Maikki Harjanteen mielestä on turhaa energian haaskausta miettiä, mitä muut ajattelevat

Maikki Harjanne täytti viime vuonna 70 vuotta, mutta rakastettu lastenkirjailija ei taivu perinteiseen mummomuottiin. Harjanteen luomien Minttu-kirjojen kanssa ovat kasvaneet jo monet suomalaiset sukupolvet.

Teksti ja kuva: Tarja Lehtola

M aikki Harjanne on ollut uskollinen omalle persoonalliselle tyylilleen esimerkiksi pukeutumisessaan kaikissa elämänvaiheissaan.

Harjanteen tavaramerkkejä ovat persoonalliset kampaukset, raidalliset sukkahousut, hassut hatut ja yleensäkin kaikkea muuta kuin kaavamainen ja ”aikuismainen” pukeutuminen. Se on tietoinen valinta.

– Raidalliset sukkahousut löysin Marimekolta opiskelujeni alussa. Ne mustavalkoraitaiset sukkahousut minulla olikin sitten jalassani aina. Kerran portsari hermostui ja sanoi: Jos vielä kerrankin yrität sisään nuo jalkapallosukat jalassasi, jäät pihalle. Nailonit jalkaan! Nailonit, permanentti ja beiget housut ovat kuitenkin Harjanteen kauhistus.

Lastenkirjailijana parhaiten tunnettu Maikki Harjanne vietti pari vuotta sitten 35-vuotistaitelijajuhlaa. Kuuluisin ja hänen oma suosikkihahmonsa Minttu täytti samaan aikaan 35 vuotta. Vuosikymmenten myötä Harjanteen kuvakirjoista ovat tulleet tutuiksi myös Vanttu ja Santtu.

Minttu-kirjoissaan Harjanne toi arjen kotimaiseen lastenkirjallisuuteen. Mintun mukana suomalaiset lapset ovat leiponeet, tutustuneet luontoon ja mökkeilyyn, viettäneet joulua, käyneet lääkärissä ja menneet esikouluun.

Yhteensä kuvakirjoja on Harjanteen työpöydältä lähtenyt maailmalle yli 90. Harjanne on periaatteessa jo eläkeiässä, mutta luomisvoima on edelleen vahva.

Kirjojensa ideat Harjanne saa mitä omituisimmilla tavoilla.

– Eräs kirjaidea lähti lapasesta, toinen siitä, kun kompastuin metsässä jääkaappiin.

Asioiden tärkeysjärjestys ei Harjanteella ole kuitenkaan lähtenyt niin sanotusti lapasesta. Vaikka Harjanne on taiteilija, asioiden täytyy olla kunnossa, jotta työhön voi hyvillä mielin syventyä. Työpöydän tulee olla siivottu ja sähköposti luettu, ennen kuin työ voi alkaa.

– Herään yleensä jo viideltä. Katson jonkun elokuvan ja kudon. Sitten lähden koiran kanssa kävelylle tai jos on talvi, käyn avannossa. Sitten istun työpöydän ääreen, ja ihanuus tai tuska voi alkaa. Työssä parasta on se, kun huomaa, että pystyin tähän taas.

Toisinaan kirja syntyy nopeasti, joskus prosessi vie enemmän aikaa.

– Yhtä kirjaa tein yhdeksän kuukautta. Silloin kustantaja kehotti laittamaan jo pisteen. Hän arveli kirjan tulevan liian kalliiksi, Harjanne hymyilee.

Onnistumisen kokemus on Harjanteen mielestä kaikille tärkeää. Kirjailijalta kysytään sinnikkyyttä ja lujaa uskoa.

– Olen joskus sanonut, että suuret kirjat kirjoitetaan perslihaksilla. Ja me suomalaisethan ei anneta periksi, Harjanne naurahtaa.

Lähipiirin tuella on suuri merkitys.

– On tärkeää löytää ne ihmiset, jotka luottavat sinuun ja taitoihisi. He osaavat kannustaa sinua oikealla tavalla. Ennen Suomessa ajateltiin, että lapsi menee kehumalla pilalle. Ketään ihmistä ei voi kuitenkaan rakastaa ja kehua liikaa.

Talviuinti on yksi Harjanteen voimanlähteistä. Oma avanto kotirannassa on koko talven käytössä. Toinen tärkeä asia on sauna ja mitä siihen liittyy: halkojen hakkaamisesta saunan lämmittämiseen. Myös puutarhassa kirjailija tykkää puuhastella talikko kourassa.

Arki onkin kirjailijan mielestä elämässä parasta. Arkea pitää elää kuten Minttu, lämmöllä ja oikealla asenteella.

Harjanteen tarinoissa on vauhtia, huumoria ja mielikuvitusta.

– Sekä Mintussa että hänen äidissään on paljon minua itseäni.

Kirjaa ei Harjanteen mielestä voita koskaan mikään. Kirja on kuolematon.

– Kaikilla ihmisillä ei ole kykyä kommunikoida edes omien lasten kanssa. Kun ottaa lapsen syliin ja lukee, antaa hänelle aikaa ja läheisyyttä, sitä ei voita mitkään videopelit.

Harjanne toimi viisi vuotta kuvaamataidon opettajana, mutta jäi vapaaksi taiteilijaksi 1970-luvulla.

– Mieheni teki elokuvia. Häneltä tilattiin animaatioelokuva, ja hän pyysi minua piirtämään sen. Minun piti valita, en voinut hajottaa itseäni joka puolelle. Tässä työssä saa kokea ihanaa epävarmuutta, toisina päivinä tulee palkkaa, toisina ei. Siihen on totuttava.

Sillä tiellä Harjanne on edelleen. Omalla pistämättömän persoonallisella tyylillään.

”Arkea pitää elää kuten Minttu, lämmöllä ja oikealla asenteella.”
”Oma avanto kotirannassa on koko talven käytössä.”