Haastattelussa Lasse Viren:

Lasse Viren on nimi, jonka jokainen 70-luvun teini ja aikuinen suomalainen muistaa: mies, joka kaatui 10 000 metrillä, nousi ylös ja voitti olympiafinaalin maailmanennätysajalla.

Teksti: Ari Stenius

München vuonna 1972 oli Virenin kultaketjun alku. Silloisessa Länsi-Saksassa Viren juoksi viimeisenä yleisurheilupäivänä 5000 metrin olympiakullan.

Kaksi olympiakultaa samoissa kisoissa oli jo uskomatonta, mutta kun neljän vuoden päästä Kanadan Montrealissa Viren vei jälleen samat matkat, oli Kulta-Lasse juossut itsensä ratojen suomalaiseksi legendaksi.

Suomalaisen kestävyysjuoksun vauhti ei ole Virenin jälkeen riittänyt olympiakultaan ja vanha mestarikin alkaa olla eläkeiässä, kesällä tuli täyteen 65 vuotta.

– Eläkkeelle, jaa-a, en ole ajatellut asiaa, vastaa Viren hymyillen toimittajan kysymykseen.

Maailman tunnetuin myrskyläläinen on ollut urheilija, poliisi, kansanedustaja, projektipäällikkö, urheiluväline-edustaja ja vaikka mitä, mutta suvun perintönä aina enemmän tai vähemmän yrittäjä.

– Töitä riittää ja niitä tehdään, sanoo Lasse, jonka isä ja veli ovat ahkeroineet perheyrityksessä Lassen urakoidessa muualla.

Neljä olympiakultaa voittanut Viren saa silloin tällöin vieläkin kirjoitella nimmareitaan. Oma urheilu on kuitenkin jäänyt.

– Urheilu ei ole isossa roolissa minulle enkä harrasta itse millään lailla. Yrittäjänä soraa ajetaan. Siinä tulee hyötyliikuntaa yrittämättä, Viren tuumaa.

Aktiiviajan urheilijatuttuja Viren tapaa silloin tällöin, joskus otetaan yhteyttä puhelimitse – ja joku muistaa perinteisellä tavalla.

– Tuomisen Sepon kanssa ollaan oltu paljon yhteydessä ja Emiel Puttemansilta tulee aina joulukortti, kertoo Lasse toisen aikansa kovan kirimiehen tavasta.

Münchenin olympialaisissa päätöspäivän 5000 metrin kisassa Virenin takana belgialainen Puttemans tuli toiseksi.

Suomalaisten suosikkilajiksi 1970-luvulla palanneen kestävyysjuoksun huippumenijät tunnettiin ja heistä tiedettiinkin jotain.

Britti David Bedford oli tasatahtinen juoksija – omanlaisensa suomenhevonen, tasainen radalla, mutta värikäs vapaa-ajalla. Uusseelantilaiset maileritaustaisia kirimiehiä, afrikkalaisia oli vähemmän, mutta he olivat sitäkin kestävämpiä. Taktiikkaa siis tarvittiin, kun 5000 tai 10 000 metrin finaaliviivoilla seistiin.

– Kaikki haluavat voittaa, mutta ainoastaan yksi tietää voittavansa, määritteli joku 1970-luvun urheilukirjoittaja lähtöviivan takana seisovista.

Tietäjä taisi olla Viren, Münchenin ja Montrealin kisojen pitkien ratajuoksujen voittaja, nelinkertainen olympiavoittaja.

– Ei sitä varmasti tiennyt, mutta henkisesti piti finaaliviivalla olla valmis. Siinä hetkessä ei saa miettiä muiden paremmuutta tai epäillä omia mahdollisuuksiaan. Pitää tietää, mitä lähtee tekemään ja luottaa taktiikkaansa.

Virenin taktiikkaan kuului loppusuoran kirimiehet tappava 600 metrin loppu, jossa ruuvi kiristyi metri metriltä.

Juoksijalegenda näyttää päänsä nopeuden, kun häneltä kysyy tulevaisuuden odotuksia.

– Odotan Stadionin remonttia, hymähtää Lasse.

Virenin mielestä nykyajan tottumukset ja mahdolliset tulevat arvokisat asettavat perustellut vaatimuksensa.

– Ihmiset tulevat viihtymään ja sen saa ottaa huomioon, vaikka olisi kuinka hieno ja historiallinen urheilupaikka. Paljon vanhempiakin pyhättöjä on remontoitu nykyaikaan. Ei Stadioniakaan kannatta jättää museoksi.

”Henkisesti piti finaaliviivalla olla valmis. Siinä hetkessä ei saa miettiä muiden paremmuutta tai epäillä omia mahdollisuuksiaan.”

Kuka?

Lasse Viren

Syntynyt 22. heinäkuuta 1949 Myrskylässä

Yleisurheilija: neljä olympiakultaa, EM-pronssi, kolme maailmanennätystä.

Maailman paras yleisurheilija vuonna 1972, Suomen paras vuosina 1972 ja 1976.

Pro Urheilu -palkinto vuonna 2005.

Useita suomenennätyksiä ja mitaleita SM-kisoista.

Lukuisia tunnustuksia Suomessa ja maailmalla.

Virenistä on tehty kirjoja ja lauluja.

Neljä patsasta, joista juoksijapatsaat Helsingissä ja Myrskylässä sekä The Last Meter -patsaat Atlantassa ja Kempeleessä.