Jokainen varsa on silmissäni GP-tähti!

Siiri Kyrön tallilla iloitaan pienistäkin onnistumisista

Siiri Kyrö ratsasti kolmevuotiaana omalla shetlanninponillaan. – Se oli huvittavan näköistä, kun pieni tyttö tutti suussa yritti väkisin vetää kuolaimista ponia toiseen suuntaan kuin mihin se oli menossa, muistelee Sirkku Kyrö tyttärensä alkutaivalta hevosmaailmassa.

Nyt, 32 vuotta myöhemmin, Siiri Kyrön tallin hevoset tottelevat nuorta naista jo huomattavasti paremmin.

Matka ammattiratsuttajaksi sekä kilparatsastajaksi ja oman tallin vetäjäksi on ollut pitkä. Rinnalla on Siirin onneksi kulkenut yli 40 vuotta erityisesti suomenhevoskasvattajana ansioitunut äiti, Sirkku Kyrö.

– Koko elämäni olen kulkenut hevoset edellä. Se oli näissä oloissa melko looginen ratkaisu, kertoo pienestä tytöstä asti hevosten kanssa puuhaillut puuhaillut Siiri.

Ensimmäisen shetlanninponinsa Siiri ratsasti kantakirjaan kuusivuotiaana. 18-vuotiaana hän matkusti Saksaan opiskelemaan oppisopimuksella ratsuttajaksi. Muutamien ulkomailla, Saksan lisäksi muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa, vietettyjen vuosien jälkeen Siiri palasi kotimaahan ja aloitti oman yritystoimintansa. Vuokratilat löytyivät muutaman kilometrin päästä kotitilalta, Mäntsälän Ruohojärven kartanolta.

Paluu kotitilalle Orimattilan Sammalistoon tuli ajankohtaiseksi vuonna 2008, kun Siirin isä, Kyösti Kyrö tuli luopumistuki-ikään 58-vuotiaana.

– Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2008, jolloin perustimme veljeni kanssa maa­talousyhtymän.

Aleksis Kyrön vastuualueina neljännessä polvessa suvussa olevalla tilalla ovat lypsykarja, peltoviljely sekä heinäntuotanto. Ratsuttamisen sekä kilpaurheilun lisäksi Siirin vastuualueella on kasvatustoiminta. Uusi tallirakennus valmistui vuonna 2012. Vuonna 2014 Siiri pokkasi kasvattajapäivien Best in show -palkinnon orivarsalla Kyrö San Allegrolla. Samalla Suomen Hippos palkitsi hänet vuoden kasvattajana.

Ensimmäinen suomalainen lämminverinen ratsuhevonen, Koru, ostettiin Kyröille vuonna 1978. Nykyisin tilalla on siitostammana Dancing Bird, joka on Korun jälkeläinen kolmannessa polvessa.

– Kasvatustoiminta on melko pienimuotoista. Normaalisti vuodessa syntyy vain yhdestä kolmeen varsaa, Siiri kertoo.

Kouluratsastuksessa kilpaileva Siiri Kyrö sai uransa tähän asti hienoimman kruunun toissa vuoden nuorten kouluhevosten MM-kilpailuissa Saksassa ratsastamalla voittoon Kyrö Hot Flowlla eli Leolla.

Ratsukko sai ansaittua huomiota, sillä on harvinaista, että kilpailija on sekä kasvattanut että kouluttanut ja vielä omistaa hevosen, jolla kilpailee.

– Se on erittäin harvinaista Saksassa ja saimmekin kyllä melkoisesti huomiota, Siiri myöntää.

Ulkomaan kilpailumatkat ovat Suomesta lähteville ratsukoille rankkoja ja pitkiä, joten niitä on kilpailukalenterissa yleensä vähemmän. Kesäisin Siiri pyrkii kilpailemaan kaikki Suomessa järjestettävät kilpailut.

– Seuraava ulkomaankilpailu on toivottavasti 1,5 vuoden kuluttua nuorten hevosten MM-kisat Hollannissa, jonne tähtään Kyrö San Allegron kanssa.

Hot Flown ja San Allegron lisäksi tallin kirkkaimpiin tähtiin kuuluu Kyrö Catley, jossa on ainesta vaikka GP-tason kouluratsuksi. Viime vuonna se valittiin Laatukilpailussa Suomen parhaaksi nelivuotiaaksi ratsuksi.

Tallilla kaikki toiminnot on pyritty järjestämään niin, että Siiri Kyrö pääsee joka aamu hevosen selkään viimeistään aamukahdeksalta.

Tallin yhden palkatun työntekijän lisäksi päivän rutiineissa auttavat vanhemmat, Sirkku ja Kyösti Kyrö. Sirkulle kuuluu karsinoiden hoito, loimien korjaukset, hevosten kuljetukset sekä matonäytteiden otot.

