Pari vuotta tanssilavoilta poissa ollut Kaija Pohjola aloittelee taas laulutöitä, muttei samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Parannuttuaan syövästä ja selviydyttyään raskaista sytostaattihoidoista Kaija haluaa antaa aikaa itselleen, muun muassa voimistaa kuntoaan liikunnalla. Jokaisen päivän hän pyrkii opettelee ottamaan, kuten laulussaan sanoo Ei turhia murheita.

Teksti: Reetta Reinman

Istupa Kaija tuohon polvelleni, niin opetellaan yhdessä yksi laulu, Kaija Pohjolan kirkkokuorossa laulanut ukki sanoi 3-vuotiaalle tyttärentyttärelleen. Niinpä ukin polvellaan laulettiin ja opeteltiin Oskar Merikannon kappale Laula tyttö:

”Laula mulle. Laula muille. Maailmalle laulele. Ettei ennen aikojansa sydämemme vanhene.”

Se oli ensimmäinen kappale, jonka Kaija Pohjola oppi. Kaija syntyi Kuopiossa vuonna 1951. Hänen isänsä työskenteli vaatetustehdas Turo Oy:n kauppaedustajana. Kaija oli 5-vuotias, kun perhe muutti Kouvolaan.

– Meillä kotona aina soi ja laulu raikasi, molemmat vanhempani sekä me kaikki viisi lasta olimme musikaalisia, nautimme soittamisesta ja laulamisesta, Kaija muistelee.

Lapsena ja nuorena Kaija oli vakioesiintyjä koulun juhlissa, usein hän oli myös opettajien luona erilaisissa tilaisuuksissa ja juhlissa laulamassa. Hän osallistui myös lukuisiin kulttuurikilpailuihin, joista tuli sekä menestystä – useimmiten ykkössija – että esiintymiskokemusta.

Kaija oli innokas kuorolaulaja, ja Kouvolassa hän kuului lisäksi laulavaan tyttötertsettiin.

– Kilpailuihin osallistuminen oli opettavaista. Se antoi valtavasti itseluottamusta: kykenen esiintymään yleisön edessä, ja yleisö nauttii kuulemastaan. Kuorossa laulaminen taas on erittäin kasvattavaa, kuorossa tehdään aidosti asioita yhdessä, jokaisen pitää tehdä huolellisesti oma osuutensa ja ottaa samalla toiset huomioon.

Vuonna 1969 Kaija osallistui Intro-lehden järjestämään Tähtijahti-kilpailuun, ja voitti Kouvolassa järjestetyn kilpailun. Kaikkiaan Tähtijahti-kilpailuja oli kahdeksalla paikkakunnalla. Kaijan voittoisa kappale oli hänen ihailemansa Tamara Lundin tunnetuksi tekemä Sinun omasi.

– Tähtijahti-kisan voitto oli minulle merkittävä ponnahduslauta, voiton myötä pääsin levyttämään ensimmäisen vinyylilevyn, Kaija muistelee.

Tähtijahti-levyllä lauloivat myös Matti Eskonniemi (Matti Esko) ja Tarja Marja Suhonen (Tarja Ylitalo).

Teinityttönä vuonna 1965 Kaija Pohjola, silloin vielä Keinänen, aloitti esiintymisensä tanssiorkesterin solistina.

– Tuohon aikaan tanssilavoja oli paljon, myös pieniä tanssilavoja, esimerkiksi urheiluseurojen ylläpitämiä, joita pyöritettiin talkoovoimin, ja tanssilavan tuotolla rahoitettiin urheiluseurojen toimintaa. Nykyään lavoja on huomattavasti vähemmän, ja niistä on tullut isoja huvikeskuksia, liikeyrityksiä omistajilleen, Kaija pohtii tanssilavakulttuurin muutosta.

Hän toivoo, että suomalainen tanssilavakulttuuri kukoistaisi myös jatkossa, ja nuoretkin löytäisivät tanssilavat.

Iskelmämusiikin Kaija sanoo olevan merkittävä ikkuna suomalaiseen sielunmaisemaan; suomalaisten tuntojen tulkki.

– Iskelmien teksteissä korostuu eletty elämä, niihin jokaisen on helppo peilata omaa elämäänsä. On myös huomattava, että iskelmä elää ajassa; yhteiskunnan ja kielen muuttuessa, myös iskelmien sanat muuttuvat.

Kieli elää aina kontekstissaan.

Kaukana jossain onnen maa

odottaa meitä saa

Yhdessä kerran kahden vaan

sinne kuljetaan...

Vuonna 1991 Kaija Pohjola voitti Tangokuningattaruuden Seinäjoen Tangomarkkinoilla tangolla Onnenmaa.

– Tuohon saakka Tangomarkkinoilla finalistien tangot oli arvottu, meiltä vuoden 1991 finalisteilta kysyttiin, mikä tangon finaaliin tarjolla olevista tangoista haluamme laulaa. Kukaan naisista ei halunnut Onnenmaata, minä tyttö päätin, että otan Onnenmaan ja lähden onnenmaahani!

