalliseksi monenlaisiin tapahtumiin. Myös kodit olivat aina mukana kaikkien juhlien ja tapahtumisen järjestämisessä. Voisikin sanoa, että olimme yhtä suurta perhettä. Tarton suomalaisen koulun opettajat, oppilaat ja oppilaiden vanhemmat tulivat kaikki meille hyvin läheisiksi.

Mari on koulutukseltaan filosofian maisteri, hänen pääaineensa on opinnoissa ollut suomen kieli. Maisterin tutkinnon Mari on suorittanut Oulun yliopistossa.

Mari, osaatko hyvin viroa?

– Olen suomen kielen opinnoissani opiskellut noin 15 vuotta sitten yhden alkeiskurssin verran viron kieltä. Siitä opista ei ollut jäljellä oikeastaan mitään, kun muutimme Tarttoon. Viron kieltä oli kuitenkin helppo alkaa ymmärtää, kun sitä kuuli jatkuvasti. Viron kieltä oli myös helppoa alkaa käyttää, kun ei ollut samaa taustaa suomalaisen koulun kielenopetuksesta kuin esimerkiksi englannin suhteen on. Uskalsin helpommin käyttää viroa kuin englantia, vaikka viron sanavarastoni oli paljon englantia suppeampi, eikä minulla ollut mitään tietoa kieliopista. Nyt viron kielen taitoni on sellainen, että selviän helposti sillä kaikista arkipäivän tilanteistai. Olen katsellut Oulusta sopivaa kielikurssia, jolla voisin syventää viron kielen taitoani.

Tartossa Mari teki vapaaehtoistyötä Tarton suomalaisessa koulussa eli samassa koulussa, missä heidän lapsensa olivat.

– Vedin suomalaisille lapsille lukupiiriä. Puoli vuotta olin uskonnon opettajan sijaisena. Lisäksi auttelin miestäni hänen yrityksensä parissa. Eräänlaisena harrastuksena tein sisustussuunnitteluprojektin Tartossa olevaan Tampere-majaan.

Tampere-maja on majoitustiloja ja kulttuurisia elämyksiä tarjoava majatalo Tarton keskustassa.

Tarttoa Mari kiittää on viehättäväksi kaupungiksi.

– Tartto on kaunis sekoitus vanhaa, neuvostoaikaista ja modernia.

Mari kuvailee Tarttoa sanoilla: turvallisuus, kotoisuus, kauneus ja sopiva vaatimattomuus.

– Itse ihastuin Tartton ränsistyneeseen kauneuteen ja vaatimattomuuteen. Tarttoon kannattaa mennä nauttimaan tunnelmasta, vanhan kaupungin kauneudesta, puistojen rehevyydestä ja pikkukahviloiden tarjonnasta. Tartossa on myös paljon mielenkiintoisia museoita, uusimpana esimerkiksi upea ERM eli kansallismuseo.

Marin perhe asui ensimmäisenä vuonna Tartossa Kassitoomen ja Toomemäen juurella.

– Näköalat olivat upeat. Toomamäen päällä on vanhan Tuomiokirkon rauniot, joiden luokse nousimme useana iltana viikossa iltalenkin ohessa. Toomemäki on upea lenkkeilykohde kaikkina vuodenaikoina. Varsinkin minulle, oululaiselle pitkään talveen tottuneelle Toomemäki tarjosi ihasteltavaa helmikuusta alkaen, kun lumet sulivat ja maa alkoi vihertää saman tien. Huhtikuussa oltiin jo pitkällä keväässä. Minusta se tuntui jo aivan kesältä!

Mari tunnustaa, että osa hänen sydämestään jäi Tarttoon.

– Kaipaan sinne aika ajoin kovastikin. Kuitenkin nyt työt ja lasten koulut ovat Suomessa, ja meillä on täällä Oulussa hyvä olla. Silti Tartto vetää aina puoleensa. Vietimme siellä viime syksynä syysloman ja matkat on varattu nyt myös hiihtolomaksi. Tiedän, että huhti-, toukokuu tulee olemaan jatkuvaa taistelua sen kanssa, että tekisi mieli lähteä nauttimaan Tarton keväästä, mutta koti-Suomessa ei ole silloin loma-aika.

Marin mielestä Virossa asuminen kaikkinensa oli hyvä kokemus.

– Meille se tarkoitti myös sitä, että oli mahdollista elellä mukavasti, vaikka minulla ei ollut töitä. Miehelläni oli suomalainen työnantaja, eli palkka oli suomalaista tasoa. Asuminen, liikkuminen ja kaikki ruokailu ovat Tartossa paljon halvempia kuin Suomessa, joten yhden aikuisen palkalla elätti helposti koko perheen. Voisinkin suositella Tarttoa yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi niille, jotka haaveilevat asumisesta ulkomailla. Se on lähellä Suomea, mutta paljon eurooppalaisempi kuin mikään Suomen kaupungeista. Tartosta on lyhyt matka Eurooppaan. Teimme esimerkiksi muutamia ulkomaanmatkoja siten, että ajoimme Riikaan ja lensimme sieltä matkakohteeseemme.

Tätä nykyä Mari työskentelee J. Kärkkäinen Oy:ssä oman yrityksensä kautta.

