Historiallinen romaani selvittää kansakunnan menneisyyttä myös kulttuurisen kontekstin kautta

Mikäli kansakunta ei kykene ottamaan opikseen historiastaan, on se kyvytön elämään kansakuntana, toteaa kirjailija Raija Oranen. Hänen historialliset romaaninsa ovat kuin vauhdikkaita Suomen historian oppitunteja, vaikka ovat nimen omaan fiktiota. Viimeisin kertoo Paasikivestä.

Teksti: Reetta Ahola Kuvat: Teos

Historiallisista menestysromaaneistaan tunnetulla kirjailija Raija Orasella oli Paasikivestä kertovan romaaninsa Hirmuinen mies (Teos,2015) kirjoittamistyön alussa vaikeuksia päästä väleihin Paasikiven kanssa. Kunnes hänen ystävättärensä neuvoi: Kauhee ukkohan se oli, mutta sun täytyy löytää ne hyvät puolet, rakastua häneen!

Edellisissä romaaneissaan Nimeltään Kekkonen (Teos, 2011) ja Kaiken takana Kekkonen (Teos, 2013) Oranen oli tutustunut – ja ihastunut Kekkoseen.

– Kekkonen on hurmaava mies! Kainuulaisina Kekkosessa ja minussa on paljon samaa. Olemme luonteiltamme nopeita ja kiivaita, Hyrynsalmella syntynyt Oranen kertoo.

Mittavan taustoittamis- ja kirjoitustyön kuluessa löytyi myös rakkaus Paasikiveen.

– Kirjailijan on aina rakastettava romaanihenkilöitään, ja myös oltava heille armollinen. Kun sain valmiiksi Paasikivestä kertovan Hirmuinen mies -romaanin, näin unen, jossa minulla oli suhde Paasikiven kanssa, Oranen naurahtaa.

Paasikiven elämäkertoja lukiessaan Oranen vakuuttui, miten merkittävä rooli Paasikivellä on pitkän uransa aikana ollut Suomen historian kulussa. Yli viisikymmentä vuotta Suomen politiikkaan vaikuttanut Paasikivi on mukana maamme historian suurissa käännekohdissa ja valinnoissa: autonomianajasta itsenäisyyteen, valkoisesta ja punaisesta yhteiseen kansakuntaan, sotavuosista rauhaan sekä kylmän sodan välikappaleeksi.

– Historiallisen romaanin tehtävä on tarinan kautta selvittää lukijoille kansakunnan menneisyyttä. Mikäli kansakunta ei kykene ottamaan opikseen historiastaan, on se kyvytön elämään kansakuntana, Oranen toteaa.

Orasen mielestä historiallinen romaani tarjoaa lukijalle mielenkiintoisen väylän historiaan siksi, koska historiallisessa romaanissa kirjailija nivoo tekstin ja tapahtumat sen ajan kulttuuriseen kontekstiin ja elää tapahtumat samalla vahvasti romaanihenkilöiden nahkoissa, toisin kuin historiantutkimuksessa.

Romaaanikirjailijalla on vapautensa.

– Mutta historiaa en koskaan vääristele. Varon aina muuttelemasta mitenkään tosiasioita, ja varon lisäämästä faktoihin mitään. Henkilökuvia ja yksittäisiä arkisia tapahtumia voi mehevöittää fiktiolla, Oranen sanoo.

Hirmuinen mies -romaanin kirjoittamisen jälkeen Oranen on entistä vakuuttuneempi, että Suomella on ollut ”herraonnea”, ja hänen mukaansa se jatkuu edelleen nykyisen presidentin linjassa.

– Venäjä on vieressämme, sen kanssa on tultava toimeen, Venäjälle ei parane irvistellä, Oranen alleviivaa ulkopolitiikkaamme merkittävimmän linjanmäärittäjän.

Mitä paremmin vieraan valtion tuntee, sitä helpompi sen kanssa on tulla toimeen ja ymmärtää sitä. Paasikivi oli erinomainen Venäjän tuntija. Ennen juridiikan opintojaan hän opiskeli venäjän kieltä ja kirjallisuutta.

– Hyvänä Venäjän tuntijana Paasikivi pystyi koko ajan tarkastelemaan Venäjää älykkäästi analyyttisesta ja filosofisesta näkökulmasta, ja hahmottamaan kokonaisuuden. Hän ei haukkunut eikä melskannut venäläisten kanssa, mutta Venäjän tietämyksensä turvin oli neuvotteluissa erinomainen taktikko, ja loistavana neuvottelijana pystyi viemään tavoitteensa sitkeästi loppuun.

Romaanissaan Oranen kiteyttää Alli Paasikiven suulla Paasikiven roolin Suomen kohtalon hetkissä:

” – Että olet saanut aikaiseksi. Että ilman sinua tälle maalle olisi käynyt huonosti. Sinä se olit viimeinen turva aina kun tulivat kovat ajat.

