Kankaan perhe asuu Oulunsalossa punaisten tupien täyttämässä pihapiirissä. Musiikki on aina kuulunut luontevana osana perheen elämään. Jo kuusitoista erilaista Anni Tanni -laululevyä on syntynyt muidenkin lastenmielisten iloksi.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Lukiossa ollessaan Tuomo Kangas sai oman flyygelin. Niitä ei ollut juurikaan koko Sievin kylällä nähty.

– Isä arvosti musiikkia niin paljon, että luulen, että hän olisi voinut laittaa vaikka lehmän teuraaksi soittimen hankinnan takia, Tuomo muistelee nyt, lähes 50 vuotta myöhemmin.

Musiikin maailma vei mennessään. Tuomo valmistui kanttoriksi vuonna 1974.

Neljä vuotta myöhemmin hän löysi itsensä Oulunsalon kirkon urkuparvelta. Siinä onkin ollut hyvä ja mieluista istua, eläkkeelle jäänti kesäloman jälkeen on suurin piirtein yhden messun päässä. Tuomo kokee olevansa enemmän urkuri kuin laulaja ja muistelee, miten opettaja antoikin aikoinaan palautteen, että ääniaines on periaatteessa aivan hyvä, mutta tullessaan suusta ulos, se jostain kumman syystä muuttuu vähemmän komeaksi. Positiivisen ajattelun ohella huumori on aina ollut perheessä kantava voima.

Vuokko ja Tuomo lupasivat rakastaa toisiaan myötä- ja vastatuulessa vuonna 1976. Myytyään ensimmäisen rakentamansa talon he löysivät nykyisen unelmiensa paikan vuonna 1992. Remonttia tehtiin pitkään ja hartaasti.

– Näimme heti sielumme silmin, mitä tästä voisi saada, vaikka moni sanoi, että halvemmalla saisi uuden talon. Siinä ei kuitenkaan olisi tätä vanhan talon henkeä, luokanopettajana työskentelevä Vuokko toteaa.

Pihassa kasvaa jos jonkinlaista kukelmaa ja pensasta. Vuokko ja Tuomo kokevat terapeuttisena työskentelyn pihalla ja käsillä tekemisen.

Peukaloita ei ole juuri ehdittykään toimettomana pyöritellä. Siitä ovat pitäneet huolen molempien leipätyö, lasten kasvattaminen sekä monenlaiset projektit, joista monet ovat olleet koko perheen yhteisiä hankkeita.

Vuonna 1988 tuli äänitysuunista ulos ensimmäinen Anni Tanni - levy. Vaikka laulut olivatkin tuttuja, levy oli monille kuitenkin jotakin uutta ja ainutkertaista. Monipuoliset sovitukset, lasten esittämisen ilo ja riemu toivat laulut kuin uudestaan ihmisten sydämiin.

Jo vähintään toinen sukupolvi on oppinut ensimmäiset laulunsa Anni Tannien maailmasta.

”Ihhahhaa ihhahhaa”, joka löytyy eräästä ensimmäisistä Anni Tanni -levyltä, vaikuttaa olevan monen lapsen lempilaulu heti, kun nuottien ja sanojen taikamaailma on auennut.

Marjatta Meritähti sävelsi sen Laura Latvalan Pikku-Marjan Eläinsatuja -runokirjan pohjalta. Laulu saikin toiseksi eniten ääniä, kun Emma & Elias -ohjelma sekä Pori Jazz Kids Festival järjestivät tänä keväänä kilpailun, jossa etsittiin Suomen suosituinta lastenlaulua. Äänestykseen osallistui lähes 2 500 vastaajaa.

Äänestyksen voittajakappale oli Marjatta Pokelan säveltämä, ja yhdessä Pirkko Koskimiehen kanssa sanoittama Ihme ja Kumma. Laulu löytyy myös Anni Tanni -levyiltä.

Vanhat rakkaat laulut ovat säilyttäneet suosionsa, vaikka uusia ja rytmikkäämpiä kappaleita on syntynyt viime vuosikymmeninä runsaasti.

Kankaan perheessä musiikki on aina ollut luonteva osa elämää. Eri tavoin esitetty musiikki ja muu elämä ovat kulkeneet kuin käsi kädessä. Musisointi onkin aivojen kehityksen kannalta hyödyllinen harrastus.

Helsingin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta selviää, että lapselle laulaminen sekä taaperon oma laulu ja soittelu kehittävät lapsen aivoja. 16 erilaista Anni Tanni -äänitettä on tiennyt monia harjoittelu- ja äänityshetkiä. Aito laulamisen riemu on kuultavissa jokaisella levyllä.

Koska esiintyvinä taiteilijoina ovat olleet lapset aina parista vuodesta ylöspäin, kaikki ei mene aina, miten haluaisi.

