Kaustisen kirkon paanutalkoot jatkuivat menneenä kesänä tervanpoltolla

Kaustisen ja Ullavan seurakuntaneuvosto ei hyväksynyt Kaustisen kirkon paanukaton muuttamista peltikatoksi. Kaustisella syntyi kansanliike perinteisten materiaalien puolesta. Haapatukit paanujen veistoa varten saatiin lahjoituksina seurakuntalaisilta ja seurakuntayhtymän metsistä. Kesällä 2018 kansanliike sai jatkoa tervanpolton merkeissä.

Teksti: Veli-Pekka Harju, Kaustisen ja Ullavan seurakunnan kirkkoherra Kuvat: Reetta Reinman ja Veli-Pekka Harju

Keväällä 2016 ilmestyneessä Suomen kauneimmat kirkot -kirjassa on kuva Kaustisen kirkosta. Kirkonrakentajien muistomerkin suunnalta otetussa kuvassa uudet paanukatot hohtavat kauniisti. Noin 35 000 talkootyönä veistettyä ja tervattua paanua kertovat siitä, etteivät Kaustisen kuntavaakunassa kuvatut viulu ja naularistit ole menneisyyttä. Monipuolisen kansanmusiikkiperinteen tavoin myös kirkonrakentaminen on Kaustisella tätä päivää. ”Kuorikoskien helmen”, kirkonrakentajasuvun kotikirkon ja tapulin viimeisin kattoremontti saatiin päätökseen syyskuussa 2014. Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi siunasi kirkon uuden katon 12.10.2014 pidetyssä Paanumessussa.

Kesällä 2015 kirkon katto tervattiin uudelleen. Syksyllä 2016 alettiin valmistella talkoolaisten seuraavaa projektia eli tervan polttamista.

Keskustelu kattoremontista käynnistyi Kokkolan seurakuntayhtymässä syksyllä 2011. Kuten kaikkiin onnellisesti päättyviin tarinoihin tarvittiin myös pulssia hieman nostattavat hetket. Suunnittelutyön pohjaehdotuksena oli nimittäin ajatus muuttaa paanukatto konesaumakatoksi. Tällaiseen ratkaisuun näytettiin vihreää valoa sekä museoviraston että kirkkohallituksen suunnalta. Museoviraston edustajan tulkinnan mukaan paanukatto tulisi aina säilyttää, mutta rakenteellisista syistä tässä tapauksessa kattomateriaalin vaihto olisi perusteltua, koska katossa on kohtia, joita ei välttämättä saada vedenpitäviksi.

Kirkkohallituksen edustajan näkökulmasta uusi paanukatto voisi sinänsä hyvin kestää sata vuotta, mutta Kaustisen kirkon loivat kattolappeet ovat ennenkin tuottaneet ongelmia. Lisäksi taloudelliset syyt puoltaisivat kirkkohallituksen mukaan materiaalin vaihtoa. Kaustisen ja Ullavan seurakuntaneuvosto totesi 1.12.2011 lausunnossaan yksimielisesti, ettei se hyväksy paanukaton muuttamista peltikatoksi. Samoihin aikoihin syntyi Kaustisella kansanliike perinteisten materiaalien puolesta. Viesti oli tämä: ”Kyllä me tairethan veistää ne uuret paanut isse.” Tässä oli kuultavissa, että kotikirkko on rakas.

Kaustisen paanuprojektin suunnittelusta vastasi tamperelainen arkkitehti Hanna Lyytinen , joka toimi myös vuoden 2006 kirkonkorjauksen suunnittelijana. Hänen kanssaan kiinteässä yhteistyössä toimi asiantunteva rakennustoimikunta Eero Hannin johdolla. Projektin aikana oli mielenkiintoista tutustua kirkon kattorakenteiden historiaan.

Katon eri kerroksissa oli luettavissa menneiden sukupolvien halu säilyttää arvokkaan rakennuksen tulevaisuus kulloinkin parhaaksi katsotulla tavalla. Uusien paanujen laiton yhteydessä vanhat paanut poistettiin ja uusien paanujen alle kiinnitettiin uudet ”neliskanttiset” tuohet. Kirkon kourukattoon vedenpitävyyden varmistamiseksi vuonna 1877 asennettu asfalttihuopa poistettiin ja korvattiin teräspeltillä, joka ulottuu räystäältä kellojen kohdille saakka. Päälle asennettiin uudet paanut. Näin haluttiin varmistaa mahdolliset vesivuodot.

