Suojelu, asutus ja vesien rehevöityminen hankaloittavat vesilinnustusta

Sorsastajien määrä on pudonnut kymmenen vuoden aikana. Paikoin sorsastusta haittaavat tihentynyt asutus sekä suojelumääräykset.

Pitkään sorsastajien määräksi arvioitiin 200 000, mutta määrä ei ole enää viime vuosina tuohon lukuun yltänyt, sanoo Ere Grenfors Metsästäjäin Keskusliitosta.

Yhtenä syynä sorsastusinnon hiipumiseen Grenfors pitää lyijyhaulien kymmenkunta vuotta sitten voimaanastuneen käyttökieltoa. Moni vanhemman polven metsästäjä näyttää jättäneen linnustuksen, koska ei ole innostunut ”pelaamaan” uusilla hauleilla.

– Nykyiset haulit ovat hinnoiltaan aika arvokkaita lyijyhauleihin verrattuna. Varsinkin alkuaikoina uudet haulit koettiin tehottomiksi, muuta viime vuosina niiden teho on parantunut.

Muutamana ensimmäisenä päivänä ammutaan suurin osa saaliista. Sen jälkeen tahti laskee huomattavasti. Suuren urheilujuhlan tuntu puuttuu takavuosien tapaan.

– Metsästyskuri on parantunut, mutta intohimo metsästykseen on hiipunut. Moni jättää esimerkiksi telkän ja tavin ampumatta ja odottaa niitä muutamaa sinisorsaa. Kun ne on saatu, loppuu linnustuskin.

Parikkalan Siikalahti oli 1990-luvun lopulle saakka yksi maan parhaista sorsastusvesistä. Alueen täysrauhoitus lopetti sorsastuksen, mutta paikalliset metsästäjät ovat ryhtyneet ruokkimaan sorsia muun muassa vanhoille savenottokuopille perustetuilla ruokintapaikoilla.

– Sorsien käytös on muuttunut ruokinnan ansiosta. Kun niille on tarjolla jyvää keväästä saakka, ne ovat siirtyneet järviltä ruokintojen tuntumaan. Toki järvillä, kuten muun muassa Pien-Rautjärvellä on vahva kanta, sanoo Parikkalan riistanhoitoyhdistyksen puheenohjaaja Ilkka Tiainen .

Alueen sorsalintukanta on säilynyt aika hyvänä ja ruokinnat keräävät lintuja myös Venäjän puolelta. Laatokalle on matkaa vain 30 kilometriä. Metsästysaikana osa linnuista on oppinut lentämään päiväksi rajan yli ja palaamaan illalla takaisin.

Tiainen toivoo, että Siikalahden täysrauhoitus purettaisiin ja sorsastus tulisi sallituksi esimerkiksi porrastetusti.

– Silloin harmaahaikarat eivätkä muutkaan rauhoitetut linnut tulisi häirityiksi. Onneksi Metsähallitus on sen verran lieventänyt rajoitteita, että nykyisin pienpetojen metsästys on sallittu. Siikalahdesta olisi tullut pienpetojen reservaatti, jollei niiden määrää olisi mahdollisuus rajoittaa.

Tiaisen mukaan kylmä ja märkä alkuesä ei vesilintupoikueisiin näytä merkittävästi vaikuttaneen.

– Pesintä näyttää onnistuneen aika hyvin, vaikka paikallisia vaihteluita on.

Liminganlahti on toinen maankuulu sorsastusvesi, jossa metsästystä säätelee osin Natura-laki. Osalla vesistöstä sorsastus on sallittu.

Limingan seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Markku Halosen mukaan sorsastus kerää metsästäjiä aloitusviikonloppuna.

– Vieraslupamäärä on pudonnut, mutta yli 1000 paikallista metsästyskortin haltijaa takaavat, että etenkin aloituksessa riittää innostusta. Sen jälkeen metsästys hiipuu on 70 prosentilla. Merihanhikannassa olisi sen sijaan rajoittamista.

– Merihanhet ovat nyt jo riesa, niitä saattaa olla yhdellä pellolla 400-500 yksilöä. Merihanhi on tällä seudulla tämän hetken menestyvin lintu, eikä sillä ole juurikaan luontaisia vihollisia. Merikotka saattaa joskus hanhen poikasen viedä, mutta esimerkiksi supilla ja ketulla ei ole pesälle asiaa. Rantapelloilla maanviljelijöiden on mietittävä, kannattaako heidän kylvää lainkaan ohraa. Rehusatoa hanhet likaavat ulosteillaan.

Halonen näkisi hyvänä, että merihanhien osalta metsästystä aikaistettaisiin viikolla.

– Viime vuonna merihanhet ehtivät lähteä pelloilta hieman ennen metsästyskauden alkua. Merihanhien lähtöä säätelevät tuulet ja toisaalta viljan joutuminen. Tänä vuonna metsähanhien metsästys on kielletty, vaikka keväällä niitä oli pelloilla enemmän kuin vuosiin.

Kylmä alkukesä ilmeisesti vaikutti Limingan sorsien pesintään.

– Heinäkuun puolivälissä vesilintupoikueissa oli vielä melko pieniä poikasia ja myös poikasten määrä on jäänyt osassa poikueista pieniksi.

Rauman seudulla riistanhoitoyhdistyksen noin 1600 jäsenen saaliiksi jää vuosittain noin 15 heinäsorsaa ja saman verran telkkiä.

– Vesilintukannat ovat olleet pitkään aika alhaiset, eivätkä etenkään vanhemman polven metsästäjät halua niitä verottaa. Merenlahdet ovat rehevöityneet. Sorsastus edellyttäisi hyvää koiraa, eikä kaislikossa rypeminen veneellä kaikkia innosta, sanoo Lounais-Satakunnan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jari Toivonen .

Järviä on seudulla vain vähän.

– Merialueella on ehkä kymmenkunta saarta, joilla olisi kaikkien mahdollisuus metsästää. Monet seurat ovat rajoittaneet sorsastusta maillaan taantuneiden kantojen takia. Myöskään Turusta Merikarvialle suunniteltua kansallispuisto ei innosta sorsastukseen. Metsästysoikeuksista puiston sisällä ei ole selvyyttä.