Irmeli Nerg aikoo saada omenan menestymään kuudennella vyöhykkeellä

Koska Lapin kesä on lyhyt, ottaa innokas puutarhuri siitä kaiken irti. Irmeli Nergin ja Erkki Saukkosen iso ja monipuolinen piha Keminmaassa on siitä oiva esimerkki.

Autotallin nurkalta alkaa asfaltoitu polku kohti päärakennusta. Sen vasenta laitaa reunustavat kymmenet tulipunaiset ruusut. Polun oikealla puolella rehottaa kolme runsasta viinimarjapensasta. Niiden takana pilkottaa alppiruusupenkki ja suuri kontortamänty.

Toisella puolella, humalaan verhoutuneen hirsiaitan edessä solisee suihkulähde, jonka vieressä nököttää somasti maisemoitu maakellari. Talon rappusten vieressä mahtavat juhannusruusupensaat lopettelevat kukintaansa heinäkuussa. Kaikkialla on runsaasti kesäkukkia, niin perennoita kuin yksivuotisiakin. Ja nyt ollaan vasta etupihalla!

Talon takana on lisää marjapensaita, kriikunapuita, iso kasvimaa, kaivo, terijoensalavia, raparperia, komposteja, puutarhavaja, liljoja, angervoja, tuoksuvaatukkaa, kieloja, ukonhattuja...

Koko komeutta reunustaa tuuhea, huolella hoidettu kuusiaita. Mikä värien ja tuoksujen ihmemaa!

– Puutarhanhoitomme perusperiaatteita ovat viihtyvyys, käytännöllisyys ja helppohoitoisuus. Pihalla on kiva kuljeskella ja ympärille on ilo katsella, siellä saa leikkiä ja olla vapaasti. Piha ei ole mikään pakkotyömaa, vaan siellä puuhasteleminen on mukavaa hyötyliikuntaa, kertoo Irmeli Nerg , 67.

Irmeli Nerg asuu 1980-luvulla rakennetussa omakotitalossa miesystävänsä Erkki Saukkosen, 67, kanssa. He molemmat rakastavat pihanhoitoa ja möyrivät mullassa koko kesän lähes aamusta iltaan. Puolen hehtaarin tontilla riittää kasteltavaa, kitkettävää, leikattavaa ja lannoitettavaa.

– Pihanhoito ei saa olla rasite. Se on mielekästä touhua, joka pitää mielen virkeänä ja palkitsee monella tavalla, myös antamalla satoa, Nerg tuumii.

Saukkonen ja Nerg hoitavat pihaa mahdollisimman luonnonmukaisesti. Myrkkyjä ei käytetä, vaan tuholaiset litistetään sormin tai hukutetaan mäntysuopaliuokseen. Rikkaruohoista päästään eroon nurmikatteilla. Kasteluun käytetään kaivovettä ja tarvittaessa lisävettä haetaan vieressä virtaavasta Kemijoesta.

– Istutuksiin laitamme palanutta hevosenlantaa, kompostia ja multaa sekaisin sillä maaperä on kovettuvaa sorttia eikä siinä todellakaan kasva mikään ilman vaivannäköä. Kanankakan sekä syys- ja kevätlannoitteet ostamme kaupasta, Irmeli kertoo.

Nerg on asunut talossa sen rakentamisesta lähtien. Hän kertoo, että piha on muuttunut vuosien saatossa viihtyisämmäksi ja puutarha satoisammaksi. Nykyään mansikoita, raparpereja, tyrnejä ja muita marjoja riittää myös ystäville lahjoitettavaksi.

– Pensaat ja puut ovat kasvaneet niin, että sydäntä särkee, kun niitä on vanhuuttaan leikattava alas tai uusittava kokonaan! Nerg huokaa.

Hieno ruusurivistö on ilahduttanut pihassa sen perustamisesta saakka:

– Ruusut ovat vähän työläitä sekä keväällä että syksyllä, kun ne on nostettava maakellariin talvehtimaan ja keväällä koulittava uutta istutusta varten.

– Niiden upea ja runsas kukinta toki palkitsee sitten koko kesän aina niin pitkälle syksyyn kun vain tarkenee ottaa ne uudelleen ylös maasta.