Kaustisen meijeriltä vuokrattu tyhjä halli toimi syksystä 2012 kevääseen 2014 paanuverstaana. Meijerin pihaan jokivarteen kootut haapatukit saatiin lahjoituksina seurakuntalaisilta ja seurakuntayhtymän metsistä. Kaiken kaikkiaan puutavaraa tarvittiin noin 700 kiintokuutiota. Ennen valmiiksi paanuksi päätymistä haapapuut kävivät läpi monta taitoa ja kärsivällisyyttä vaativaa toimenpidettä kohdaten moottorisahan, hydraulisen halkomiskoneen, vannesahan, pantaveitsen, höylän, kirveen ja paanun nokan viimeistelyyn tarkoitetun jiirileikkurin.

Parhaimmillaan paanuja valmistui jopa 400 päivässä. Kesän 2013 kansanmusiikkifestivaaleilla paanuverstas jalkautui yhdeksi päiväksi festivaalialueelle koulun pihaan. Valmiit paanut varastoitiin Markkulan latoon, mistä ne kevättalvella 2014 kuljettiin meijerin pihapiiriin tervausta odottamaan.

Paanunveistäjien ydinryhmään on kuulunut parikymmentä miestä. Heidän lisäkseen veistotalkoissa on käynyt yksittäisiä talkoolaisia ja pienempiä talkooporukoita. Talkoopäällikkönä on toiminut mestaripelimanni Kimmo Anttila.

Maaliskuussa 2014 Kaustisen meijerin piharakennukseen ilmestyi ”tervaklinikka”, jossa paanut kastettiin kuumaan tervaan kahden kolmanneksen mitalta. Miehet vitsailivat, että oli meidän pappien olisi pitänyt kastaa paanut, koska teemme sitä työtä muutoinkin. Lopulta tämä ”joukkokastaminen” jäi kuitenkin talkoomiehille itselleen. Tervatut paanut siirrettiin puulaatikoissa kirkkopihaan odottamaan asennustyön aloittamista. Tässä vaiheessa päättyi vapaaehtoisten vaativin urakka, mutta vielä syksyllä miehet olivat siistimässä paikkoja ja kuljettivat ylimääräiset paanut varastoon.

Rakennustelineitten pystyttäminen alkoi helmikuussa 2014. Paanujen asennuksesta vastasi monipuolisen kokemuksen ja tietotaidon omaava Uudenkaarlepyyn Rakennus ja Paanukatto ay. Sen toimitusjohtaja Tom Nylundin kanssa paanuja asensivat niin tuulessa ja sateessa kuin heinäkuun helleviikoilla Olli Harju, Seppo Viitanen, Tero Kattilakoski ja Ville Keski-Vähälä.

Vaikka suorat ja kaarevat paanut valmistettiin ”mittojen mukaan” katon eri kohtiin, vaati työ useissa kohdissa taitoa ja kekseliäisyyttä. Monta kertaa työmiehet löysivät vanhoista irrotettavista paanuista nimikirjoituksia ja entisten sukupolvien terveisiä. Omat terveisensä talkoolaiset laittoivat nytkin omiin paanuihinsa. Toivotaan, että joku ne löytää asentaessaan joskus tulevaisuudessa uusia paanuja kattoon.

Kaustisen kirkon paanuprojekti jatkui viime kesänä, kun talkoolaiset sytyttivät 25.6.2018 klo 19 viikoksi tervahaudan. Tavoitteena oli saada terva kirkon ja tapulin katon kolmanteen tervauskertaan. Edellisellä tervaamiskerralla tervaa kului 350 litraa. Kesän 2018 tervanpoltto ei tuottanut aivan tuota määrää. Tervaa saatiin noin 200 litraa. Aikaisemmilla tervauskerroilla on käytetty ostotervaa. Tänä kesänä kaustislaiset päättivät olla myös tervan suhteen omavaraisia. Viikon palaneen tervahaudan vartiointi pyöri neljässä vuorossa. Vartiointivuorossa oli kerrallaan kaksi talkoolaista. Vuoro kesti kuusi tuntia. Yhteensä tervahautaa oli viikon ajan vartioimassa satakunta talkoolaista. Vartioinnin lomassa juotiin nokipannukahvit.