– Sisällöntuotantoon ja muuhun viestintään keskittyvä yritys minulla on ollut jo vuosia, mutta se lojui opintojen viimeiset vuodet ja Tartossa asumisen ajan pöytälaatikossa. Aloitin uudelleen yritykseni toiminnan viime kesänä, jolloin aloin tehdä töitä myös Kärkkäiselle.

Marin työ Kärkkäisellä on Online-sisällöntuotantoa.

– Lisäksi hoidan monenlaisia pienempiä tehtäviä verkkokaupan ja somen puolella. Työssäni on valtavasti kehiteltävää. Tavallaan kehitystyö onkin osa työtäni, Mari avaa.

Marin kotona tuoksuvat tuoreet leivonnaiset. Hän on innokas leipuri.

– Totuin lapsuudenperheessäni tekemään monenlaisia kotitöitä. Aikuisena se on osoittautunut suureksi avuksi, kotityöt sujuvat minulta helposti. Äitini on hyvä leipoja, joten olen päässyt lapsesta asti itsekin vaivaamaan ja vatkaamaan taikinoita!

Mari sanoo leipomisen olevan hänelle eräänlaista terapiaa.

– Vaikka en ole mikään kauniiden kakkujen tekijä. Sellaiseen kärsivällisyyteni ei riitä.

Kevät on Marilla juustokakkujen aikaa. Suosikkeja ovat raikkaat sitruunan ja appelsiinin makuiset juustokakut, myös lime-valkosuklaakakku on yksi Marin suosikeista.

– Pääsäiseksi teen aina myös rahkapiirakkaa sekä rahkapullia.

Mari panostaa laadukkaisiin raaka-aineisiin.

– Käytän kaikkeen leivontaan voita ja kermaa. Jos täytyy huomioida jokin erityisruokavalio, niin silloin pyrin saamaan leipomuksiin makua muulla keinoin. Olen kokeillut myös raakaleivontaa, mutta se ei ole minun juttuni.

Mari kertoo, että heillä myös tytöt leipovat mielellään. Pojat eivät niinkään ole innostuneet leipomisesta, mutta pannari heiltä onnistuu.

– Ruokaa meillä jokainen lapsi tekee vuorollaan.

Marin mielestä lasten on hyvä oppia tekemään itse erilaisia kodinhoitoon liittyviä asioita.

– Vaikka kaupasta saa maistuvia ja terveellisiäkin vaihtoehtoja, niin koen, että itsetehtyä ei voita mikään. Ja onhan itsetekeminen kuitenkin sellainen vanhastaan tuttu ja perinteinen tapa, siitä ei pitäisi kokonaan luopua.

Marin mielestä pullantuoksuinen äiti -myytissä on paljon hyvää.

– Ruoka ja ruuan tarjoaminen on yksi tapa rakastaa ja osoittaa välittämistä. Olen nähnyt vanhempieni sijaislasten myötä, että ruoka on yksi tärkeimmistä turvallisuuden tuojista lapsen elämässä. Kotiäidit, nuo pullantuoksuiset touhuajat ovat mielestäni aivan liian aliarvostettuja.

Mitä teidän perheenne syö pääsiäisenä?

– Pääsiäisenä syömme usein karjalanpaistia. Se on sekä minulle että miehelleni tuttu perinne lapsuudesta. Karjalanpaistin kanssa on perunoita ja uunikasviksia sekä lisukkeina salaattia ja puolukkasurvosta. Jälkiruuaksi meillä taitaa olla joko sekahedelmä- tai persikkarahka. Mämmiä meillä on joskus maisteltu, mutta siihenpä se sitten onkin jäänyt!

Mari kertoo, että hän pyrkii vähentämään sokerin ja valkoisten jauhojen käyttöä. Sitä myötä myös leipominen on jäänyt hänellä nykyisin vähemmälle. Muita rakkaita harrastuksia Marilla ovat lapsesta saakka olleet lukeminen ja kirjoittaminen.

– Aikaisemmin olin innokas lenkkeilijä ja kuntosalilla kävijä, mutta liikkuminen on valitettavasti viimeisen vuoden aikana jäänyt liian vähiin. Kiire on huono tekosyy, mutta siihen olen kuitenkin vedonnut.

Mari on koti-ihminen.

– Kotona pitää olla siistiä ja viihtyisää. Sisustaminen ja monenlaiset kotityöt ovatkin tärkeä osa arkeani. Ja sisustamista voinee sanoa harrastukseksikin, vaikka vierastankin kaikenlaisia sisustusblogeja ja kodin esittelemistä somessa. Olen kuitenkin harrastuspohjalta tehnyt muutamille asiakkaille sisustussuunnitelmia.

”– Ruoka ja ruuan tarjoaminen on yksi tapa rakastaa ja osoittaa välittämistä. ”
”– Pieni, turvallinen koulu keskittyi yksilön opettamiseen ja ohjaamiseen, samoin toimivat myös tämän kansainvälisen koulun opettajat.”
”– Tarttoon kannattaa mennä nauttimaan tunnelmasta, vanhan kaupungin kauneudesta, puistojen rehevyydestä ja pikkukahviloiden tarjonnasta. ”