Vierailulla Wolkoffin talomuseossa Lappeenrannassa

Wolkoffin suku on asunut rakennuksessa neljässä polvessa, vuosina 1872–1983. Talomuseo se on ollut vuodesta 1993.

Teksti ja kuvat: Minna Stenius

Konttorin takahuoneen väliseinässä on pienen pieni ikkuna. Kauppa-apulainen tirkistää, onko puodin puolella asiakkaita.

Ollaan 1800-luvulla pienen varuskuntakaupungin Lappeenrannan kauppakartanossa Kauppakadulla. Asuin- ja kauppakiinteistön omistaa Ivan Wolkoff , joka muutti Venäjältä maaorjatalonpoikana saadakseen lisäansioita ja menestystä. Tässä Ivan onnistuikin, koska puutarhurista kehkeytyi Lappeenrannan neljänneksi menestynein kauppias.

Kauppa-apulainen on tyytyväinen sekatavarakauppansa tarjontaan, kaupassa myydään kaikkea sukasta silliin. Hänen katsoessaan ikkunasta, ikkunaseinän toisella puolella on koko seinän laajuinen lasivitriini. Lasivitriinissä seisoo mallinukke yllään upea punainen pitkähelmainen naisen talvipuku.

Ollaan 2000-luvulla. Puku on Wolkoffin talomuseossa, sen museokaupassa. Puvussa asteli aikanaan Maria Wolkoff , Ivanin pojan Nikolain vaimo. Lappeenrantalaiset kutsuivat Mariaa keisarinnaksi, niin hieno ja hyväntapainen hän oli.

Museokaupassa ja talomuseossa aika on pysähtynyt. Lattialankut ovat alkuperäiset, vuodelta 1826. Kaupan näyteikkunat on puhkaistu seinään kadulle 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Wolkoffin suku on asunut rakennuksessa neljässä polvessa, vuosina 1872-1983.

Oman kaupan pidon he lopettivat Marian aikana 1918, koska Suomen itsenäistymisen jälkeen raja Venäjälle sulkeutui, ja kaupankäynti heikkeni. Tilat vuokrattiin muille kauppiaille.

Marian poika Johannes oli ahkera ja huolitellusti pukeutunut agronomi, joka kulki 60-vuotislahjakseen saamallaan vespalla tilustensa ja yhteiskunnallisten tehtävien väliä. Autoa hänellä ei ollut koskaan. Suvun miesten tapaan hän oli vahvasti mukana myös ortodoksisen kirkon toiminnassa. Tasapuolisuuden nimissä hän avusti myös luterilaista kirkkoa.

Johanneksen vespa on museokaupan eteisessä, samoin hänen nahkatakkinsa.

Sisäpihan kautta vierailija johdatetaan opastetulle kierrokselle taloon, jossa kaikki on ”niin kuin silloin ennen”. Talomuseoksi (vuodesta 1993) Wolkoffin talo sopii mainiosti juuri siitä syystä, että entisten sukupolvien kunnioituksesta heidän tavaransa ja muotokuvansa ovat huoneissa esillä. Mitään ei ole laitettu pois, vaan esimerkiksi vanhat lamput on sähköistetty uuden tekniikan kehityttyä.

Suvun ortodoksisuus näkyy voimakkaasti ikoneissa. Wolkoffit ovat kunnioittaneet myös uuden kotimaansa perinteitä ja tapoja, ja Johanneksen luterilaisen vaimon Martan myötä joulua alettiin juhlia osin luterilaisin tavoin.

Talon jugendhenkinen ruokasali on koristeltu entisaikojen henkeen. Esimerkiksi jouluksi metsästä haettiin kuorma kuusia tutuille lahjoitettavaksi, kotiin tuotiin lattiasta kattoon yltävä yksilö. Martan amaryllikset kukkivat vuodesta vuoteen, niin nykyäänkin. Kynttilöiden valo heijastuu salin astiakaapin lasiovista ja pöytähopeista, kaakeliuuni lyö lämpöään pimentyneeseen talvi-iltaan.

Tätä tunnelmaa ja loputkin suvun talon huoneista pääsee aistimaan Lappeenrannan Wolkoffin talomuseoon. Aukioloajat ja opastettujen kierrosten ajat sekä muuta tietoa osoitteessa https://www.wisitlappeenranta.fi>Museot

”– Lattialankut ovat alkuperäiset,
vuodelta 1826.”
”– Lappeenrantalaiset kutsuivat Mariaa keisarinnaksi, niin hieno ja hyväntapainen hän oli.”
”– Mitään ei ole laitettu pois, esimerkiksi vanhat lamput on sähköistetty uuden tekniikan kehityttyä.”