Halavatun Papat -mopokerho ponkaistiin käyntiin Iisalmessa vuonna 1989. Sen jälkeen on ollut ”keekkoo hikkeen asti”.

Teksti: Ari SteniusKuvat: Halavatun Papat

Varokee, varokee Iin Kärkkäisen tavaratalon kesä alkaa naarattavalla tavalla: Trio Shou saapuu Savosta – haluttiin tai ei!

Pappamopot polkaistaan käyntiin Iisalmesssa kesäkuun ensimmäisen sunnuntain aamuna. Savon seuduilla taputetaan silloin käsiä hillitysti: Halavatun Papat ovat lähdössä muihin maakuntiin.

Kolmikko Pete ja Teukka sekä Larry ilmestyvät puolilta päivin Vanhojen koneitten viikonlopun sunnuntaina Iin Kärkkäisen piha-alueelle.

– Itseppä pyysitte, uhkailee Pete hymyssä suin ja kertoo iisalmelaistrionsa olevan omituisen ”haaskaa” porukkaa.

Halavatun Papat -mopokerho pantiin käyntiin Iisalmessa vuonna 1989 ja sen jälkeen on ollut ”keekkoo hikkeen asti”, kuten moposaunomista ja kaikkea muuta järkevää tehneet Halavatut itse ovat todenneet.

– Ollaan naarattavia, ei naurettavia, siinä on eronsa, naureskelee Pete, joka sanoo Halavatun Papoilla pärisevän muutkin kuin pappamopot.

Parrat pärisee ja soitto soi. Mukavaa on luvassa ja varmasti naarattaa, siitä on takkuukin. Aito savolainen takkuu: ”Jos ee naarata, suap rahat takaisi”, sanoo mies, joka meinaa unohtaa porukkansa esittelyn.

– Niin, tosiaan. Minä olen Pete, jokapaikan koheltava huumori-adhd, suu käypi enimmän ajan.

Kitaristi Teukka on hiljaisempi ja pitkätukka Larry pasisti, niin hän on pasisti, tiedäthän...

– Kaikki tietää, meidän bändijoukkueen vasen pakki, irvailee Pete, yhtyeensä solisti ja puheenvuorojen käyttäjä.

– Musiikki on meille iso juttu, sitä myös halutaan tehdä ja tarjota, sanoo Pete, joka ei väitä bändinsä olevan maailman paras.

– Hauskaa musiikkia ja yllätyksiä tulee. Aina, siitäkin voisi antaa takkuun, kun niitä yllätyksiä tulee tekijöille itsellekin, arvelee, lupaa ja tietää Pete kokemuksesta.

Siispä esiintymään ja soittamaan, haluttiin tai ei, innostuu Pete ja kertoo Halavatun Pappojen ohjelmassa luultavasti olevan kisaa ja kilpailuja, Iissäkin.

– Koskaan ei tiedä, mutta voiphan siellä olla joku savonviäntämisen pikakurssi satunnaiselle paikalle sattujalle, pohtii Pete ja muistaa sitten pappamoponsa.

– Niin ja ajokisa, kaikki voi ajjaa täysillä ja kovvoo, mutta myöpä ajetaan hiljaa, paljastaa Pete, mutta ei sitä, että liittyykö hiljaa ajaminen puheeseen vai mopon vauhtiin.

Ehkä vaitelias kitarista ajaisi hiljaa?

– Ehkä, mutta ei soita hiljaa, selventää Pete. Selväksi tuli.

Mutta tuliaiset Halavatun Papoilla on – takkuulla!

– Tuuaan hyvää mieltä ja keliä. Kattotaan, jos se keli tulisi Savosta tänne, suunnittelee mies, mutta painottaa vastuun siirtyvän matkan aikana iiläisille.

Totta se on, savolaisen puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle.

– Hyvin myö on saatu se vastuu läpi ja viesti on tullut ymmärretyksi, sanoo Pete, joka luottaa Oulun ja Iin seudun käsitykseen.

– Kyllä tämä Halavattujen Pappojen meno siellä seuduilla sointuu. Oulun seutulainen ja savolainen löytävät juttunsa, mutta jos joutuu Raaheen asti ja siitä etelään, niin voi olla, että vastaanottajien vastuu ja vastaanottokyky heikkenee, miettii Pete, mutta antaa asian olla.

Halavatun Pappa, Pete, on puhunut, nyt odotetaan naurattavaa touhua, elämyksellistä esitystä ja bändin uniikkia tyyliä. Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina.

" Ollaan naarattavia, ei naurettavia. Siinä on eronsa."