Elämän ja kuoleman yhdistämä

Kahden Haukiputaan kirkkomaahan päätyneen veljeksen, merikapteenin ja veisuutirehtöörin tarina alkaa Pohjois-Pohjanmaalta Piippolasta ja sen pappilasta. Toinen teki 70 vuotta kestäneen uran lukkarina, toinen heistä tunnetaan lähinnä kuuluisasta pojastaan, J. V. Snellmanista.

Lähes 250-vuotias Piippolan pappila on vanhimpia museopappiloita maassamme.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

G erhard Snellman nuorempi oli Piippolan kauniin kirkon ensimmäinen paimen. Kirkon tiluksilla on oltu jo vuosisatoja seudun elämän, sivistyksen ja kulttuurin sydämessä. Mutta miten saapui Snellman-suku Piippolaan?

Kirkko ja pappi olivat vanhaan aikaan hyvin keskeisiä tekijöitä joka kylässä. Niinpä piipposillakin oli kova halu saada oma kirkko. Sen rakentajaksi saatiin Simon Jylke vuonna 1769. Kirkko ilman pappia on kuin talo ilman aitanpolulla astelevaa emäntää, niinpä seurakunnan miehet matkasivat piispan puheille Turkuun.

Piispa nimitti Piippolan väliaikaiseksi saarnaajaksi juuri papiksi vihityn Tervolan kappalaisen pojan, Gerhard Snellmanin.

Jarvan pihaan oli tehty pieni tupa pappia varten. Siihen Snellman haki vaimokseen Utajärven kappalaisen Gabriel Ståhlbergin tyttären Anna Kristiinan. Gerhadrin perässä muutti Piippolaan myös hänen veljensä Johan . Hänen jälkipolviaan on seudulla edelleen runsaasti.

Papin puustelliksi rakennettiin Viitainaho parin kilometrin päähän kirkosta. Vuonna 1777 perhe pääsi muuttamaan tähän varsinaiseen pappilaan. Piippolan pappilan kahdeksanpäisessä sisarussarjassa oli huomattavan lahjakkaita yksilöitä. Eräästä heistä tuli aikanaan suurmiehemme J. V. Snellmanin isä.

Hänen ristiäisissään juotiin Piippolassa ensimmäisen kerran kahvia. Kahvi oli saatu hankituksi Oulusta, mutta kahvikuppeja vain kaksi paria. Loput piti lainata Limingan pappilasta.

Gerhard Snellmanin aikaan kirkossa oli unilukkari, joka kiersi kirkossa pitkän kepin kanssa ja tökki saarnan uuvuttamia kirkkovieraita hereille.

Snellmanilla oli periaatteena, että kunnon saarnan tulee kestää vähintään tunnin. Saarnaajan vieressä oli tiimalasi mittaamassa puheen pituutta. Snellman saattoi luulla, että lapsetkin niin mielenkiinnolla seurasivat saarnaa, kun todellisuudessa he vahtivat, milloin viimeinen hitunen olisi valunut ja puhe kaartuisi aameneen.

Sekaisin istui myös kirkkoväki entiseen menoon verrattuna. Tuolloin rikkaat ja talolliset istuivat edessä. Piiat, rengit ja loiset parveilivat kirkon seinustalla.

Kahden vuosikymmenen aikana piipposet tottuivat uuteen kirkkoon ja pappiinsa, jonka nimi muotoutui kansan suussa Körkeli Nellmaniksi. Vuonna 1797 Snellman muutti Tyrnävälle, jossa hän kuoli 1803.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Piippolan seurakunnan historia - Aino Hankonen

Isoisäni J. V. Snellman - Clara Snellman - Borenius

Suurmiesten sukulaisia - Liina Holm

Snellmanit tänään - toim. Jorma Selovuori

”Snellmanin isä” - Kai Snellman

MITÄ?

MIKÄ?

Piippolan pappilamuseo Viitainahon kotiseutumuseossa

Piippola on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosassa. Vuonna 2009 Piippola liitettiin osaksi Siikalatvan kuntaa.

Piippolan kunnan entisellä alueella on Suomen maarajojen mukainen keskipiste, joka sijaitsee Kestilän ja Piippolan välillä Talasnevan suoalueella. Keskipisteen merkki (64°10′50.55″N, 25°48′11.6″E ) pystytettiin vuonna 1958 Suomen Kuvalehden avustuksella Leskelän kylään valtatie 4:n varteen. Leskelä on Lamun ohella yksi Piippolan sivukylistä.

-vanhimpia pappilamuseoita Suomessa

-valmistui vuonna 1777 Gerhard Snellmanin perheen kodiksi

-J. V. Snellmanin isän Christian Henrik Snellmanin syntymäkoti