Saimi Hoyer täytti luontoikävän lovea katselemalla valokuvia Suomesta

Punkaharjun Valtionhotellissa metsä on pääosassa niin keittiössä kuin hotellivieraille tarjottavissa aktiviteeteissa.Hotellinjohtaja Saimi Hoyerille metsä on terveyden ja kauneuden kehto.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Hotelli Punkaharju

Elämä olisi yhtä juhlaa, jos aina saisi elää mustavahakkaan ja vanamon tuoksussa! naurahtaa Saimi Hoyer . Kun paksusammaleisesta kangasmetsästä löytyneitä mustavahakkaita paistaa sellaisenaan pannulla, keittiöön leviää makeahko, kukkainen ja hunajainen, ikään kuin parfyymimainen aromi. Kesä-heinäkuussa kukkivan vanamon hentoisessa kukkavarressa on kaksi, vaaleanpunertavaa, kellomaista kukkaa, jotka tuoksuvat varsinkin yöaikaan.

– Vanamon tuoksu kestää vain ohikiitävän hetken, mutta se hetki resonoi sydämeni taajuudella. Vanamon tuoksuun assosioituu minulla mielikuva kodista, kertoo Saimi.

Myös runoilija Eino Leinon sielu taltioi vanamon tuoksun: tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen , kirjoittaa Leino luonnonmystiikkarunossa Nocturne .

Villikukkien, -yrttien ja sienien tuoksusinfoniasta Saimi poimii vielä yhden aatelisen: Aromikkaan vaniljaisesti tuoksuvan mesiangervon, jonka kellanvalkoinen, kuohuva kukinta on pääosassa Suomen keskikesän kukkaloistossa.

– Hotelli Punkaharjun keittiömestarimme loihtivat mesiangervosta jälkiruoaksi hurmaavan hyvää mesiangervovaahtoa, vinkkaa hotellinjohtaja Saimi.

Viitisen vuotta sitten Saimi osti entisen puolisonsa kanssa vuonna 1845 rakennetun, perinteikkään Punkaharjun Valtionhotellin, joka oli päässyt pahasti rapistumaan. Hotelliin ja sen piharakennuksiin tehtiin mittava remontti. Hotellin yksitoista huonetta saivat inspiraation sisustukseensa harjuluonnosta. Myös hotellin läheisyydessä sijaitsevat idylliset metsämökit remontointiin nykyaikaisiksi majoitustiloiksi. Ravintolan keittiö on hotellin metsä. Siellä hyödynnetään mahdollisimman paljon lähimetsän antimia: marjoja, sieniä, kerkkiä, villikukkia ja -yrttejä.

Koronakevättalvi pysäytti. Hotelli suljettiin 18.3.2020. Harvinaista, kroonista IGG-immuunipuutostautia sairastava Saimi vetäytyi kolmeksi kuukaudeksi kotiinsa Punkaharjun Vaarankylään.

Alkoi tapahtua. Saimi löysi jälleen kirjoittamisen riemun. Mielestä pulppusi konkretiaksi Hotelli Punkaharjun täsmennetty liiketoimintastrategia, johon sisältyy nyt entistä monipuolisemmin erilaisia taide-, luonto- ja kulttuuritapahtumia, kuten jooga- ja sienikursseja, sieniristeilyjä, naapurin taidekartanon Johanna Oraksen maalauskurssit ja teemakonsertteja.

Palvelutarjontaan tulee keväästä 2021 alkaen villiyrtti- ja sienineuvojakurssit. Luonnossa riittää aktiviteetteja. Hotellin nurkalta pääsee Suomen toiseksi pisimmälle retkiluistelureitille. Halutessaan voi lähteä tarpomaan läheiseen lumikenkäilypuistoon. Latuverkostoa harjumaisemissa on kymmeniä kilometrejä. Kesällä hotellin rannassa voi astua höyrylaivaan ja puksuttaa järvenselälle vaikka bongaamaan kuutteja. Luonto- ja kulttuurilomalle Punkaharjulle pääsee kätevästi junalla.

Saimin Hoyerin ja Mari Kettunen-Väyrysen puoleksi omistama Punkaharjun Luontomatkailu Oy ei saanut Business Finlandilta tai ely-keskukselta koronatukea, koska sen liiketoiminta oli tappiollista ennen epidemiaa. Koronakesä koitti. Hotelli Punkaharju täyttyi jokaista metsämökkiä myöten äärimmilleen. Heinäkuussa 2020 hotellin liikevaihto oli noin 36 prosenttia korkeampi kuin vuosi sitten. Vuonna 2019 Punkaharjun Luontomatkailu Oy:n liikevaihto oli noin 1,3 miljoonaa euroa. Yritys työllistää sesonkina nelisenkymmentä henkilöä.

– Kotimaan matkailun suosiosta tuli viime kesän pelastuksemme, kiitos Saimaan alueella ahkerasti matkustaneiden suomalaisten. Mutta ennen kaikkea menestyksemme kivijalka on mielestäni se lähes viiden vuoden pitkäjänteinen kehitystyö, jota olemme tehneet hotellin hiipumaan päässeen liekin sytyttämiseksi.

