Potkunyrkkeilyssä monia kiinnostaa lajin monipuolisuus ja itsepuolustustaitojen hankkiminen. Kuntoilumielessä laji on hurja, mutta keho kiittää, kun kunto nousee. Laji sopii hyvin naisille.

Teksti: Ari Stenius Kuvat: Joakim Rydenfelt

Kamppailulajeista potkunyrkkeily, kickboxing, on yhä useamman kovaa kuntoilulajia hakevan harrastus.

– Puhumme nykyisin enemmän liikuntalajista, harrastuksesta, kuin kamppailulajista, sanoo oululaisen kamppailuseuran KBT Fight Centerin sielu ja päävalmentaja Leif Stenius .

Kahdeksan kesää laskuvarjohyppyä harrastanut Hanna Halonen , 25, sanoo olevansa tyttö, joka ei pysy paikoillaan.

– Olen aina kaivannut äksöniä. Luonne on sellainen, että vauhtia ja tekemistä pitää olla, Hanna nauraa.

Aiemmin Hanna harrasti kesäisin moottoripyöräilyä, joka vaihtui sittemmin laskuvarjohyppäämiseen. Hanna on myös hyppykerho Skydive Oulun puheenjohtaja. Syksyn tullen oli keksittävä taivaalta alas tulemisen rinnalle uusi, vauhdikas harrastus.

KBT:n sali on lähellä keskustaa ja sinne Hanna löysi ilmoituksen kautta. Hannalla on muutaman vuoden ajalta kamppailu-urheilutaustaa.

– Olen pitkään miettinyt, että potkunyrkkeilyä olisi kiva kokeilla.

Kovakuntoinen Hanna piti ensivaikutelmasta.

– Meidät pantiin urakoimaan aika rankat treenit, mutta se oli hauskaa. Paljon uutta, innolla odotan jo seuraavaa kertaa. Mukana oli tosi paljon naisia. Kiva, että pääsee harjoittelemaan omankokoisten kanssa. Kunto nousee, ja uutta oppii koko ajan.

Mari holmström, 26, pirteä punapää, ilmestyi salille suoraan töistä ja pysähtyi lattiaan teipattujen kenkälinjojen taakse, sillä viivojen yli ei ulkokengillä mennä.

– Täälläkö pääsee potkunyrkkeilyyn, tiedustelee Sievistä Ouluun vuosi sitten muuttanut Holmström.

Englantia toista vuotta Oulun yliopistossa opiskeleva Mari keksi laji-ilmoituksen korkeakoulun liikuntasivuilta.

Marille kamppailulaji oli uusi tuttavuus. Ensimmäinen parituntinen teki urheilulliseen naiseen vaikutuksen.

– Mielenkiintoisella tavalla haastavaa. Kivaa porukkaa ja hyvät ohjaajat.

Holmströmin kotiseudulla ei ole ollut kursseja, aikaisemmin aikataulutkaan eivät oikein osuneet yksiin.

Potkunyrkkeilyn aloittaa nykyisin yhä useampi nainen ja kurssilaista 60-70 prosenttia onkin naisia.

– Olen aina halunnut kokeilla asioita ja elämyksiä. Lähdin uteliaana katsomaan, mitä laji tarjoaa, kertoo Mari, jonka harrastushistoriaan kuuluu monipuolisesti lajeja: ratsastusta, jumppaa, juoksua, perusliikuntaa, spinningiä…

Opiskelun ohella töitä valuuttamyymälässä tekevä Mari käy pari kertaa viikossa potkunyrkkeilemässä. Kuulostaa kiireiseltä?

– Voi kuulostaa, mutta hyvin ehtii, ja talvi menee nopeasti, naurahtaa Mari, joka kaipaa fyysistä vastapainoa opiskelulle ja työlle.

Potkunyrkkeilyn suosion syynä on lajin monipuolisuus ja itsepuolustuksellinen näkökulma.

– Laji muistaa koko kropan, kädet, jalat ja keskivartalon. Harjoitteissa on vartalokiertoja ja välillä ponnistetaan kovaa, hymyilee Leif ”Lepa” Stenius ja sanoo treenien antavan euforisen olon.

Lajia pidetään vaikeana.

– Kuntomielessä laji on hurja. Peruskurssilla saa esimakua, mutta keho kiittää, kun kunto nousee.

KBT-salilla on useita ohjaajia.

– Pystymme auttamaan sekä aloittelijoita lajin perusjuttuihin että tosissaan lajista innostuneita Euroopan ja maailman huipulle, muistuttaa Leif pohjoisen Suomen menestyneimmän seuran tuloksista.

Iso osa tulee mukaan kunto- ja harrastusmielessä.

– Moni sanoo, ettei ikinä mene kehään, saati sitten löisi jotakin toista. Yllättävän moni kuitenkin innostuu jossain vaiheessa kokeilemaan kaverin kanssa. Sääntöjen turvallisuus, suojat ja oppi hyvän kunnon kanssa saattaa alun epäröijätkin kehään, tietää Lepa.

Loukkaantumiset eivät ole niin yleisiä kuin voisi olettaa.

– Varpaat, nilkat ja ranne. Niihin saattaa käydä, mutta usein ne ovat itse aiheutettuja, hymyilee valmentaja viitaten harjoitteluvirheisiin.