Sami Garam kokkaa televisiossa ja iltapäivälehdissä. Hän päätyi julkkikseksi viimeistään voitettuaan Aku Ankan slangintamiskilpailun, jopa itse Hector jäi kakkoseksi. Kirjoittaminen onkin Samille mieluista puuhaa. Hän on kynäillyt jo kahdeksantoista teosta. Sana tällä Pentti Saarikosken sukulaismiehellä on hallussa. Juontokeikat ovat tuttua puuhaa.

Teksti: Minna Stenius

Samilla on shortsit. Tämä on oleellista siksi, että hänen pohkeensa ovat tatuoidut. Niissä on paikannimiä ja vuosilukuja, kellonaikoja ja kilometrejä. 42195. Sami on maratoonari. Hän on juossut 29 maratonia, joista kaksitoista vuosina 2016-17, yhden joka kuukautena.

Maratonin juokseminen sai alkunsa pienestä uhosta. Naapuruston grillatessa ja jonkun esitellessä ranneälylaitettaan, Sami tuumasi juoksemisen olevan mahdollista ilman mittareitakin.

Urheilu ei ollut kokille vierasta, sillä lenkkeilyn lisäksi hän kulkee työmatkoja kävellen ja suuhunsa sopivalla sanalla fillarilla (ei siis dösällä tai sporalla). Taustalla oli kuitenkin pikaiselta vaikuttavan uhon alla syvällinen mietintä.

– Monilla ikäisistäni, ja toki nuoremmillakin, on keskivartalolihavuutta. Se ei ole mukavan näköistä ja on epäterveellistä. Koska pidän hyvästä ruuasta ja juomasta, on pidettävä itsensä kondiksessa. Juoksemalla tunnin voin kuluttaa pizzan tuoman rasvaisen energian, kertoo 52 vuotta lokakuussa täyttävä Sami.

– Pizza oli kyllä koitua tuhokseni, sillä ennen ensimmäistä maratoniani vedin edellisenä iltana kokonaisen tuplajuustopizzan. Ajattelin, että ravintoa pitää olla. Puolivälissä matkaa vatsan väänteet olivat sellaiset, että käsitykseni juoksua edeltävästä tankkaamisesta todellakin muuttuivat, muistelee maratoonari uransa alkukilometrejä.

Sami ei ole ollut kuin omassa valmennuksessaan, mutta tietää jo, että aloittaa hiilihydraattitankkauksen viisi päivää ennen suoritusta. Lisäksi pitää juoda paljon, paitsi edeltävänä iltana, välttääkseen aamurallia saniteettitiloissa.

– Ensimmäinen maratonini oli Helsinki City Marathon vuonna 2006. Aluksi juoksin vain pääkaupunkiseudulla. Ensimmäinen maratoni ulkomailla, ehkä kolmanteni, oli Tukholmassa 2008. Sitten keksin, että maratonmatkailu on ihan paras tapa. Sä reissaat johki perjantaina tai lauantaina, käyt hakeen numeron ja fiilistelet ja ihmettelet, juokset sunnuntaina ja oot kohteessa viel pari päivää juoksun jälkeen.

– 48-vuotiaana hölkkäsin räntäsateessa ja mietin, mitäköhän tekis, kun täyttää 50?

– Sitten oivalsin, että siitä päivästä, kun täytän 49, lokakuun vika, alkaa marraskuussa jakso, että joka kuukausi juoksen yhden maratonin vuoden ajan. Sitten alko löytyyn ympäri Eurooppaa paikkoja, joissa saattaa juosta: Ateena, Norja, Malta, Suomen sisähallit, listaa Sami maratoonarihistoriaansa.

Synttärimaraton oli Reykjavikissa. Sami on juossut myös ”toisenlaisia” maratoneja, esimerkiksi Médocin viinimaratonin syyskuussa viininkorjuuaikaan. Ranskan Bordeauxin viinimaratonissa juostaan parinkymmenen viinitilan läpi maistellen viinejä ja juustoja sekä kuunnellen musiikkia. Sami juoksi kokkiasussa vain kolme varttia pidempään kuin normaalisti. Belgian olutmaratoniin hän ei ole tohtinut osallistua.

Juostuaan 29 maratonia ja yhden ultran, Samin tavoitteena on juosta 30. maratoni jossain kivassa paikassa yhdessä puolisonsa Ninan kanssa. Hänellekin juokseminen on tuttua, mutta maratoni olisi ensimmäinen.

Kysyessäni, missä näitä kiinnostavia juoksupaikkoja sitten on, päällimmäisenä konkarin mielessä on heti muutama.

– China wall, joka juostaan kokonaan Kiinan muurilla, olisi kova. Haluaisin juosta myös Japanin Tokiossa. Henkilökohtaisena toiveena on juosta vielä talvijuoksu pakkasella. Aivan sikasiisti olisi juosta Etelämantereella, haaveilee kokki, mutta korostaa, että pelkkiin lentolippuihin saisi tehdä todella monta keitrauskeikkaa.

– Juokseminen on vaan niin hienoa. Siitä tulee hyvä fiilis ja lenkillä saan parhaat ideat. Paikkakunnat, joissa teen töitä, tulevat tutuiksi juoksemalla. Aikakin kuluu mukavasti, ja mikä parasta, pysyn hyvässä kondiksessa.

– Elämän pitää olla mukavaa! korostaa Sami.

Maistelemme yhdessä sanaa pitää. Se maistuu pakolta. Yhdessä korjaamme lausuntoa sallivaksi. Elämästä saa nauttia. Ja koska saa, silloin lienee väärin olla käyttämättä tilaisuutta. Elämästä pitää nauttia!

”– China wall, joka juostaan kokonaan Kiinan muurilla, olisi kova. Haluaisin juosta myös Japanin Tokiossa.”