Pohjoisen valoisa kesä tarjoaa monille kasveille oivalliset kasvuolosuhteet, mutta eteläistä Suomea viileämpi ilmanala ja lyhyempi kasvukausi asettavat puutarhurille myös haasteita. Suomi on jaettu kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen sen mukaan, miten hyvin kasvit missäkin menestyvät. Keminmaa kuuluu kolmanneksi pohjoisimpaan, kuudenteen vyöhykkeeseen.

– Pohjoisen olosuhteet ovat haasteelliset. On kadehdittavaa kuunnella uutisia Etelä-Suomen pihanhoitajista, jotka pääsevät leikkaamaan pensaita maalis-huhtikuulla, jolloin meillä on vielä hiihtokelit, Irmeli toteaa.

Esimerkiksi tomaatteja Irmeli ja Erkki eivät enää viitsi istuttaa, sillä kasvukausi ei riitä lasitetulla parvekkeellakaan kypsyttämään satoa. Sen sijaan esimerkiksi kesäkurpitsa viihtyy takapihalla loistavasti. Kasvihuonetta pihassa ei tällä hetkellä ole.

Nerg on sinnikkäästi yrittänyt saada omenapuita kasvamaan pihallaan siinä toistaiseksi onnistumatta. Nyt istutusta odottavat borgovskoje- ja sokerimironlajikkeet, jotka ovat menestyneet ainakin paikallisella taimitarhalla.

– Jos lajike vain pärjää ja puut säästyvät jänis- ja myyrätuhoilta, haluaisimme myös lisätä omenapuiden määrää. Kaikkien puiden ja pensaiden suojaaminen verkoilla on melko työlästä, Irmeli toteaa.

Talvella puutarhaa koettelevat eläinten, pihassa on tavattu jänisten ja myyrien lisäksi muun muassa kauriita ja ilveksiä, ohella kovat pakkaset ja runsas lumi.

– Viime kesänä istutetut alppiruusut ovat todennäköisesti selvinnet talven yli. Iso kataja paleltui toissa talvena, mutta vihreää on sen verran, ettemme ole vielä hävittäneet sitä.

Toukokuun lopussa pihaa on kuitenkin päästy jo mylläämään, vaikka naapuritontin varjoisissa paikoissa on vielä lumilänttejä.

– Piha on haravoitu kevyesti, minkä lisäksi jään ja lumen painamaa nurmikkoa on harattu koneella ja uudet nurmikonsiemenet on kylvetty. Peruna- ja kasvimaa on käännetty ja perunat ja siemenet odottavat kylvämistä. Pensaat on kevätlannoitettu ja kuolleet oksat leikottu, marjapuita on harvennettu ja lumen painamia kehikoita on uusittu. Kesäkukista orvokit ja neilikat on istutettu ja ruusut on nostettu ulos totuttelemaan auringonpaisteeseen, Nerg luettelee.

Tuleva kesä ei tuo omenapuukokeilun lisäksi muita suurempia hankkeita tai uudistuksia. Hyviä ideoita voi toki pulpahtaa mieleen sitä mukaa, mitä vastaan tulee. Kesä on kuitenkin vielä niin alussa, että kaupoissakaan ei vielä ole tarjolla edes kummoista kesäkukkalajitelmaa

– Jännitän, miten maakellarin katolle istutetut hanhikit ovat selvinneet talvesta. Ne ovat kukkiessaan taatusti komeat! Irmeli miettii.

Mitä?

Kasveja tervolanhanhikista alppiruusuun

- puna-, musta- ja vihreäherukka, punainen ja keltainen karviaismarja, tyrni, vadelma, mansikka, raparperi, pieniä luumupuunalkuja, uutuutena omenapuita, jotka odottavat istuttamista

- morsiusangervo, juhannus- ja mökkiruusu, tuoksuvatukka, tervolanhanhikki ja pikkuhanhikki

- rusokuusama, terijoensalava, syreeni, vaahtera, pihlaja, kontortamänty, punalehtinen koivu ja kuusiaita

- alppiruusu, keltainen ja ruskolilja, ukonhattu, lupiini, ranta- ja suikeroalpi, pioni, keltanauhus, kurjenmiekka, kielo, vuorenkilpi, humala, saniainen, mehitähti, poimulehti ja tarharuusut