– Ja Mannerheim, Paasikivi huomautti.

– Ja Mannerheim, Alli myötäsi. – Hän hoiti sotimisen, sinä hoidit sopimisen.”

Paasikiven linja hahmottuu jo varhain. Hän edustaa vanhasuomalaista myöntyväisyyslinjaa, mikä tarkoittaa, että Venäjälle ei sovi ärhennellä liikaa, vaan asiat on sovittava joustavasti. Sama linja jatkuu itsenäisyyden jälkeen, vaikka nyt Paasikivi hakee turvaa Saksasta, kuten sodan aikanakin, koska se on kaikessa julmuudessaankin parempi kuin itänaapuri.

Nuoruudessaan Paasikivi oli paitsi Venäjän tuntija, myös suuri Venäjän ystävä.

– Bolsevikkivallankumous muutti hänen mielensä. Paasikivi suri pienen maan kohtaloa jättiläisen naapurina. Paasikiven näkemyksen mukaan pienellä maalla on hyvä olla kääntötakki, Oranen kertoo.

Romaanissa Hirmuinen mies Oranen kuvaa kutkuttavan taitavasti monien roolien Paasikiveä. Markkinamatkalla syntynyt kauppiaanrenginpoika. Älypää. Laulumies. Herkkusuu. Sikarisieppo. Kirjojen, historian, taiteen ja naisten rakastaja. Raivopää rauhanrakentaja. Koko kansan presidentti. Hirmuinen mies. Suomen tasavallan 7. presidentti Juho Kusti Paasikivi oli monta persoonaa samassa miehessä.

– Paasikivessä hämäläiselle pohjalle rakentui melkoinen tulivuori! Hän oli sivistynyt, lukenut, kultturelli, mutta äärimmäisen narsistinen ja hankala ihminen, toteaa Oranen.

Hirmuinen mies -romaani näyttää myös Paasikiven pehmeän puolen.

– Paasikivi oli siitä onnekas mies, että hän sai kokea kaksi rakkausavioliittoa, ensimmäisen tuberkuloosiin menehtyneen Annan kanssa, toisen Allin, Kansallispankin prokuristin, neiti Valveen, kanssa.

Annan kanssa Paasikivellä oli neljä lasta. Avioliitto Allin kanssa oli lapseton.

Alli Paasikiveä Oranen kiittää hurmaavaksi naiseksi.

– Alli osasi lähestyä ja käsitellä Paasikiveä. Allin seurassa Paasikivi pehmeni. Allin kanssa he esimerkiksi poimivat valkovuokkoja Seurasaaressa.

Alli oli äärimmäisen toivossa väkevä nainen. Kun Paasikivi oli lähdössä ennen talvisotaa Moskovaan neuvotteluihin, Alli valoi uskoa, mitä Oranen kuvaa romaanissaan näin::

”Minähän rakastan sinua. Sinä olet maailman paras ja viisain mies, muista se, kun ne siellä hyökkäävät sinua vastaan. Älä välitä niistä, älä anna niiden loukata, tee vain se mikä sinun täytyy. Minä luotan sinuun.”

Alli oli myös äärimmäisen huolehtiva vaimo. Tarmokas huolenpito tulee esille esimerkiksi seuraavasta Orasen romaanin katkelmasta:

” Alli oli juuri kiikuttanut tulikuuman kattilan matalalle pöydälle miehensä eteen. – Nyt menet tuonne viltin alle hengittämään höyryä, hän määräsi.

Paasikivi totteli, mutta vetäisi päänsä äkkiä takaisin. – Mikä helvetti täällä haisee.

– Se on eukalyptusta. Eikä se haise vaan tuoksuu.

Alli työnsi Paasikiven pään takaisin peitteen alle. – Tämä kirvelee silmiä! kuului valitus viltin alta.

– Pidä silmät kiinni, Alli neuvoi. – Ja hengitä syvään ja pitkään, että höyry menee keuhkoihin asti.”

Seuraavassa Raija Orasen teoksessa liikutaan edelleen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä suomalaisen kansainvälisen oopperatähden ja oopperan uranuranuurtajan Aino Acktén seurassa.

”Allin seurassa Paasikivi pehmeni. Allin kanssa he esimerkiksi poimivat valkovuokkoja Seurasaaressa.”
”Kainuulaisina Kekkosessa ja minussa on paljon samaa. Olemme luonteiltamme nopeita ja kiivaita.”

KUKA?

Raija Oranen

- syntynyt 1948 Hyrynsalmella

- on kirjoittanut muun muassa romaaneja, novelleja, näytelmiä, lastenkirjoja, elokuvakäsikirjoituksia ja televisiosarjoja

- teoksia yhteensä 78, joista romaaneja 28

- käsikirjoittanut suositut televisiosarjat Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat, jotka ovat ilmestyneet myös kirjoina

- julkaissut viime vuosina useita Suomen historiasta kertovia romaaneja