Lämmitysnupin asento kaakkoon, puhallin täysille ja kaasupoljin alaspäin. Hampaat lyövät loukkua Suomen keskikesän kylmässä, vaikkakin utuisessa, satumaisen kauniissa aamussa.

Aurinko on noussut ja loistaa armollisesti taivaalle vähitellen kerääntyvien sadepilvien välistä. Suomalaisten suosituimman lomakuukauden aikaan töihin autolla ajellessa minua ei harmita yhtään, sillä tuttuun tapaansa säätiedotus lupaa päivä toisensa jälkeen joko sadetta tai muuten vain koleaa.

Mietinpä yksin aamusella ajellessani, että on tässä viluisassa heinäkuussa hyvääkin. Jo liian usein ruskeaksi paahdettu ihoni lepää takin alla vitivalkoisena kananlihalla – ihosyövältä turvassa. Hiukset eivät pala, eivätkä kuivu. Uudet kesävaatteet ovat käyttämättömiä vielä ensi kesänäkin. Ei ole koko ajan hiki, ei ihoon liimautuneita vaatteita. Juoksulenkillä kasvoja hellii raikas tuuli.

Kauppareissulta ei tarvitse juosta pikapikaa kotiin pakasteiden kanssa, eikä kukkia pidä koko ajan kastella. Ei tarvitse harmitella lähiuimarannan sinilevätilannetta, kun vedenvaraan ei edes voisi kuvitella haluavansa.

Ja koska uimaan ei voi mennä, ei tarvitse kokea paniikkia bikinikunnosta. Ei jatkuvaa aurinkorasvalla läträämistä eikä nestehukkaa. Ei paarmoja eikä auringonoton ja kuumuuden vuoksi tekemättömiä asioita. Ei väsymystä pitkiksi istutuista suloisista suviöistä eikä hinkua päästä jok’ikiseen kesätapahtumaan. Nyt säästytään monelta!

Kahdeksan pimeän ja hyisen kuukauden jälkeen aurinko ei saapunut sulattamaan meitä. Mitä jos tämä onkin luonnon keino taloudellisen heikon tilan elvyttämiseksi? Pysyy kolkko Pohjola liikkeessä eikä lötkähdä vettensä rannoille makaamaan. Jospa eivät yllä tänne yhtä tukalat ajat kuin nyt ovat lämpöisessä Kreikassa?

Aamunaamaan puhaltelee lämmittimen kuuma ilma. Autonikkunasta ohivilisevässä maisemassa sateeseen hukkuneen keltaisen pellonreunaa urhoollisesti sotkevalla työmatkafillaristilla on tuulitakki ja pitkät housut. Toiset heräävät heinäkuiseen lomapäivään, minä menen hymyillen mukavaan duuniin. Ehkä elokuuksi saapuu helteitä maalaamaan meidän junioreiden lapsuuskesien muistot kauniiksi?

Kenenpä lapsuudessa ne koulujen pisimmät loma-ajat olisivat olleet koleita? Onneksi vielä on kesää jäljellä.

Pirteää kesää kaikille! Lisää juttuja voitte lukea osoitteessa: ponnarilla.blogspot.fi

Juoksulenkillä kasvoja hellii raikas tuuli.