Suomalainen innovaatio

Vuosikausia Tarja Talikan elämä oli nollassa. Kivuiltaan hän ei pystynyt käydä edes kaupassa. Avioelämää ei ollut, kun pienikin sipaisu sattui.

Ääreishermostoa kuntouttavan PNH-terapian myötä kivut ovat kadonneet.

Teksti: Reetta Reinman

PNH-terapia (Peripheral Nerve Hypofunction eli ääreishermoston vajaatoimintaa kuntouttava hoito) on minulle lottovoitto, hehkuttaa Somerolla asuva, 61-vuotias Tarja Talikka .

– Olen noussut sen ansiosta aivan pohjalta. Yleiskuntoni oli nolla, en pystynyt edes kaupassa käymään, enkä ajamaan autoa.

Viimeisen viiden vuoden aikana Tarjan terveys alkoi heikentyä nopeasti, ja diagnoosien kirjo kasvoi. Fibromyalgia-diagnoosin hän on saanut 30 vuotta sitten. Lisäksi hänellä on diagnostisoitu määrittämätön moninivelrikko, määrittämätön monihermosairaus, polyneuropatia ja ahtautunut sepelvaltimo.

– Oireina on ollut uupumusta, jatkuvaa kipua joka puolella kehoa, kosketusarkuutta ja unettomuutta. Lopulta lähes kaikki liikkuminen oli vaikeaa, Tarja kertoo.

Tarja on työskennellyt perhepäivähoitajana. Viime vuoden syksyllä alkoi kuitenkin pitkä sairasloma, joka lopulta muuttui työkyvyttömyyseläkkeeksi.

– Työstäni pidin kiinni viimeiseen asti. Koitin pitkään tehdä yhden työpäivän kerrallaan ja iltaisin kerätä voimia seuraavaan päivään. Sitten en enää jaksanut, kun lasten päiväunien aikaan piti myös alkaa keräämään voimia itselleni. Koin sen olevan lapsille turvallisuusriski.

– Elämä oli nollassa työn, kodin, vapaa-ajan ja avioelämän osalta. Huumorintaju oli kadonnut ja halusin olla vain yksin, Tarja kuvailee toivotonta tilannettaan.

– Minulla oli niin kovia särkyjä joka puolella kehoa, että pienikin aviomieheni sipaisu oli yhtä tuskaa, seksielämästä puhumattakaan. Tilanne alkoi olla kestämätön parisuhteemmekin kannalta.

Unettomuus nakersi entisestään henkistä jaksamista. Kivuiltaan Tarja ei saanut nukuttua.

Lääkäreiden mukaan paranemismahdollisuutta Tarjalla ei ollut. Hänelle kokeiltiin edelleen lukuisia erilaisia lääkkeitä, jotta hän pystyisi olemaan kipujensa kanssa.

– Lääkkeistä ei löytynyt suurta apua, sen sijaan imin itseeni niiden sivuvaikutuksia.

– Olen myös syönyt roppakaupalla luontaistuotteita, mutta merkittävää apua en ole saanut niistäkään. Mielestäni luontaistuotteilla on kuitenkin positiivinen merkitys perusterveyteen, joten käytän säänöllisesti monivitamiini-hivenainevalmistetta, omega3 -rasvahappoja ja kurkumiinia.

Tuttavansa kautta Tarja kuuli viime syksynä PNH-terapiasta.

– Olin jo kokeillut lähestulkoon kaikkia muita vaihtoehtoja, kuten akupunktiota, lymfaterapiaa, fysioterapiaa, kiropraktiikkaa, kalevalaista jäsenkorjausta, hermoratahierontaa, kuumakivihierontaa ja energiahoitoa. Joistakin hoidoista olen saanut hetkellisen avun ja joku puolestaan huononsi oloani, mutta pysyvää apua ei ole tullut, Tarja kertoo.

Ensimmäisellä PNH-hoitokerralla PNH-terapeutti Katri Uotila teki Tarjalle koko kehon kartoituksen. Samalla vahvistettiin ongelma-alueet, joita lähdettäisiin hoidolla korjaamaan.

– Aluksi hieman jännitin, miltä käsittely tuntuisi, koska välillä tavallinenkin kosketus on aiheuttanut voimakasta kipua. Yllätyksekseni hoito sujui hyvin, ja kehoni tottui pian kosketukseen. Seuraavana yönä koin kuitenkin vielä suuremman yllätyksen, sillä nukuin koko yön aamuun asti. Pitkiä unia minulla ei ole ollut ties koska, Tarja muistelee.

Aluksi Tarja kävi PNH-terapiassa kahden viikon välein.

– Muutos entiseen olooni oli nopeasti aivan valtava. Aloin nukkua hyvin, ja kivut eivät enää määritelleet koko elämääni. Aloin kävellä normaalisti. Aiemmin onnuin pahasti, kun pystyin käyttämään pelkästään jalan ulkosyrjää astumiseen. Pystyin alkaa käydä kaupassa ja ajaa käsivaihteista autoa, eli käyttämään kytkinpoljinta.

Tätä nykyä Tarja käy PNH-terapiassa noin kerran kuukaudessa, lähinnä ylläpitomielessä. Muissa hoidoissa hän ei käy.

– Olen kivuton! Tämä on aivan uskomatonta. Kun elää vuosikaudet kivun ja epätoivon keskellä, ei edes huomaa, kuinka rajoittunutta elämä voi olla, Tarja toteaa.

Lääkkeiden käyttö on vähentynyt jo paljon. Tarja uskoo, että se vähenee entisestään.

– Olen monin tavoin palannut elämään. Pystyn nauttimaan monenlaisesta mukavasta tekemisestä lastenlastemme kanssa. En ole enää yksinäinen erakko, vaan voin kyläillä ystävieni luona.

Tarjalla on kolme lastenlasta: 6-, 4- ja 2-vuotiaat.

Tarja on tyytyväinen siitä, että hän pystyy nyt olemaan tukena aviomiehelleen, joka on sairastunut ärhäkkään syöpään.

– Mieheni on yleensä viikon sairaalassa osastohoidossa ja sitten kaksi viikkoa kotona. Pystyn viemään hänet autolla reilun tunnin matkan Somerolta Turkuun sairaalaan ja ajamaan takaisin, ennen se olisi ollut mahdotonta.

– Mieheni on vointi on vuoristorataa. Välillä on parempi, välillä pahempi päivä. Olen todella kiitollinen, että minä pystyn nyt olla hänelle tukena ja apuna, Tarja toteaa.