Tästähän kuvastuu koko maailmankaikkeus, Leila Kattilakoski ihastelee Andrus Uppin ja Päivi Mattilan ohjauksessa tekemäänsä hoitorumpua.

Kolmikkoa yhdistää ihmisten kokonaisvaltainen hoitaminen.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Reetta Reinman ja Päivi Mattila

Useinhan sinä hieroit meitä kahvitauoilla, moni pouttulainen muistelee Päivi Mattilalle , 1980-luvun Poutun lihanjalostehtaan kesätyöntekijälle. Kannuksessa Keski-Pohjanmaalla syntynyt ja varttunut, nyt 54-vuotias Päivi valmistui vuonna 1991 kuntohoitajaksi, ja oli töissä fysioterapiahoitoloissa, terveyskeskuksissa ja hoitokodeissa. Luontaiset hoitomuodot vetivät Päiviä puoleensa.

– Perinteinen hierontatyö kuitenkin tuntui nuorena turvallisemmalta vaihtoehdolta. Hakeuduin opiskelemaan kuntohoitajaksi, jossa hieronta on keskeistä. Olen valinnastani kiitollinen. Nykyisessä luontaishoitoalan yrityksessäni hieronta muodostaa työni kivijalan. Sitä asiakkaat ostavat eniten.

Ensimmäiseksi Päivi opiskeli työn ohessa vyöhyketerapeutiksi vuonna 1997. Seuraavaksi hän kävi reikikurssin.

– Opiskelin vielä shiatsu-hoidon ja Horstmann-tekniikan sekä akupunktion ja intialaisen päähieronnan. Lisäksi innostuin opiskelemaan lymfaterapeutiksi.

– Pidempien koulutuksien jälkeen aina ajattelin, etten enää opiskele mitään. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan!

Viimeisimmän koulutuksensa Päivi kävi perinteisessä jäsenkorjauksessa, Perinteisen jäsenkorjauksen pääkouluttaja Leila Kattilakosken kurssilla Etelä-Pohjanmaan opistolla Ilmajoella, ja valmistui vuonna 2014.

– Vuonna 2005 irtisanouduin vakituisesta työstäni. Jonkin aikaa tein kahta työtä: vakituisessa päivätyössä kuntohoitajana sekä iltaisin luontaishoitoja, joiden valikoima kasvoi koulutuksieni myötä. Pelotti jättää vakituinen työ, mutta tunsin vahvasti, että olen oikealla tiellä.

Aluksi Päivi teki hoitoja autotallin yhteydessä olevassa hoitohuoneessa. Se oli hankala käytännössä. Päiville rakennettiin vuonna 2012 omakotitalon pihapiiriin erillinen hoitotalo, jossa on noin 30 neliön hoitohuone sekä saniteettitilat. Lisäksi hän tekee kotikäyntejä. Asiakkaita on vauvasta vaariin. Vanhin asiakkaista on 97-vuotias. Vauvoille hän tekee pääsääntöisesti vyöhyketerapiaa, josta moni koliikkioireinen saakin erinomaisen avun.

Muiden kuin vauva-asiakkaiden kanssa hän yhdistää eri osaamisalueitaan kunkin vaivan tai tarpeen mukaisesti. Hoidot kestävät 45 minuutista kahteen tuntiin. Ennen ensimmäistä hoitokertaa Päivi haastattelee tarkasti jokaisen asiakkaan, ja selvitetään mahdolliset hoidon esteet. Asiakkaan lääkityksiin hän ei koskaan puutu.

Kun Päivi ja Kannukseen Valgasta Etelä-Virosta muuttanut Andrus Uppin kohtasivat toisensa yhteisen ystävänsä kautta, niin he tunsivat kuin kotiinsa tulleen. Kiinnostus luonnon hoitaviin voimiin yhdistää. Andrus tekee rumpukurssilaisille käsityönä hoitorumpuja. Päivi auttaa, minkä omilta töiltään ehtii. Andrus on vakituisessa työssä elintarviketyöntekijänä Poutulla. Työsuojeluvaltuutettuna hän haluaa varmistaa oikeudenmukaiset työolot kaikille yrityksen työntekijöille. Lisäksi hän tekee hoitotyötä.

