Voi Hyvin! Heidi auttaa!

Voitko sinä hyvin? Jos voit, nauti siitä ja pidä itsestäsi hyvä huoli. Jos et voi hyvin, on ihmisiä, jotka osaavat auttaa. Esimerkiksi Heidi Lumiaho.

Teksti ja kuvat: Minna Stenius

Nelostien laidalla liki Suomen keskipistettä seisoo matkaajien maamerkiksikin muodostunut Rantsilan Raikkaan talo – on seisonut jo niin kauan kuin minä muistan. Minä muistan 70-luvulta, jolloin toiminta talossa oli niin vilkasta, että yläkerrassa asui oikein talon oma talonmieskin.

Vuosikymmenten varrella on tapahtunut kaikenlaista, kuten sanotaan, varsinkin jos haetaan syitä toiminnan vähentymiselle ja rapistumiselle.

Toiminnan vähentymiseen ja rapistumiseen tarvitaan korjausliike. Korjausliikkeen tekemiseen tarvitaan ajatus muutoksesta, tsemppi ja vireystila sekä tuumasta toimeen siirtyminen. Rohkeutta ja päättäväisyyttäkin tarvitaan – siis asennetta. Yksin nämä eivät juuri koskaan riitä, tarvitaan tukea sekä kanssaelämistä ja -tekemistä.

Rantsilan Tapahtumat ry:n ostettua Raikkaan urheilutalon ja tehtyä sisällä uudistustöitä talossa virtaa jälleen sykkivä veri. Kylän miehet ja naiset, jopa muidenkin kylien, kokoontuvat kuka kahvakuulan, joku nyrkkeilyhanskojen kanssa haastamaan itseään ilakoiden paremmalle polulle tai liikkumaan hyvässä porukassa jo valitsemallaan hyvällä tiellä.

Tuolla tiellä mahtuu olemaan villasukat jalassa jumpaten tai kehoa huoltaen. Eikä aina pysytä sisällä. Pihoilla ja pelloilla päästellään läskipyörillä ja kesällä ”suppilauta” kelluttaa kulkijaa lähijärven pinnalla. Eikä tässä ole vielä todellakaan kaikki.

Mikä on pannut veret liikkeelle? Oikea kysymyssana on kuka? Vastaus on Heidi Lumiaho. Pirteä, iloinen, tyttömäinen aikuinen nainen, jonka ideat pursuavat tekemisen riemusta ja halusta antaa jokaiselle mahdollisuus löytää se oma juttu, oma mukava liikkumisen muoto.

Menen tapaamaan Heidiä Heidin Hyvinvointipalveluiden toimitiloihin Raikkaan yläkertaan. Avaan oven ensimmäisen kerran sitten 70-80 -lukujen taitteen, jolloin kiipesin puisia portaita yläkertaan kunnan pääkirjastoon.

12-vuotias minä luki Anni Polvaa. Portaat ovat edelleen samat. Mikään muu ei sitten olekaan. Tai no, isot ikkunat antavat valoa avariin tiloihin. Lattialla on kotoisesti räsymatto, ja Heidillä on jalassa villasukat.

Heidi on syntynyt Piippolassa, mutta muutettuaan jo vauvana Rantsilaan häntä voi sanoa ”avojalakaseksi ranttiseksi”. Heidin, 38, perheeseen kuuluvat aviomies Teemu sekä pojat Atte , 13, ja Anton , 11. Tähänastisen työuransa Heidi on tehnyt lähinnä lasten ja nuorten parissa.

Yhteisöpedagogiksi valmistuttuaan hän pyöritti paikallista 4H:ta kahdeksan vuotta. Siitä tehtävästä Heidi siirtyi nuoriso-ohjaajaksi Siikajoelle. Nuorten auttamishalu oli kova, eikä Heidi kokenut työssään voivansa vaikuttaa asioihin riittävästi. Kuraattorin sijaisuuden tullessa auki Siikalatvalla Heidi sai pestin, ja työnsarkaa riitti. Parin vuoden työskentelyn jälkeen Heidi aloitti työn ohessa sosionomin opinnot. Valmistuttuaan työ jatkui samalla laajalla kentällä, ja tekemisen määrä uuvutti tunnollista tekijää.

