Riippumatossa tulisi pystyä makaamaan kulmasta kulmaan vinosti kankaaseen nähden. Hyvä nyrkkisääntö riippumaton vähimmäispituudeksi on oma pituus + metri.

Teksti: Reetta Reinman

Riippumattoilu luonnossa on jo pitkään ollut retkeilijöiden ja luonnosta nauttijoiden must-juttu. Susanna Ekblad retkeilytarvikkeita maahantuovasta Biwakista korostaa riippumaton materiaalissa venymättömyyttä ja hengittävyyttä.

– Nylon (polyamidi) on käytössä ohuissa ja kevyissä riippumatoissa, ja nylon venyy. Polyesteri on venymätön materiaali.

– Riippumaton kankaan olisi hyvä hengittää, ettei matossa makoilijalle tule kostea olo. Riippumaton on oltava tarpeeksi pitkä ja leveä, että nukkuja voi maata siinä suorassa asennossa, diagonaalisesti. Eli riippumatossa tulisi pystyä makaamaan kulmasta kulmaan vinosti kankaaseen nähden.

Hyvä nyrkkisääntö riippumaton vähimmäispituudeksi on Susannan mukaan oma pituus + metri.

– Parhaimmat retkikäyttöön tehdyt matot ovat yleensä 300-330 senttiä pitkiä, niitä tosin ei Suomesta kovin helpolla löydy. Erikoiskevyet mallit ovat usein lyhyempiä, joskin silloin tingitään mukavuudesta.

Riippumaton on hyvä olla vähintään 150 senttiä leveä, ei kuitenkaan sen enempää, jottei ylimääräinen leveys jää lepattamaan.

Riippumatto kiristetään puuhun ei liian kireälle, eikä myöskään liian löysälle; kuitenkin tarpeeksi löysälle, että riippumatossa pääsee makaamaan suorassa. Riippumaton parhaimpana asetuksena pidetään 30 asteen kulmaa kiinnityspisteissä. Tällöin makuuasennon pitäisi olla parhaimmillaan.

Liian kireällä tai löysällä oleva matto aiheuttaa epämukavan puristuksen olkapäihin. Lisäksi polvitaipeeseen saattaa kohdistua painetta, koska polvitaipeen alle jää tilaa, eikä jalka pääse olemaan suorana. Tällöin polvitaipeisiin voi laittaa vaikkapa takin, jotta paine häviää.

Hyttysverkko takaa Suomen suvessa mukavan nukkumisen. Yleensä retkeilyriippumatoissa on kiinteät hyttysverkot. Saatavilla on myös irrallisia hyttysverkkoja, joilla saa tavallisesta riippumatosta retkeilyriippumaton. Sateelta suojaudutaan katoksella, riippumattokielellä tarpilla.

Susanna Ekblad muistuttaa riippumattoilijoita käyttämään makuualustaa tai alushuopaa lämpöeristeenä. Makuualusta laitetaan riippumattoon sisälle, tai tuplapohjaisessa riippumatossa makuualustan voi laittaa kerrosten väliin.

– Ilman makuualustaa tai aulushuopaa on aivan kuin nukkuisi yön ulkona olevalla penkillä; siinä tulee kesäyössäkin kylmä.

Eristeenä toimivia, erilaisia makuualustoja on markkinoilla suuri määrä, vaihtoehtoina ovat muun muassa solumuovi- ja ilmapatjat.

– Mukavin valinta lämpöeristeeksi on alushuopa, joka laitetaan riippumaton alapuolelle, eli maan ja riippumaton väliin.

Yksi tärkeä asia aloittelevilta riippumattoilijoilta usein unohtuu: puunhalaajat. Susanna kehottaa niitä käyttämään, koska luonnossa tulisi liikkua jälkiä jättämättä.

Puuhalaajaksi sopii mikä tahansa leveämpi nauha, esimerkiksi vanha kuormaliina, jos ei raaski ostaa kaupallista tuotetta, joka maksaa noin 12-25 €.

Puunhalaaja kietaistaan puun ympärille ja remmeihin laitetaan riippumaton narut kiinni karabiineilla. Näin puun pinta ei vahingoitu. Lisäsuojana voi käyttää esimerkiksi routamaton palaa puuhalajien ja puun välissä.

Riippumatto on vanha keksintö, jonka uskotaan olevan peräisin Maya-intiaaneilta Väli-Amerikasta. Espanjalaiset siirtolaiset Christopher Columbuksen myötä toivat riippumaton mukanaan Eurooppaan 1400-luvulla, ja sieltä se levisi muuallekin maailmaan.

Laivastoissa, kuten Britannian Kuninkaallisessa laivastossa, riippumatot alkoivat yleistyä merimiesten käytössä 1500-luvun lopulla.

Retkeilykäyttöön soveltuvat riippumatot syntyivät 2000-luvun alussa. Tom Hennessy (Hennessy Hammock) ja Jack Tier (Jack’s ‘r’ Better) kehittivät matot ja ripustukset keveistä materiaaleista. Jack Tier lienee myös retkeilykäyttöön soveltuvan alustäkin idean takana. Aikaisemmin Clark oli valmistanut riippumattoja raskaampaan viranomais- ja retkikuntakäyttöön, mutta myös Clark alkoi valmistaa varsinaisia retkeilymattoja – vaikkakin edelleen järeitä – vasta hieman ennen 2000-luvun alkua.