Oma raha, rautatiet, suomen kieli ja kulttuuri

J. V. Snellman on Suomen historian merkittävimpiä henkilöitä. Snellman oli kuitenkin myös inhimillinen ja ristiriitainen mies, joka jakoi mielipiteitä.

Hän oli kiivas ja kiukkuinen, mutta kirjoitti viehättäviä rakkauskirjeitä nuorelle vaimolleen, jonka kanssa oli astellut avioon lähes 40-vuotiaana.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

J . V. Snellmanin asuinpiiri oli poikkeuksellisen laaja. Hän syntyi Tukholmassa, vietti lapsuutensa Kokkolassa, kävi koulun Oulussa, opiskeli Turun ja Helsingin yliopistoissa ja asui myöhemmin myös Kuopiossa.

Kuopiosta Snellman löysi elämänsä rakkauden. Johan Vilhelm Snellman oli vuonna 1843 Kuopioon tullessaan 37-vuotias poikamies. Marraskuussa 1845 hänet vihittiin avioliittoon 17-vuotiaan kuopiolaisen apteekkarin tyttären Johanna Lovisa Wennbergin kanssa.

Kihlauksesta Snellman on itse kertonut näin:

– Tyttö oli houkuttelevan kaunis, lempeä ja vieno. On vaikea löytää sellaista, joka on houkutteleva, ja ilman sitä ei minun iässäni ja oloissani liikuteta sormeakaan koko asian hyväksi.

Jo ennen aviosäätyyn astumistaan Snellman oli kokenut ainakin yhden vakavan rakastumisen, ja sen aiheuttamat sydänkivut.

Jäljelle jääneen kirjeenvaihdon perusteella Snellmanin ihastuksen kohteen isä ei ole uskaltanut antaa tyttärensä kättä miehelle, koska on pelännyt hänen joutuvan niin huonoille päiville!

Liekö myöhemmin lyhytnäköisyyttään katunut, sillä sulhasehdokas oli sentään mies, joka päättäväisyydellään ja tarmollaan sai aikanaan aikaan Suomelle oman rahayksikön.

Pitkä ei ollut kuitenkaan Snellmanin ja hänen nuoren vaimonsa yhteinen onnenaika.

J. V. Snellman kirjoittaa veljelleen: ”Kaikki tapahtui yhdessä viikossa. Istun tässä maahan lyötynä, viiden äidittömän ympäröimänä, joista vanhin ei ole vielä 11 vuoden vanha, nuorin on 20 kuukauden ikäinen. Lempeä, kärsivällinen, hellä äitimme oli vasta 29-vuotias. Eilen veimme kaivattumme hänen leposijaansa pikku Magdalenan viereen, jonka vuosi sitten laskimme hautaan kahden vuoden ikäisenä”.

Snellman itse eli vielä 24 vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen.

Oululainen Anna Piponius oli aikoinaan ennustanut veljenpoikansa tulevaisuutta:

– Jos hyvään suuntaan kehityt, voi sinusta aikaa myöten tulla oikein mainio mies. Mutta jos toisin käy, tulee sinusta aikamoinen roisto, sillä keskinkertaista sinusta ei ikänä tule.

Onneksi veljenpojalla oli edellytykset kehittyä oikeaan suuntaan. Jälkipolvet voivat todeta, että J. V. Snellmanista tuli filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja senaattori. Hänet myös aateloitiin vuonna 1866.

Merikapteeni-isänsä takia merenkulkukulttuurin keskellä kasvanut Snellman laati rautatiesuunnitelman yhdistääkseen sisämaan rannikkoon, jolloin ihmiset, tavarat ja tiedot pääsivät liikkumaan maasta toiseen.

Snellman vaikutti ratkaisevasti siihen, että saatiin aikaan asetus suomen kielen oikeuksista. Hän saattoi päätökseen Suomen rahauudistuksen ja Suomi sai oman rahan, markan vuonna 1865. Niinpä tämän mainion miehen, J. V. Snellmanin päivää 12.5. on vietetty vuodesta 1978 lähtien myös suomalaisuuden päivänä.

”On vaikea löytää sellaista, joka on houkutteleva, ja ilman sitä ei minun iässäni ja oloissani liikuteta sormeakaan koko asian hyväksi.”
” Pääasia on täyttää velvollisuutensa ja tehdä työtä,
mikäli voimat riittävät.
Paha päivä menee menojaan
niin kuin hyväkin.”
J. V. Snellman

MIKÄ?

Lauantaiseura

1830-luvun alkupuolella Snellman oli läheisissä yhteyksissä joukkoon opiskelijoita, joista tuli myöhemmin merkittäviä suomalaisen kulttuurin puolestapuhujia ja kehittäjiä. He kutsuivat ryhmäänsä Lauantaiseuraksi.

Seuraan kuuluivat Snellmanin lisäksi muun muassa Runeberg ja hänen vaimonsa Fredrika, Zacharias Topelius, Johan Jakob Nervander ja Fredrik Cygnaeus. Epävirallisena yhteisönä Lauantaiseura kokoontui jäsentensä koteihin keskustelemaan kirjallisuudesta ja filosofiasta.