Koivikon perheyrityksessä on korjattu ja vaihdettu tuulilaseja yli 50 vuotta

Jyrki Koivikon mukaan kahden euron kolikko on sopiva mittari arvioitaessa tuulilasin korjaamisen kannattavuutta.

Teksti ja kuvat: Minna Stenius

Miten se mainoksen sanonta meneekään? Lasissa reikä – eikä! Tässä minun ajatuskuvioni, kun havaitsin autoni tuulilasissa uuden reiän, jossa oli jo puolentoista sentin halkeamakin. Viimeksi olin käynyt tuulilasivian kanssa Oulun Limingantullissa Autoasi-Koivikon liikkeessä korjauttamassa kivenhakkauman, siispä jälleen soitto sinne.

Selitin tilanteeni, mutta puhelinkeskustelussa laaditun diagnoosin perusteella jouduin varaamaan ajan tuulilasinvaihtoon. Jouduin, ajattelin silloin, mutta nyt ajattelen, että onneksi jouduin. Tätä haastattelua tehdessäni ymmärsin, miten tärkeä turvalaite ehjä tuulilasi on.

Katsastuksissa tullaan suhtautumaan 20.5. jälkeen kriittisemmin tuulilasissa oleviin halkeamiin, mutta entiseen tapaan on tulkinnanvaraista, mikä rikkein on turvallisuutta vaarantava. Silti tärkeintä on autossa matkustajien turvallisuus, ei se, paljonko tuulilasinvaihto tai korjaus maksaa, tai meneekö tuulilasi katsastuksesta läpi.

Hakkaumista ja halkeamista, sekä mahdollisuuksista korjata niitä minulle kertoo Jyrki Koivikko , mies, joka vaihtoi ensimmäisen tuulilasinsa 7-vuotiaana harjoittelijana isänsä yrityksessä Rovaniemellä. Sieltä asti kantautuvalla kokemuksella ja ammattitaidolla Koivikon yrityksessä on korjattu ja vaihdettu tuulilaseja vuosikymmenien ajan vuodesta 1967.

Tuulilasien varustelutaso on kasvanut vuosien saatossa, mutta perusasiat ovat samat kuin ennen.

Uusi tuulilasini on naarmuton ja läpinäkyvän kirkas. Entisessä oli pieniä hakkaumia, jotka samensivat lasia ja vaikuttivat uusienkin lasinpyyhkijöiden kuivaustehoon.

– Lasissa ei ollut entisiä halkeamia. Niitähän ei saa olla kuljettajan katselualueelle asetetun A4-kokoisen paperin alueella, kuvailee Koivikko.

Hän kertoo, kuinka edestäpäin tuleva valo ei niinkään heijastele halkeamasta, mutta takaapäin tuleva kylläkin vaikuttaen näkyvyyteen. Vaikka halkeama olisi vänkärin puolella, kulkee kuljettajan katse senkin kohdan läpi, ja näkyvyys heikkenee.

Ennen tuulilasit olivat pystyjä, nyt ne ovat kaltevia ja kovalla rasituksella, kun puhaltimen lämpö kuumentaa lasia pistemäisesti.

– Tällöin lämmönvaihtelu on iso, ja halkeama etenee nopeasti varsinkin talvella, selittää Jyrki Koivikko.

Kysyn, millä tavalla halkeamainen lasi käyttäytyy kolarissa? Vastaus tähän kysymykseen saa minut vakuuttumaan ehjän tuulilasin tärkeydestä.

– Ehjä lasi kampeaa törmäyksessä kattoa ylöspäin, jolloin turvatyynylle ja uhrille jää autossa enemmän tilaa, kun taas tuulilasi, jossa on pitkä poikittainen halkeama, katkeaa liian aikaisin eikä kohauta kattoa ehjän lasin tavoin, kuvailee Koivikko.

Tuulilasin korjaamisesta käytetään monesti lausetta, että porataan.

– Poraamista harrastettiin 1960- ja 70-luvuilla, jolloin halkeaman päähän porattiin reikä toivoen, että halkeaminen pysähtyy siihen. Toive saattoi toteutuakin, koska lasit olivat paksumpia ja pystymmässä asennossa, jolloin puhaltimen puhallus huuhtoi halkeaman ohi. Nykylasien ja -autojen aikana lasin alaosaan kohdistuva lämpötilavaihtelu saattaa olla jopa sata astetta, jolloin halkeama ei enää pysähdy poraamiseen. Hartsikorjaus on aloitettu meillä 1988. Se on hyvä menetelmä silloin, kun halkeamaa ei ole niin pitkästi, että sen voi korjata, Jyrki Koivikko sanoo.

