Juhannuksena juhlitaan suven suloisuutta, yötöntä yötä ja Suomen lippua

Juhannukseen kuuluvat koivut, kokko, sauna, hyvä ruoka sekä suloiset juhannustaiat. Häitä ei nykyään juhannuksena juuri enää juhlita.

Teksti: Reetta Ahola

Kesän valoisimpana aikana esi-isämme viettivät säänjumala Ukon juhlaa sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Keskiajalla kirkko omisti Suomessakin kesäkuun 24. päivän Johannes Kastajan syntymäjuhlaksi.

Juhlan nimeksi yleistyi juhannus, joka on Johannes-nimen vanha ääntämismuoto. Ruotsinkielisillä alueilla ja Lounais-Suomessa juhlaa kutsuttiin keskikesään viittaavalla midsommar-sanalla ja sen suomenkielisillä väännöksillä mittumaarja ja mettumaari.

Juhannusaattoillan kokonpolttoperinne on alun perin itäsuomalainen tapa, joka yleistyi 1800-luvulta lähtien. Nimitys juhannuskokko viittaa kristilliseen taustaan, Johannes Kastajan merkkipäivään, mutta itse tapa lienee jo vanhemmalta ajalta peräisin.

Itä-Suomen lisäksi juhannustulia on poltettu Suomenlahden rannikolla ja Varsinais-Suomen saaristossa ehkä jo rautakaudella. Vanhin kirjallinen kuvaus juhannustulien poltosta on Turusta vuodelta 1645.

Kyläkuntien yhteisiä juhannuskokkoja rakennettiin korkeille mäille ja rannoille. Kokossa poltettiin risujen lisäksi vanhoja veneitä ja maanviljelystyökaluja. Kylän väki ikään ja säätyyn katsomatta kerääntyi kokkoa katsomaan sekä laulamaan, leikkimään ja tanssimaan.

Ruotsissa juhannussalosta tuli 1800-luvulla kokon sijaan juhannuksen keskeinen symboli. Suomen ruotsinkielinen väestö Ahvenanmaalla, Länsi- ja Etelä-Suomen rannikolla ja saaristossa ja lähin suomenkielinen naapurusto omaksui saman tavan.

Tosin jo 1700-luvulla länsisuomalaisissa herraskartanoissa oli pystytetty salkoja. Nykyään juhannussalko on maassamme leimallisesti suomenruotsalainen tapa. Juhannussalko, maistonki, koristellaan lehvillä, seppeleillä ja köynnöksillä.

Juhannuskoristeissa näkyy alkukesän hurmaava luonnon vehreys. Rakennuksia koristellaan juhannuksena vanhan tavan mukaan sisältä ja ulkoa koivunoksilla ja juhannussaunassa kylvetään uudella, tuoksuvalla vihdalla.

Kukkivia pihlajan- ja tuomenoksia, syreeneitä, kieloja ja muita kukkia kerätään kotien kaunistukseksi. Ennen aikaan nuorista koivuista tehtiin myös lehtimajoja pihalle.

Perinteiset juhannusruoat ovat liittyneet karjatalouteen: lehmät ovat alkaneet lypsää paremmin päästyään laitumelle ja on voitu tehdä maitoruokia. Keski-Pohjanmaalla ja muuallakin Pohjois-Suomessa ovat emännät keitelleet tuntikausia punaista juhannusjuustoa, Savossa on tehty maitovelliä ja muurinpohjalettuja, Karjalassa piirakoita ja munamaitoa, Hämeessä ja Satakunnassa räiskäleitä ja juustoja.

Uudempiin perinneruokiin kuuluvat kalaherkut, juhannuspöytään pyritään saamaan uusia perunoita ja silliä. Jälkiruoaksi tehdään mansikkaherkkuja.