Osansa suosiossa on myös Saimin loistavilla sosiaalisilla verkostoilla.

Helsingissä syntyneen, 46-vuotiaan Saimin isän suvun juuret ovat Etelä-Savossa, Kerimäellä, Punkaharjun naapurissa. Lapsuuden kesät Saimi vietti perheen mökillä Punkaharjulla.

– Olen saanut vanhemmiltani parhaan perinnön, mitä voi saada: luontosuhteen, Saimi kiittää. Punkaharjun luonto ankkuroituu kulttuuriimme. Kansallisrunoilija J.L. Runeberg muotoili korkealta harjulta järvelle avautuvasta kesäisestä järvimaisemasta suomalaisen ideaalimaiseman. Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen runo, Suomen kansallislaulu Maamme on tämän kansallismaisemaideaalin ylistys. Runebergin aikalainen, sanomalehtimies ja kirjailija Zacharias Topelius nosti Punkaharjun Suomen ihanimmaksi maisemaksi. Topeliuksen mielestä kaikkien on nähtävä tämä luonnon kaunein huvipuisto.

Saimin luontosuhde lapsuutensa Punkaharjuun ei katkennut niinä reiluna kymmenenä vuotena, jolloin mallintyöt kuljettivat häntä maailman metropoleissa. Hän on asunut muun muassa New Yorkissa, Pariisissa ja Tokiossa. Italia on Saimille toinen koti, jo isoäitinsä italialaisjuurienkin vuoksi.

– Suurkaupungeissakin kykenin olemaan läsnä luonnon kanssa. New Yorkissa soutelin sunnuntaisin tekojärvellä, kävin juoksemassa Pariisin puistoissa, mutta ikävä Suomen luontoon oli valtava: Puruveden vettä voi juoda suoraan kämmenestä, Pariisin yössä ei kuule kehrääjälinnun laulua.

Luontoikävyyden lovea Saimi täytti valokuvilla Suomen luonnosta. Lomat hän ajoitti sieniaikaan.

Punkaharjun monipuolisesta puustosta on kiittäminen Venäjän keisari Aleksanteri I:stä , joka kesällä 1803 kävi Punkaharjulla tarkastamassa Ruotsin vastaisella valtakunnanrajalla sijainneita sotilaallisia varustuksia. Harjualueen kauneudesta hurmaantunut nuori Aleksanteri I määräsi, ettei alueella saanut enää hakata puustoa eikä kasketa. Kiellon taustalla vaikutti myös harjun laella kulkenut ratsutie, joka puuttomana oli osoittautunut kulkijoille vaaralliseksi.

– Kaupungeissa minua alkaa aina yskittää, täällä mäntymetsässä ei koskaan. Punkaharjulla onkin toiminut myös keuhkotautiparantola, Saimi kertoo.

Kuusenkerkkien ohella ja eritoten hän poimii toukokuun lopulla talteen männynkerkkiä, ja napsii niitä talvella pakkasesta herkuiksi ja hauduttaa teeksi. Hotellin ravintolan keittiössä kiehutetaan männynkerkkäsiirappia.

Männynkerkkien ohella nokkonen on Saimin luottovilliyrtti, sitä hän käyttää kuivattuna ympäri vuoden. Aamut hän aloittaa vesilasillisella, johon lisää ruusujuuri- ja lakkakääpäuutetta.

– Ruusujuuren käytön myötä olen piristynyt aivan valtavasti. Ruusujuuri myös buustaa keskittymiskykyä, ja pidän sen kirpeästä mausta.

Saimin vitamiinikaappi pursuaa perusvitamiinisettiä, mutta myös uudempia ja erikoisempia kokeiluja. Omegoista hän pitää huolen, että saa kolmosta, seiskaa ja ysiä. Kurkumaa ja mustapippuria hän käyttää aina combona, ja rikastaa mukaan imeytymisen parantamiseksi vähäsen kylmäpuristettua luomuoliiviöljyä. Pakurihauduke kuuluu kello viiden teelle. Kombuchassa hän saa nauttia maitohappobakteerin ohella ystävyyden lämmöstä. Hänen ystävänsä valmistaa Saimille kombuchan.

– Uskon antioksidanttien voimaan terveyden perustana. Olo on vain niin uskomattoman hyvä, kun niitä käyttää. Mutta silti metsässä kulkeminen on minulle parasta terveyden ja kauneuden hoitoa. Jos en pääse metsään, se näkyy ja tuntuu hyvin pian ihossani ja tukkoisen tunkkaisessa olossa.

Metsässä Saimi paitsi rentoutuu, myös urheilee. Sieniretkeen voi hyvinkin hurahtaa kolme tuntia. Kotiin palatessa vaatteet ovat hiestä märkiä. Talvella hän pujauttaa murtsikkasukset jalkaansa ja lykkii jopa umpihangessa pitkin Punkaharjun maisemia. Keväällä jäiden lähdön aikaan norppakin näyttäytyy lenkkeilijälle.

.– Olen saanut vanhemmiltani parhaan perinnön, mitä voi saada: luontosuhteen..