Koivikon mukaan kahden euron kolikko on sopiva mittari arvioitaessa tuulilasin korjaamisen kannattavuutta.

– Vaikka iskussa olisi viiksiä jokaiseen kellonviisarin suuntaan, jos kaksieuroinen peittää särön, vika on korjattavissa. Näin kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että pieni vika on vain lasin päällimmäisessä kerroksessa. Jo nuppineulan pään kokoinen reikä on aina vaarallinen, jos se yltää lasin välikalvoon asti.

Viiden sentin mittaisen halkeaman korjaus ei varmuudella kestä takuuaikaa, joka on yhden vuoden, siksi kaksieuroista suurempia halkeamia ei Koivikolla korjata.

– Asiakkaan täytyy voida luottaa siihen, että korjaus kestää, kertoo Koivikko yrityksensä laatutakuusta.

Kulunut luminen talvi ja nopeuden alennukset moottoritien tietyöalueella ovat vähentäneet tuulilasivikoja. Myös tuulilasia ajatellen matalat nopeudet ovat armollisia. Tämän lisäksi kannattaa muistaa riittävä turvaväli.

– Hakkaumiahan tulee helposti kovilla nopeuksilla ajettaessa, varsinkin vastaantulevasta liikenteestä ja ohitustilanteista. Kivet eivät ole ajourissa, jolloin niissä ajavat autot ovat kuljettajan oman auton tuulilasin kannalta turvallisempia. Kivenhakkaumilta ei kuitenkaan voi välttyä, ja uusi lasi voi mennä rikki samana päivänä, Koivikko kertoo.

Tuulilasialan ammattilainen selittää, että kaikkien vakuutusyhtiöiden käytäntö on sellainen, että hakkaumaviat korjataan vakuutuksen piikkiin, ainoastaan lasin vaihdossa joutuu maksamaan omavastuuosuuden.

Koen uuden valaistumisen, koska olin vasta sanonut ei tuulilasivakuutukselle. Sanoin ei, koska autoni lasi on vakuutuksen vuosimaksun ja tuulilasinvaihdon omavastuuosuuden summan hintainen. Ajan päivittäin toistasataa kilometriä, lasiin sataa välillä kaikenlaista roskaa. Päätän sittenkin ottaa lasivakuutuksen.

Keskustelemme vielä erilaisista tuulilaseista. Tai paremminkin lasien hintaa nostavista lisävarusteista.

– Tuulilaseja on kuluttajan käsityksen vastaisesti laadullisesti vain yhdenlaisia. Raakalasin tuottajia on maailmassa vain muutama. Heiltä sama raaka-aine menee kaikille tuulilasien valmistajille, joita on useampia. Näin ollen eurooppalaisissa tuulilaseissa ei voida sanoa olevan laadullisia eroja, kertoo Jyrki Koivikko.

Hän listaa vielä kehityksen mukana tulleita lisävarusteita, joista iäkkäin on sadetunnistin. Tämän kylkiäisenä on valotunnistin, joka on myöskin sähköinen laite. Lasi voi olla lämmitetty joko alareunasta lasinpyyhkijöiden kohdalta tai kokonaan. Tällaisia varusteita on ollut 1980-luvulta asti, näiden lasien hinta on 250–350 euroa.

Nyttemmin uusien autojen tuulilaseissa voi olla esimerkiksi kaistavahti, adaptiivinen vakionopeudensäädin, joka antaa autolle signaalin laskea nopeutta edessä ajavan auton hidastaessa vauhtia tai vaikkapa stereokamera, joka havaittuaan hirven tienylitysaikeissa saa auton hätäjarruttamaan.

– Kaikki nämä kasvattavat tuulilasin hintaa aina tuhannen euron toiselle puolelle asti, kertoo Koivikko ja näyttää minulle hallin puolella pitkää lasiriviä ja kuljettajaa avustavien laitteiden kalibrointikojetta.

Lasin vaihtoon tarvittiin aikaa kolmisen tuntia. Sinä aikana Jyrki Koivikko sivisti minua ja minä toivottavasti sinua, lukijani.

Minulla ei ole ollut uutta autoa eikä uutta tuulilasiakaan. Nyt on. Auto tuntuu erilaiselta. Paremmalta. Kyllä kelpaa ajella jopa vasten aurinkoa, ihanalla kesäkelillä. Toivottavasti säästyn kivenhakkaumilta. Jos en säästy, tiedän, minne menen.

”– Hartsikorjaus on hyvä menetelmä silloin, kun halkeamaa ei ole niin pitkästi, että sen voi korjata.”