Myös Andruksella on Päivin tavoin ollut luontaishoitojen suhteen etsikkoaikansa. Valgassa Viron ja Latvian rajalla vuonna 1971 syntynyt, 50 vuotta helmikuussa 2021 täyttävä Andrus lähti 15-vuotiaana opiskelemaan metsäteknikoksi, ja teki metsäteknikon sekä metsurin töitä kymmenisen vuotta. Hän myös oppi käsittelemään turkiseläinten nahkoja, ja tuli niihin töihin Kannukseen vuoden 2008 lopussa. Jo pikkulapsena hän tunsi käsissään olevan voiman, ja Virossa muutoinkin varttui luontaishoitojen syleilyssä.

– Mummoni hoiti vaivan kuin vaivan luonnon konstein.

– Olen aina ollut levoton sielu. Vuonna 2013 yksi energiahoitaja kehotti minua tutustumaan hoitorumpuihin. Hänen mukaansa hoitorummun elimistön kanssa samalla taajuudella värähtelevän energian avulla saisin epätasapainoni balanssiin.

Andrus meni.

– Hoitorumpu toi helpotuksen. Jo parin rummutuskerran jälkeen nukuin kuin pikkulapsi, hän muistelee.

Vuonna 2013 Andrus suoritti työn ohessa reikin 1. tason ja seuraavana vuonna reikin 2. tason. Suomen Energiahoitajat -koulutuksessa hän on suorittanut Energiahoito-koulutusohjelman 1., 2. ja 3. tason kurssit 2016-2017.

– Vahvinta osaamisaluettani on tunnetraumojen helpottaminen, joita voi jäädä kehoon lapsuudesta tai elämän vastoinkäymisistä. Ne ilmenevät monesti myös fyysisinä oireina.

Ensimmäisen oman hoitorummun Andrus rakensi 2014. Reilun vuoden ajan hän on pitänyt rumpukursseja. Päivi toimii apulaisena. Kurssilaiset tulevat Päivin ja Andruksen kotiin Kannuksen Korpelan kylään. Marraskuun ensimmäisenä lauantaina kurssille tuli Päivin jäsenkorjausopettaja, kannuslainen Leila Kattilakoski. Leilan rummun rakentaminen aloitettiin pari vuotta sitten, kun metsuri kaatoi haavan metsässä. Haapapuu kuivui vuoden verran ja tukki sahattiin laudoiksi.

– Haapa on parasta puuta hoitorummun kehäksi. Pehmeänä puuna haapa soi voimakkaammin kuin teollisesti liimattu koivuvaneeri tai havupuut. Haapaa myös helpompi käsitellä, Andrus kertoo.

Leilan marraskuussa tekemän rummun kehän haapalaudan Andrus haki kesällä sahalta. Laittoi sen pariksi päiväksi veteen, ja lisäksi vielä muutamaksi tunniksi nuotion päällä olevaan kiehuvalla vedellä täytettyyn metalliputkeen. Vedessä pehmentynyt lauta taivutetaan kehäksi pyöreän, massiivisen puumuotin päälle. Leilan hoitorummun halkaisijaltaan 66-senttinen ja korkeudeltaan 12-senttinen haapakehä kuivui puumuotissa pari viikkoa. Kiristyssliinat pitivät kuivumassa olevan kehän paikoillaan. Kehän liimauksen paikallaan pysymisen varmistamisessa Andrus käytti neljäätoista ruuvipuristinta.

Kuivumisen jälkeen Andrus tasoitti hiomalla päällekkäinen menevät osat sekä hioi koko kehän. Sitten kehä kasteltiin vielä kolmeen kertaan ja hiottiin jokaisen kastelukerran välissä, jotta puun karkeus varmasti hävisi.

– Sileä kuin hyvin hoidettu iho, ihastelee Leila ja silittelee tulevan rumpunsa kehää.

Ennen Leilan kurssipäivää Päivi maalasi rummun kehän kahteen kertaan Kärkkäiseltä ostetulla mustalla Supi Saunavahalla.

Rummun kalvona parhaiten toimii Andrusin mielestä poron nahka.

– Olen kokeillut myös kauriin ja peuran nahkaa, mutta ne ovat pehmeämpiä ja vanuvat kehällä. Poron nahka pysyy hyvin kuosissa, sitä on napakka soittaa.

