Teksti ja kuvat: Minna Stenius Joulukuvat Anne Pohjoisaho

”Neilikka, kaneli ilmassa leijaa,

tuoksujen jouluinen taika.

Nallen nenää kutkuttaa,

tämä onnellinen aika.”

Näin laulaa ihailemani lastenlauluyhtye Oulun seudulta. Sama tunne, kotoisa ja lämmin, valtasi tuoksujen kautta mielen Prahan vanhan kaupungin kaduilla. Itse sain tuon tunteen vielä paremmin illalla pimeän aikaan, sillä isänpäiväviikonloppuna joulu ei vielä ollut rantautunut matkakohteeseemme. Tuoksu tuli katujen varrella olevista kojuista, joissa myytiin tötterömäisiä kierrepullia, joiden pinnassa oli kanelisokeria. Kanelin tuoksuun yhtyi makea vanilja, joka leijui laajalla alueella.

Ensimmäistä kertaa Prahaan matkaavana ihmettelemistä riitti. Ei todellakaan haitannut, että ei ollut kevät. Ilma oli lämmin, toki alle kymmenen astetta, mutta mainio kävelykeli. Tutustuimme mieheni kanssa kaupunkiin jalan, jos ei lasketa lähtöpäivän hevoskyytiä, johon kulutimme viimeiset korunamme.

Puissa oli vielä osin hieman kuivahtaneita lehtiä ja nurmet olivat vihreitä. Puistojen huoltajat haravoivat pudonneita lehtiä saavin kokoisilla haravoilla. Hotellimme oli Vltavajoen Prahan linnan puolella, toisella puolella oli vanhakaupunki. Kuljimme aamusta iltaan kukkuloilla ja kaduilla aistimassa tunnelmaa, jonka loivat vanhat rakennukset, turistit, tuoksut, luonto, katuravintolat, -kahvilat ja -pubit, muodin merkkiliikkeet, mukulakivikadut ja monet muut asiat. Lunta ei Prahassa ole ollut vuosikausiin.

Prahaa kutsutaan punaisten kattojen kaupungiksi. Parhaiten sen voi todeta Prahan linnan tasanteilta katselemalla. Ilmaa halkovat katedraalien goottilaiset tornit, joita on kaikissa ilmansuunnissa. Joen yli pääsee lukuisista silloista, joista tunnetuin on Kaarlensilta. Siellä eivät autot, eivätkä raitiovaunut häiritse kulkijoita. Julkisen liikenteen verkko olisi reissulla ollut hyödynnettävissä, mutta kävellen kiiruhtaa hitaasti. Itsensä voi parkkeerata tarkkailemaan ympäristöään vaikka kuumalle viinille, jota sitäkin oli tarjolla miltei jokaisella kulmalla.

Ensimmäisenä lomapäivänä kahvilakäyntimme yllätti meidät täysin. Vaikka Tšekki on EU-maa, halusi kahvilan rouva korunoita. Niitä meillä ei ollut, mutta niitäkin sai jopa hotellista ”päivän hintaan”. Mainosten mukaan kulttuuria olisi ollut tarjolla valtavat määrät Bohemian Rhapsodysta ja filharmoonikkojen konsertista perinteiseen nukketeatteriin.

Historian oppitunneilla oppimani asiat olivat takimmaisissa muistilokeroissa. Eivät siis tulleet esiin tonkimatta. Habsburgien hallitsijasuvut, keskiaika tauteineen ja tieteineen, venäläisten ja natsien miehitykset ja vallankumoukset palasivat mieleen aktiivisella yrittämisellä, mutta nettiä ja kirjallisuutta siihen tarvittiin.

Tšekkoslovakia itsenäistyi Itävalta-Unkarista 1918. Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen sen pääkaupunkina toimi Praha. Sekä saksalaisten että venäläisten miehitysvaiheiden jälkeen vuonna 1989 nk. samettivallankumouksessa Tšekkoslovakia jakautui, ja Praha jatkoi Tšekin pääkaupunkina.

Prahan kaupunki on rakennettu Vltavajoen rannoille ja ympäröiville kukkuloille. Joki virtaa pohjoiseen, saksaksi se tunnetaan nimellä Moldau. Tšekin pohjoisosassa Vltava yhtyy Labejokeen muuttuen Saksassa Elbeksi. Samaan silmänkantamaan mahtuu ainakin viisi siltaa, joista kuuluisin kantaa nykyisin nimeä Kaarlensilta. Sillä on mittaa 516 metriä ja leveyttä 10 metriä. Silta on goottilaista tyyliä, siinä on 16 kaarta. Vielä 1900-luvun alussa tällä kivisillalla kolistelivat raitiovaunut, nyt se on rauhoitettu jalankulkijoille ja taiteilijoille sekä korukauppiaille. 1000 vuotta sitten paikalla sijaitsi puusilta. Nykyisen sillan rakennuttamistyöt aloitti kuningas Kaarle IV 1357, mutta silta nimettiin hänen mukaansa vasta 1870-luvulla. Siltaa koristaa 30 pyhimyksen patsasta ja molemmissa päissä on siltatornit.