– Pahinta on, kun lasten kanssa joskus väsyy ja minulla menee hermot, silloin on kaikilla laulumieli hukassa eikä kannata edes yrittää. Onneksi Tuomo saa usein huumorilla tilanteen raukeamaan ja saadaan hommat taas pyörimään, Vuokko kertoo.

Ainakin ajankäyttö on haastavaa, kun toisella on epäsäännöllinen työ ja molempien työ vaatii valmistautumista, ja sitten, kun lopulta yhteinen aika löytyy, mikään ei menekään suunnitelmien mukaan.

– Äänitystilanteessa voi tulla yllätyksiä, kun ollaan hommattu vaikka mistä kaukaa orkesteri paikalle, ja äsken niin innokas lapsi ei yhtäkkiä avaa suuta lainkaan, tai alkaa laulaa ihan omiaan. Joskus joku laulu joudutaan ottamaan kymmenen kertaa uusiksi jonkun pikkuasian takia: ” tunnetko Liisukan hei, hän rantaan pyykkiä vei”, kun artisti on vain yksinkertaisesti päättänyt laulaa kerta toisensa jälkeen pyyhkiä, eikä pyykkiä.

Kanttorin toimenkuvaan kuuluu monenlaisia tilanteita, niitä juhlia, joissa omakin mieli on raskas. Mieluisinta tietenkin on saatella soittamalla avioon yhteistä elämää rakentavia pariskuntia. Kuulan häämarssi on edelleen sisääntulomusiikkina kirkkoon asteltaessa suosituin häämarssi. Jostain syystä tämä nuorena poismenneen Kuulan sävellys puhuttelee hääpareja eniten. Tuomo arvelee soittaneensa sen 10–15 kertaa vuodessa.

– Nykyään hääparien toiveiden kirjo on laajentunut huomattavasti, ja usein heillä on oma varma toive jo valmiina. Silloin tällöin mieluinen kappale löytyy vasta, kun soitan ehdotuksiani läpi kirkossa hääparin kuunnellessa.

Oulunsalon seurakuntatalo purettiin ja urut muuttivat Kankaan asemalle. Ne kaipaavat remonttia. Eläkepäivien alkaessa Tuomo aikoo kääriä hihat ja laittaa projektin alulle. Myös Sympaalin toimintaideaa on tarkoitus selventää. Jo toinen sukupolvi on perheenkin piirissä jakamassa laulamisen ja esittämisen riemua. Uusia äänitteitäkin lienee siis tulossa.

Kun Anni Tanneja alkoi syntyä, perheeseen muutti uusi flyygeli. Sata vuotta palvellut soitin kaipasi kipeästi remonttia. Uudessa on uuden sointi, mutta kauneudessa se ei vedä vertoja aikoinaan Sievin kylälle saapuneelle satavuotiaalle. Sillä ja lukuisilla muilla soittimilla ovat syntyneet kuusitoista erilaista äänitettä sekä monet perheen tai ystävien kesken vietetyt musiikkihetket.

Tuomolle itselle rakkain soitin on nokkahuilu, joita talosta löytyy jokaisesta äänialasta ja eri virityksistäkin. Moni perheen lapsista osaa myös soittaa nokkahuilua.

Anni Tanneja varten on hankittu monia eri koulusoittimia djembestä ksylofoniin. Muutenkin perheessä soivien soittimien kirjo on laaja.

– Yksi pojistamme, Topias rakensi 16-vuotiaana cembalon, jota Tuomo soittaa nokkahuilujen, pianon ja urkujen lisäksi. Lapsista joku osaa soittaa pianoa, urkuja, viulua, alttoviulua, selloa, klarinettia, huilua, käyrätorvea ja kitaraa, Vuokko kertoo.

Vuonna 2006 pihapiiriin siirrettiin Muhoksen Hyrkäksen vanha juna-asema, josta tuli hyvä studio sekä konserttien ja taidenäyttelyjen pitopaikka. Aitta ja pihasauna seurasivat kaupassa mukana. Vuonna 2008 asemalla oli ensimmäinen taidenäyttely. Tänä kesänä siellä on nähtävänä eläkkeellä olevan erikoislääkäri Pentti Kinnusen töitä.

Elämä punaisten tupien pihapiirissä näyttää idylliseltä. Olisi helppoa mennä siihen harhaan, että se on ollut pelkkää myötätuulta, yhteistä musisointia ja onnistumisia.

Matkan varrella on kuitenkin ollut aikoja ja vaiheita, jolloin musiikki on soinut enemmän mollissa. Joka aamu on kuitenkin aurinko noussut ja lauluunkin löytynyt taas uusi, vielä entistäkin iloisempi sävel.

”Jo vähintään toinen sukupolvi on oppinut ensimmäiset laulunsa Anni Tannien maailmasta”
”Oulunsalon seurakuntatalo purettiin ja urut muuttivat Kankaan asemalle. Ne kaipaavat remonttia.”