Mejä sopii koiralle rodusta riippumatta

Metsäjälki sopii harrastukseksi rodusta ja tavoitteista riippumatta. Harjoitus opettaa koiralle itsenäisyyttä ja tuo itseluottamusta.

Viime kerralla tuli käveltyä lähes neljä kilometriä, mikä tuntui aika uskomattomalta, mutta niin tuo askelmittari vain osoitti, sanoo hämeenlinnalainen Ari Hyvärinen .

Hyvärinen ja puolenkymmentä muuta koiraharrastajaa kokoontui Hattulaan Etelä-Hämeen Eläinhoitolan metsäjälkikurssille.

Mukana oli sekä ensikertalaisia että kokeneita kurssilaisia.

– Jäljestäminen ja nenänkäyttö on koiralle todella luontaista, joten koirat nauttivat yleisesti jäljestämisestä ja oppivat myös nopeasti.

Laji sopii oikein hyvin kaikille koirille. Palveluskoirat voivat mitata taitojaan palveluskoirakokeissa, mutta koti- ja seurakoirien omistajat voivat saada jäljestämisestä oikein mukavan harrastuksen, sanoo kouluttaja Jonna Rusi.

Metsäjälki eli tuttavallisemmin mejä on ”kesälaji”. Sitä harrastetaan oikeastaan vain lumettomana aikana.

– Viime syksynä aloitimme kurssit elokuussa ja jatkoimme lokakuun loppuun. Talvella järjestimme muita kursseja. Toukokuussa aloitimme metsäjälkikurssit.

Aloittaessa metsäjälkiharrastus olisi hyvä valita sellainen maasto, jossa ihmiset eivät tiettävästi ole paljon kulkeneet, jotta se oma jälki erottuisi selvästi koiralle.

– Tämän lisäksi maastoa valitessa kannattaa huomioida koiran koko, kokemus, tavoitteet sekä terveys. Pienillä koirilla saattaa olla vaikeaa kulkea kovin risukkoisessa maastossa sekä koirilla, joilla on esimerkiksi nivelrikkoa, vaativat maastot saattavat aiheuttaa kipua.

Terveelle koiralle, joka osaa jo jäljestää ihmisen jälkeä, voidaan jälki tehdä vaativampiinkin maastoihinkin.

Hattulassa rutikuiva metsä ja helteinen sää tekivät olosuhteet vaativiksi.

– Jäljestämisen kautta koira saa itseluottamusta ja oppii itsenäiseen työskentelyyn. Olennaista on aktivoida koiraa ja tehdä jälki sille mielenkiintoiseksi. Rodulla tai iällä ei ole väliä, meillä on käynyt kursseilla koiria isokokoisista tanskandogeista pieniin jackrusseleihin. Kun koira oppii käyttämään nenäänsä, on se myös koiralle palkitsevaa. Ohjaajan on opeteltava lukemaan koiraa, eikä vaatia liikaa vaan mieluummin ennemmin tarvittaessa kannustaa, sanoo Rusi.

Suuri osa niistä kurssilaisista, jotka ovat olleet mukana metsäjälkikurssilla, eivät ole tähdänneet välttämättä palveluskoirakokeeseen.

– Tätä kautta siihen saa kuitenkin valmiuksia, mutta kurssi antaa eväät ohjaajille harjoitella koiran kanssa myös ilman mitään suurempia tavoitteita. Jokainen yksilö edistyy eri tahtiin, minkä takia harjoitukset tehdään aina jokaisen oman tason sekä tavoitteiden mukaan.

Ensikertalaisia Rusi kehottaa tekemään suoran korkeintaan muutaman kymmenen metrin mittaisen jäljen.

– Ohjaajan on laitettava ensin namu jokaiselle askelpainaumalle.

Ainakaan alussa ohjaajan ei pitäisi ottaa taka-askelia omilla jäljillään, eikä mennä omien jälkiensä kanssa ristiin, jotta aloitteleva koira ei menisi jäljissä sekaisin. Toisaalta metsässä on helppo tehdä mutkia niin, että meneekin vahingossa oman jälkensä yli. Tämä ei ole muutenkaan haudanvakavaa touhua. Jos joku sattuu vahingossa hieman sekoittamaan omia jälkiään, niin ei se mikään suuri katastrofi ole.

Seuraavalla kerralla osaa sitten olla vaan tarkempi jäljenteossa.

Ideana on, että koira oivaltaa itse, että jälki on kiinnostava ja oppii ratkaisemaan itsenäisesti asioita. Näin koiran oppiminen on nopeampaa ja vahvempaa.

– Jos ohjaaja kovasti neuvoo tai käskee koiraa, se oppii odottamaan apuja eikä taivu itsenäiseen työskentelyyn. Ohjaajan ei mieluusti tarvitse ohjata tai käskeä koiraa, vaan parasta olisi saada koiralle oma oivallus siitä, että jäljen seuraaminen on kannattavaa.

Samalla ohjaaja alkaa luottamaan koiransa kykyyn jäljestää, Jonna Rusi kertoo.

Koiraa voi aktivoida pienillä asioilla ja kärsivällisyydellä.

– Kun namu on joka askeleella, koira pääsee rytmiin ja ymmärtää että jälki jatkuu. Suhteellisen pian voi namuja jättää väliinkin ja koira pysyy silti jäljellä. Kun koira saa jäljestämisestä lisää kokemusta, voidaan sille tehdä myös kulmikkaita jälkiä.

Kun koira on oppinut yksinkertaisen jäljen seuraamisen, voi sille antaa lisähaasteita laittamalla jäljelle keppejä, joiden ilmaisemisesta sitten koira palkitaan.

– Keppien harjoittelu voidaan aloittaa jo heti ensimmäisellä harjoituskerralla, mutta kepit pitää opettaa koiralle erikseen. Kepit opetetaankin koiralle ensin muussa yhteydessä. Kun koira oppii ilmaisemaan kepit, ne voidaan vasta laittaa jäljelle.

Tällä kertaa keppien perään lähtee Hyvärisen saksanpaimenkoira Pimu. Ari ja Pimu kävivät kurssilla jo viime syksynä.

Hyvärisen kohta puolitoistavuotias Pimu löytää noin sadan metrin kulmikkaalle jäljelle toisen kurssilaisen jättämistä neljästä kepistä kolme.

– Koiran hajuaisti tuntuu aina uskomattomalta. Metsässä on keppejä vaikka miten paljon, mutta se löytää juuri ne oikeat kepit, sanoo Hyvärinen.

– Vaikkei kepit aina löytyisikään on etsiminen kuitenkin koiralle mielenvirkistystä. Koirilla on hyvät ja huonot päivänsä; aina ei tule välttämättä nappisuoritusta, mutta harjoitus on kuitenkin hyvä oppimiskokemus koiralle sekä ohjaajalle, Jonna Rusi painottaa.

”– Metsäjälkeä voi harrastaa vaikkei koiranomistaja tavoittelisikaan mitään palveluskoirakoetta, vaan haluaa aktivoida koiraansa ja viettää yhteistä aikaa luonnossa tämän kanssa.”
”– Jäljestämisen kautta koira saa itseluottamusta ja oppii itsenäiseen työskentelyyn. Olennaista on aktivoida koiraa ja tehdä jälki sille mielenkiintoiseksi.”