Heidi haki tukea hyvinvointiinsa netistä ja osti ohjeet ruokavalioon sekä saliohjelman. Ensimmäistä kertaa kuntosalilla käyminen ei ollutkaan tylsää. Heidillä ei ole urheilutaustaa. Lapsena hän kävi kansalaisopiston baletissa ja tanhuissa. Mieluisinta oli nuoruuteen asti kestänyt ratsastusharrastus. Urheiluhenkisyys on tullut kuvioihin vasta aikuisiällä lasten ruvettua pärjäämään yksin, jolloin äiti on päässyt jumpille ja lenkeille.

Treenaamisen maistumisen myötä Heidi ”imi” tietoa personal trainer -työstä. Siispä Heidi kouluttautui PT:ksi.

Toimiminen tässä työssä tarjosi vastapainoa ja irtiottoa kuraattorin työlle, jossa Heidi edelleen työskenteli. Heidi haki ja sai opintovapaata opiskellakseen psykologian perusopinnot. Tällaiset eväät taskussaan hän testasi virkavapaalla personal trainerin työtä ja teki päätöksen luopua vakinaisesta työstään ja ryhtyä yrittäjäksi.

Yrittäjyys on perheessä tuttua, sillä miehensä Teemukin on yrittäjä. Varhaisin kimmoke lienee jo omilta vanhemmilta, isä- Markulta ja äiti- Helenalta , joilla on myös yrittäjätausta.

– Pojilta vaaditaan eniten, koska Teemu tulee kotiin vasta seitsemän aikaan ja minä olen illat pois, toteaa yrittäjä-äiti, mutta jatkaa samaan hengenvetoon:

– Kyllähän me palijo ollaan tuolla Syötteellä ja koitetaan korvata poissaoloaikaa. Viikonloput yritetään pitää perheaikana.

Yksilövalmennettavia Heidillä on kymmenkunta. Hän tapaa valmennettavaansa joka toinen viikko, mutta auttaa puhelimessa tai somessa valmennettavan tarvitessa apua. Suurin työ tällaisessa remontissa tehdään tien alussa, jolloin itsetunto on pohjalukemissa.

Laihduttamisen sijaan etsitään keinoja hyväksyä itsensä ja löytää mieleisiä asioita arkeen. Liikkumisen ilon ja oikean syömisen löytymisen jälkeen laihduttamisen tavoite jää taka-alalle, mutta tapahtuu siinä sivussa. Aivan jokaista Heidi neuvoo liikkumaan edes vähän, syömään riittävästi ja kohtuullisen terveellisesti. Herkutella voi vaikkapa kerran viikossa. Levolle sekä nukkumiselle on annettava riittävästi aikaa.

Isossa osassa Heidin työtä on tällä hetkellä Arctic Challenge -valmennus, jossa tähdätään Levin Arctic Challenge -radan läpikäymiseen. Valmennettavista 20 lähtee maaliskuiseen Levin tapahtumaan. Osa valmennettavista on tehnyt omia pienempiä joukkueitaan, 12 hengen joukkue kantaa nimeä Siikajoen sissit. Kisassa suot ylitetään ja tunturit valloitetaan yhteistä pölliä kantaen.

Melkoinen challenge on myös Siikalatvalla tapahtuva Farmijuoksu. Heidin hyvän ystävän Sarin ideasta naiset laittoivat viime vuonna hynttyyt yhteen ja toteuttivat tapahtuman Sarin tiluksilla. Tulevana syksynä Farmijuoksu toteutuu toista kertaa.

Tapahtumassa leikkimieliset kisajoukkueet ottavat toisistaan mittaa aidoissa maatilamaisemissa ryömien traktorin peräkärryjen ali, kantaen vettä juottoastiasta toiseen, pinoten paaleja ja trukkilavoja. Näin oli ainakin viime kesänä, jotain huvittavan raskasta ”tytöt” varmasti syksyllekin keksivät.

Heidin suurin haaste on pitää itseään aisoissa, sillä kaikkia uusia ideoita ei voi tuoda kerralla markkinoille. Tämän lisäksi kalenterissa ei ole enää aikaakaan. Mainonnasta on huolehtinut puskaradio ja Facebook. Seniorityön ihanuudesta Heidi on yllättyneen hullaantunut: eläkeläiset ovat välittömiä, kiireettömiä ja elävät hetkessä. Heillä on kokemus siitä, mistä hyvä arki koostuu. Siitä on jo hyvä kokemus ja tietämys Heidilläkin, jonka pelkkä läsnäolo tsemppaa mukaansa.

”– Herkutella voi vaikkapa kerran viikossa. Levolle sekä nukkumiselle on annettava riittävästi aikaa.”

”– Kisassa suot ylitetään ja tunturit valloitetaan yhteistä pölliä kantaen. ”

MITÄ?