Radek Koblizek on onnellinen kärppäläisyydestään ja kiitollinen siitä, että sponsorit luottavat häneen mainostaessaan yritystään juuri hänen pelipaidassaan. Yksi sponsoreista on Kärkkäinen.

Teksti: Minna Stenius Kuvat: Markku Hyttinen, lapsuuskuvat Radek Koblizekin isä

Isoisän ihailevat katseet seuraavat jäällä singahtelevaa pientä poikaa. Pojan posket ovat pyöreät ja punaiset. Ikävuosia on reilusti alle kymmenen.

– Radi, nyt mennään! Huomenna on uusi päivä, houkuttelee isoisä luistelevaa mailataituria iltapalalle ja yöpuulle.

Mies ja miehenalku matkaavat pikkukaupungin kotiin, jossa isoisä, isä ja äiti vaihtavat pikaiset kuulumiset, pyllähdykset ja onnistumiset. Ilmapiiri on yhteisöllinen ja kannustava. Sellainen, joka antaa hyvän pohjan ivančicelaiselle pojalle harrastaa ja kehittyä.

Ja poika harrasti. Hän harrasti urheilua ja urheilua. Jalkapalloa, salibandya, käsipalloa, koripalloa ja jääkiekkoa, juuri millekään muulle ei jäänytkään aikaa. Aika kului, ja nuoren pelaajan ollessa 15-vuotias, hänen agenttinsa ehdotti tämän vanhemmille pojan tuloa Suomeen viikon tryoutille Oulun Kärppiin. Itse hän ei edes tiennyt, että kyseessä oli koeaika, mutta viikon jälkeen Kärpät antoi tulokkaalle mahdollisuuden. Tarjoukseen oli vaikea tarttua, koska perhe ja ystävät jäisivät Tšekkiin.

Vuonna 2013 vanhemmat ja valmentaja tukivat kenties unelmansa täyttymystä hapuilevaa poikaa, joka oli jäämässä ”yksin” vieraaseen maahan. Päätös syntyi. Isä jäi Suomeen viikoksi yöttömään kesään, täysin toisenlaiseen kuin Keski-Euroopassa, mikä lisäsi koti-ikävää isän lähdettyä.

Pelimiehenalun kaventuneille poskille vieri viikkojen varrella kyyneleitä, jotka kirkastuivat ajatukseksi, että muutettuaan Ouluun hänestä voisi tulla erinomainen jääkiekkoilija yhdessä pelaajan kannalta maailman parhaista organisaatioista.

Kärppäuran alkutaipaleella suurimpia vaikeuksia olivat kielimuuri ja pelaajien välinen ikäero. Nuori tšekki oli poika vielä, mutta halu pelata kiekkoa sekä erityisesti Lauri ’Late’ Mikkolan liki isällinen tuki sulatti rosot ”aamujäillä”.

Myöhemmin onkin käynyt niin päin, että oikea laitahyökkääjä kaipaa kotimaan lomallaan omaa Oulun kotiaan ja sen rauhaa. Sukulaisten vieraillessa Suomessa hän majoittaa heidät mielellään kotiinsa jopa pariksi viikoksi, mutta aamu-uninen 21-vuotias nuorukainen pitää omasta rauhasta.

Päivät täyttyvät harjoittelemisesta, syömisestä ja pelaamisesta. Vaikka ”pelikone” pitääkin ruoan laitosta, hän nauttii hyvissä ravintoloissa syömisestä, varsinkin nyt, kun itse tienaa omat rahansa. Vapaa-ajallaan hänet voi bongata paikallisista kahviloista nauttimassa rauhallisesti kahvin aromeista ja ympäröivistä ihmisistä. Oulua suuremmat kaupungit houkuttelisivat tätä Kärppää asuinympäristönä, niissä kun on enemmän paikkoja, joissa viettää aikaa, jota pelaajallekin harjoitusten ja pelien väliin jää.

Kutsu ihmeessä itsesi hänen pöytäänsä, sillä tämä ruskeasilmäinen tšekki on ystävällinen, kohtelias, iloinen, lämmin ja sympaattinen, omien sanojensa mukaankin myös herkkä ja kiltti. Saat varmasti mukavaa ja suomen kieltä ymmärtävää juttuseuraa.

Tällä hetkellä elämä täyttyy jääkiekosta. Isoisä on nuorukaisen suuri fani, hän katsoo lapsenlapsensa jokaisen pelin. Myös vanhemmat ja sukulaiset seuraavat peliuraa kiinnostuneina. Tämän hetken toteutunut tavoite itsekriittiselle pelimiehelle on pelaamisesta nauttiminen ja tekemisessään onnistuminen.

Tulee kuitenkin hetki, jolloin aktiiviura päättyy. Luonnollinen jatkumo pelaamiselle voisi olla junioreiden valmentaminen. Maila voisi kuitenkin vaihtua myös kauhaan, sillä kaukaisissa unelmissa on oman ravintolan perustaminen.

Ruokalistaa ei ole vielä suunniteltu, sillä nyt pelaaminen on keskiössä. Ravintola olisi jossain kenties Suomea lämpimämmässä maassa, koska tämä kiekkoilija viihtyy peliasun ulkopuolella shortseissa ja lämpimässä ilmassa. Vaikka jää onkin mieluisa veden olomuoto, pakkanen ei miestä miellytä.

Luonnostaan lahjakas, nopeajalkainen ja akrobaattinen luistelija kantaa ylpeänä pelipaitaansa. Tällä kertaa hän istuu Raksilan jäähallin katsomossa. Hän istuu onnellisena kärppäläisyydestään ja kiitollisena siitä, että sponsorit luottavat häneen mainostaessaan yritystään juuri hänen pelipaidassaan. Hän istui juuri tuolla paikalla edellisenkin pelin alussa. Ja sitä edellisen. Joka kerta seitsemän minuuttia.

Keskittymisrutiinin jälkeen aloituskiekko saavuttaa jään pinnan, ja luistintaituri on pelissä koko sydämellään. Täyden katsomon kannustushuudot siivittävät jääkiekkoilijoiden menoa. Ainakin neljän katsojan katseet seuraavat pelaajaa numero 29.

Hän on Radi, Kobla, Kobli – Radek Koblizek .

Isä, äiti, veli ja isoisä ovat tulleet Suomeen kannustamaan nuorta miestä, josta ovat erittäin ylpeitä.

Fanikulmauksen kannustuslaulu raikuu jäähallissa: Party Time Excellent, tääl on Radekki…!

”– Isoisä on nuorukaisen suuri fani, hän katsoo lapsenlapsensa jokaisen pelin.”