Kaija voitti, ja vuodesta 1991 lähtien hän on tienannut leipänsä laulamalla. Kaija Pohjolan ensimmäinen soololevy Kultaa kuutamo loi vuonna 1992 myi heti kultaa. Kultaa myivät myös vuonna 2010 pelkästään tangoja sisältävät Kaijan levyttämä Tangokuningatar-levy sekä Tangokuningatar-DVD.

Kaija pitää tärkeänä omaa, ammattitaitoista orkesteria.

– Se helpottaa valtavasti työtä, kun saa luottaa siihen, että orkesteri osaa oman hommansa, ja minä saan keskittyä tekemään omani.

Kaijan orkesterissa on aina myös haitari.

– Haitarimusiikki tekee hyvää sielulle, ja hoitaa mielenterveyttä, tästä on tutkimustuloksiakin, Kaija perustelee.

Nuoruudessa Kaija on opiskellut Kotkan sairaanhoito-oppilaitoksessa apuhoitajaksi, ja jonkin verran tehnyt hoitoalan töitä. Alta parikymppisenä hän kiersi solistina tanssiravintoloita ja tanssipaikkoja, ne olivat iltatöitä, päivisin Kaija teki tavarataloissa tuote-esittelijän töitä. Aviomiehensä Seppo Pohjolan kanssa Kaijalla oli perheyritys, joka myi muun muassa autoja ja moottoripyöriä.

– Yrityksessämme tein monenlaisia töitä, Kaija kertoo.

He asuivat myös jonkin aikaa Haminassa, tuolloin Kaija työskenteli kukkakaupassa myymälänhoitajana.

Kaija oli naimisissa Seppo Pohjolan kanssa vajaat kolmekymmentä vuotta aviomiehen kuolemaan saakka. Seppo Pohjola menehtyi äkillisesti vuonna 2007.

Kaija Pohjola on ollut vuodesta 2014 lähtien kihloissa Matti Vartialan kanssa. Kaijalla on kaksi lasta, 40-vuotias poika ja 36-vuotias tytär. Lastenlapsia on kaksi.

Koska mummi lähdetään keikalle? Kaijan 9-vuotias pojantytär Kiia Kaija Kaarina , kysyy monesti mummiltaan. Kiia onkin ollut mukana Kaijan keikoilla, esimerkiksi eräänä sunnuntaina Tikkurilan Puistokulman päivätansseissa keikan avannut Kaija-mummin ja Kiia Kaija Kaarinan yhteisesitys Tosirakkautta suorastaan hullaannutti tanssiyleisön.

Lapset ja lastenlapset ovat Kaijalle suuri ilon aihe ja voiman lähde, samoin kihlattu Matti sekä läheiset ystävät. Surujakin on elämään mahtunut. Aviopuolison äkillinen menehtyminen vuonna 2007 oli suuri järkytys. Pari vuotta sitten Kaija sairastui rintasyöpään.

– Hoidot olivat äärimmäisen rankat. Nyt alkaa elämä voittaa ja näkyy valoa tunnelin päässä, Kaija kertoo.

Hän on pikku hiljaa aloittelemassa laulutyöt, mutta ei enää täytä työkalenteriaan samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Musiikkirintamalla uusi sinkkukin on tulossa.

Liikuntaa Kaija myös jaksaa taas harrastaa. Hän käy kuntosalilla, uimassa ja vesijumpassa sekä lenkkeilee. Kaija on innokas käsityöihminen, esiintymisasunsa hän suunnittelee ja osin myös ompelee itse. Kukka-asetelmien tekeminen on entiselle kukkakaupan myymälänhoitajalle mukavaa ja rentouttavaa puuhaa.

– Rakastan kukkia! Kaija toteaa.

Musiikin suhteen hän on kaikkiruokainen.

– Kuuntelen paljon kollegojeni musiikkia, heidän uudet levyt ostan heti, ja nimen omaan ”kädessä” konkreettisesti pidettävän cd-levyn muodossa. Myös klassinen musiikki sekä instrumenttimusiikki on mieluista. Tanssiminen olisi mukavaa, mutta tanssittajalta tanssiminen on jäänyt vähemmälle! Kaija naurahtaa.

”– Haitarimusiikki tekee hyvää sielulle, ja hoitaa mielenterveyttä, tästä on tutkimustuloksiakin.”
”– Koska mummi lähdetään keikalle?”

KUKA?

Kaija Pohjola

67-vuotias, syntynyt 26.9.1951 Kotkassa.

Asuu Tampereella.

Kihloissa Matti Varhialan kanssa.

Kaksi lasta: 40-vuotias poika ja 36-vuotias tyttö. Lastenlapsia kaksi. Perheeseen kuuluvat myös Matin kolme poikaa ja neljä lastenlasta, ja viides on tulossa.

Vuodesta 1991 päätoiminen viihdetaiteilija.

Harrastaa liikuntaa monipuolisesti ja käden taitoja, kuten ompelemista, askartelemista sekä kukka-asetelmien tekemistä.

Elämän mottona: Ei turhia murheita!