– Hän on kisakuski, videokuvaaja, kokki, äiti sekä se, joka täällä määrää ja jonka kanssa voi kinastella kaikista asioista, Siiri nauraa.

Kyösti puolestaan hoitaa lannan siirrot, rehujen tuonnin tallille sekä yleensäkin traktorihommat kuten talvisin lumen aurauksen.

Kyrön talilla on olkikuivitus. Se tarkoittaa sitä, että karsinat pöyhitään joka aamu ja niihin lisätään olkia. Karsinoiden tyhjennys tapahtuu joka toinen viikko.

– Pääpaino on ratsastamisessa eikä lannansiirrossa, Kyösti kertoo.

– Olkikuivitus on Euroopassa hyvin tavallista ja toimii mielestämme oikein hyvin.

Siiri Kyrön tallissa on 11 omaa hevosta. Asiakkaiden ratsutettavia hevosia on vaihtelevasti kymmenen molemmin puolin.

Siirin käsiin tuotavat ratsutettavat viipyvät tallilla eri mittaisia aikoja. Varsinaisia ongelmatapauksia Siiri ei ota. Vierailut liittyvät yleensä ratsastettavuuteen, koulutukseen tai kokemattomaan ratsastajaan, jolle nuori varsa voi olla liiankin pirteä.

– Osalla hevosista on kilpailutavoitteita, ja ne viipyvät tallilla pidemmän aikaa, Siiri kertoo.

Lupauksiakin tulee tallille välillä.

– Lupaukset näkee aika nopeasti liikkeessä. Näkemystä vahvistaa, kun pääsee niiden selkään. Lahjakkaita hevosia on paljon. Se, ovatko hevoset ratsastettavia ja nöyriä luonteeltaan, selviää puolestaan ajan myötä.

Kaikista ei luonnollisestikaan voi tulla tähtiä, mutta siitä Siiri ei ole huolissaan.

– Jokaisella hevosella on paikkansa tässä maailmassa. Joskus hevosen kyvyt eivät vastaa ratsastajan toiveita, mutta silti hevosella on täällä joku tehtävä. On yhtä arvokasta viedä vaikka tätejä metsään.

Kyrön tallilta on tullut joka vuosi hevosia, jotka ovat olleet ikäluokkansa parhaita tai päässeet esimerkiksi Kyvyt esiin – tai Laatuarvostelu-finaaliin.

– Se on hyvin pitkälle johdonmukaisen käsittelyn sekä maalaisjärjen käytön ansiota, isä-Kyösti uskoo.

Sirkulle on luonnollisesti upeaa seurata tyttärensä menestystä ja osaamista.

– Siiri on todella taitava. Mietin usein, osaanko edes kehua häntä tarpeeksi.

Äiti ei suostu ottamaan kunniaa itselleen, vaikka onkin periyttänyt tyttärelleen monta arvokasta asiaa hevosten käsittelystä, suhteesta eläimiin sekä niiden kasvattamisesta.

– Siiri tietää nykyisin kyllä niistä jo paljon enemmän kuin minä, Sirkku vakuuttaa.

Entä näkeekö varsasta jo heti sen synnyttyä, onko se lahjakkuus?

– Totta kai. Jokainen varsa on syntyessään silmissäni GP-ratsu. Se on aina se hienoin. Tosin mielipide muokkautuu kyllä kasvun myötä, Siiri nauraa.

Vanhempien ja tyttären keskinäinen suhde vaikuttaa mutkattomalta ja leppoisalta. Arjessa ei kuitenkaan aina vältytä törmäyksiltä.

– Kyllä tässä on läpikäyty kaikki eri variaatiot. Moni on sanonutkin, ettei pystyisi työskentelemään näin tiiviisti vanhempien kanssa, Siiri Kyrö myöntää nauraen.

Normaaleja, elämään kuuluvia ristiriitoja enemmän Kyröjä harmittaa erilaisten sääntöjen ja säädöksien lisääntyminen.

– Hevosen hyvinvointi ei voi olla karsinan koossa kymmenestä sentistä kiinni, kun hevonen viettää sentään koko päivän ulkona. Tai, että sillä pitäisi olla yövalo tai ulkona sadekatos. Joskus tuntuu, että hevosia inhimillistetään nykyisin liikaa ja unohdetaan niiden lajityypillisyys. Kyllä hevonen vettä kestää, vaikka tietysti asianmukaiset suojat on oltava.

– Enemmän pitäisi olla huolissaan, vaikka yliruokkimisesta, joka näyttää tulleen yleiseksi, Kyröt toteavat.

– En tee tätä työtä hampaat irvessä. Vaikka kisatavoitteitta asetetaan, olen kyllä onnellinen ihan pienistäkin onnistumisista. Tallin motto onkin; kun itse tekee, saa semmoisen kun sattuu tulemaan, Siiri Kyrö nauraa.

”Enemmän pitäisi olla huolissaan, vaikka yliruokkimisesta, joka näyttää tulleen yleiseksi.”