Poron nahat Päivi ja Andrus hankkivat Kemin nahkatehtaalta.

Andrus istuttaa Leilan lattialla ja kehottaa piirtämään lyijykynällä poronvuodalle rummun kalvon aihion. Mittana on kehä plus kuusi senttiä. Leila piirtää myös rumpujen kiinnitysnauhojen mallit. Sitten hän leikkaa ne huolellisesti poronvuodasta.

Nahan värjäämisessä Andrus suosii ruotsalaisvalmisteisia Herdinin Aito Petsi väriaineita. Leila haluaa tumman violetin rummun. Päivi ja Leila sekoittavat vesiämpärissä värin ja seuraavat tarkkana, koska väri on sopivan tummanpuhuvaa, mutta tyylikkään luumuista. Rummun kapulaksi Andrus poimi luonnosta kuivuneen kuusen oksan. Kapulan pää huovutetaan lampaanvillasta.

– Huovutusvillan ostamme pääasiassa meidän lähellä olevalta lammastilalta, ja usein myös Kärkkäiseltä, Päivi kertoo.

Värjätty nahka vedetään rummun kehälle kosteahkona. Nauhakaistaleet pujotellaan kalvon ulkokehälle tehtyjen reikien kautta. Kädensijana on kuivunut kuusen oksa. Rummun nahkakalvoa pitää rasvata viikon verran, jotta siihen tulee kaunis sointi. Sitten voi lopettaa, kun nahka ei enää ime rasvaa, eli se on kyllästynyt. Rasvan Andrus ja Päivi ovat sekoittaneet vesihauteessa valkovaseliinista ja mehiläisvahasta.

Viikon kuluttua rumpukurssilauantaista Kannuksen Raivaajankadulta kantautuu kumahteleva rummun ääni. Leila Kattilakoski rummuttaa hoitorummullaan.

– Juuri tällaista kehon kanssa resonoivaa värähtelevää voimaa olen kaivannut itselleni, hän kertoilee.

Hän on liikuttunut siitä, miten kaikki on aina tullut hänen elämäänsä juuri oikeaan aikaan. Kuten nytkin tämä rumpukurssi Päivin ja Andruksen kodissa. Johdatusta oli myös Leilan hakeutuminen hoitoalalle.

– Ylioppilaskeväänäni 1978 sisareni sairastui syöpään. Lupasin yläkerralle, että jos hän selviää, niin minä opiskelen ihmisten auttajaksi.

Sisar parani. Leila pääsi monen sadan hakijan joukosta niiden parinkymmenen joukkoon, jotka valittiin Oulun sairaanhoitajaoppilaitokseen opiskelemaan kuntohoitajaksi. Fysioterapiatyön lomassa hän opiskeli Kaustisen kansanlääkintäkeskuksessa jäsenkorjaajaksi vanhojen keskipohjalaisten kansanparantajien opissa. Sittemmin hän erikoistui perinteisen jäsenkorjaajien kouluttajaksi ja laati kaikki koulutuksen oppimateriaalit. Yksi Leilan tuhansista koulutettavista on ollut Päivi Mattila, joka nyt puolestaan opetti Andrus-puolisonsa kanssa Leilalle hoitorummun tekemisen.

– Tästä pitää tarjota kesällä koulutusta meidän jäsenille, yli 30 vuotta perinteisiä jäsenkorjaajia kouluttanut Leila innostuu.

Leila Kattilakosken, Andrus Uppin ja Päivi Mattilan organisoima hoitorummun tekokurssi on PartioJylhässä Kannuksessa 17.-18.7.2021. Kurssihinta sisältää rummun materiaalit, opetuksen sekä majoituksen ja ruokailut, kurssihinta

rumpujen koon mukaan noin 260-300 euroa. Heidät tavoitat: Päivi 050 5283375, Andrus 040 6711611 ja Leila 050 5933204.

Andrus ja Päivi järjestävät kotonaan 2-6 hengen pienryhmille rumpukursseja, joilla voi tehdä 45-65 sentin kokoisia rumpuja, hinnat noin 210-290 euroa. Andrus tekee hoitorumpuja myös tilaustyönä. Rumpu sopii koristeeksikin.

.– Poron nahka pysyy hyvin kuosissa, sitä on napakka soittaa..