Keisari Kaarle IV (1316-1378) oli koko silloisen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kuningas. Roomassa paavi kruunasi hänet keisariksi 1355 ja samalla Italian kuninkaaksi. Valtakaudellaan hän siirsi pääkaupungin Prahaan ja teki siitä johtavan sivistyskaupungin perustaen mm. Prahan yliopiston 1348.

Prahan linna on kenties maailman suurin muinaislinnakokonaisuus. Se on yhtä aikaa Tšekin tasavallan presidentin virka-asunto, tuhatvuotiaan tšekkiläisen valtion symboli, elävä museo ja paljon muuta. Yli seitsenhehtaarisella linnan alueella on niin palatseja, kirkollisia rakennuksia kuin puutarhojakin. Puutarhoihin ei valitettavasti pääse talvikaudella. Linnan alueelle pääsee ilmaiseksi, mutta useisiin kohteisiin on kuitenkin pääsymaksu. Näyttelyissä saa hyvin kattavan kuvan alueen historiasta.

Linnan alueella on ”kultainen kuja” Golden Lane, 1500-luvulla rakennettu rivi taloja, alun perin linnan vartijoiden taloja, joissa nyttemmin on matkamuistomyymälöitä ja museoita, mm. haarniskoista ja kidutusvälineistä. Kaiken kaikkiaan värikäs pieni yksityiskohta.

Linnan muurien sisällä on myös Pyhän Vituksen Katedraali. Tämän katolisen goottilaistyylisen kivikatedraalin rakennustyöt aloitettiin 1344 ja saatiin päätökseen liki kuuden vuosisadan jälkeen 1929. Tuona vuonna asetettiin paikoilleen kirkon upeat lasimaalaukset.

Mittaamattoman arvokkaat ovat myöskin kruununjalokivet, joita säilytetään kappelissa kirkon sisällä. Pyhä Vitus oli kristinuskon pyhimys 300-luvulla. Hän on yksi roomalaiskatolisen kirkon neljästätoista pyhästä auttajasta, ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen aikana.

Vanhan kaupungin puolella on ihastuttavia kortteleita ja mukulakivin päällystettyjä katuja. Sadat ihmiset pysähtyvät tarkkailemaan raatihuoneen seinässä olevaa astronomista kelloa, joka on käynyt aikaa jo vuodesta 1410. Kellossa on kolme osaa, joista alin osoittaa mm. päivän ja kuukauden, keskimmäisen astronomisesta kartasta voi tulkita kuun ja auringon asennon. Ylin osa on pyörivä kellopeli ”apostolien kävely”. Kellossa on myös muita liikkuvia hahmoja, joiden liikkeen voi nähdä tasatunnein.

Huomattavasti enemmän ihmisiä oli paikalla joulutorin avajaisissa, jotka olivat vasta meidän reissumme jälkeen. Tapahtumaa oli todistamassa ystäväni Anne Pohjoisaho, jonka iisalmelainen Iisalmen Kalevala -kuoro oli esiintymässä kansainvälisessä kuorotapahtumassa Prague Advent Choral Meeting. Tapahtumassa oli yhdeksän kuoroa ympäri Eurooppaa. Jokaisella kuorolla oli puolen tunnin konsertti perjantaina toisessa vanhan kaupungin kirkossa ja lauantaina toisessa kirkossa. Tilaisuudet olivat avoimia kaikille. Annen johtama kuoro esitti pääasiassa suomalaista joulumusiikkia.

– Konsertit menivät tosi hienosti, kivikirkot olivat akustiikaltaan tosi hienoja paikkoja laulaa, laulu jäi kaikumaan holveihin, Anne kertoo.

Hän oli ensimmäistä kertaa Prahassa.

– Ehdimme käydä Kaarlensillalla ja kierrellä vanhassa kaupungissa. Siellä täällä oli joulukojuja, ja isomman joulutorin avajaisissa oli valtavasti ihmisiä, varmaan 60 000. Kierrepulla ”trdelnik” oli ihanaa, nutella levisi lämpimän leivonnaisen sisäpintaan kanelin maistuessa pinnan sokerihunnusta.

Näitä varraspullia ilman nutellaa, tehtiin tiettävästi jo antiikin Kreikassa 400-luvulla.

Tekstin alussa olleessa joululaulussa seikkailee nalle. Toinen satuhahmo, isosilmäinen Myyrä on rakastettu tšekkiläisen Zdeněk Milerin 1956 luoma animaatiohahmo, joka viettää 1975 tehdyssä animaatiossa, Myyrän joulu, ihaninta joulua: Joulu on tullut, ystävät armaat. Käydään kaikki lystäilemään. Metsän väki näin juhli, Myyrä hyräilee innoissaan.

”– Vaikka Tšekki on EU-maa, halusi kahvilan rouva korunoita.”
”– Näitä varraspullia ilman nutellaa, tehtiin tiettävästi jo antiikin Kreikassa 400-luvulla.”