– Kaikki ontot kuidut sopivat himmelin tekoon

Tuula Paakkanen korostaa himmelin olevan paljon muutakin kuin joulun ajan koristeen

Kaikki on puhdasta sisällä. Himmeli liikkuu hyvin hiljaa. Tuula Paakkanen rakastaa himmelien harmonista liikettä. Hän on tehnyt ainakin tuhannen himmeliä. Hän iloitsee, että myös modernit materiaalit ja vahvat värit ovat löytäneet tiensä himmeleihin. Näin himmeli monipuolistuu joulun ajan koristeesta kodin ympärivuotiseksi sisustuselementiksi.

Teksti ja kuvat: Reetta Reinman

T uula Paakkasella , 78, on lapsuudestaan voimakas mielikuva, millaiseen himmelimuistoon hän haluaisi vielä palata. Himmeleitä Paimiossa syntynyt, nykyään Lahdessa asuva Tuula on tehnyt ainakin tuhannen. Lapsuudessaan 4H-kerhossa himmelien tekoon tutustuneella Tuulalla oli yli 60 vuoden tauko himmelien teossa. Työ ja monet muut harrastukset täyttivät elämän.

Tuula on työskennellyt keuhkosairauksien osastolla sairaanhoitajana ensin Varsinais-Suomessa Paimion sairaalassa parikymmentä vuotta, ja sitten perheen muuttaessa 1979 Lahteen Päijät-Hämeen keskussairaalassa, josta työstä hän jäi eläkkeelle.

– Sairaanhoitajan ammatti minulle tuli sattumalta, olin ajatellut, että minusta tulee liikunnanohjaaja. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen, että valitsin sairaanhoitajan ammatin ja erikoistuin keuhkosairauksiin.

Noin 40 vuotta sitten Tuula löysi erään loman aikana himmelit uudelleen elämäänsä. Hän luki tarkasti läpi Seinäjoen Kalevalaisten Naisten Himmeli-kirjan, ja siitä se sitten lähti.

Tuula korostaa himmelin olevan paljon muutakin kuin joulun ajan koristeen.

– Himmeliin yhdistyy paljon vanhaa suomalaista arvokasta talonpoikaiskulttuuria sekä myös universaalia kulttuuria. Olki on ollut monissa kulttuureissa arvostettu materiaali, ja nukkuihan Vapahtajammekin olkien päällä.

– Sisustuselementtinä himmeli on mielestäni erinomainen, sisustusta pehmentävä tekijä. Himmeli sopii sekä moderniin että perinteiseen sisustamiseen, ja sopii hyvin ympäri vuoden kodissa käytettäväksi.

Tuula on tyytyväinen siitä, että nykyään himmelikurssit täyttyvät innokkaista himmelintekijöistä. Hän on itsekin pitänyt useita himmelikursseja. Himmelin materiaalit ovat myös monipuolistuneet. Nykyään himmeleitä tehdään olkien lisäksi esimerkiksi värikkäistä muovipilleistä, paperirullista ja jopa sähköjohtojen suojaputkista.

– Kaikki ontot kuidut sopivat himmelimateriaaliksi, myös heinät ja kaisla. Kaisla on kuitenkin aika hankalaa työstää, koska se on niin vahvaa. Kuivan kaislaoljen pätkimisessä tarvitaan vannesahaa, jotta se pysyy ehjänä tai kaisla pitää leikata tuoreena. Kaislahimmeli on kyllä hyvin kaunis: vahva, kiiltävä ja se helisee hienosti.

Aidoin ja alkuperäisin himmelimateriaali on rukiin olki.

– Ruishimmelin teko lähtee ruispellolta. Paras ruisoljen keruuaika on juhannuksen jälkeinen aika. Aina himmeliruis on muistettava kerätä hyvissä ajoin ennen puintiajan alkamista.

Tuula leikkaa rukiin sirpillä ja tekee siitä noin ranteen paksuisia nippuja, jotka hän laittaa ulos terassin seinustalle kuivumaan. Kuivumassa ruisniput ovat vähintään pari viikkoa. Tänä aikana ne tuleentuvat ja kirkastuvat auringonvalossa. Pellolta kerättäessä himmeliruis on vihreää.

– Eri vuosina ruis kasvaa eri lailla sateista riippuen. Tänä vuonna ruis oli matalampaa ja lyhyempää kuin yleensä, eikä värikään ollut niin kirkasta kuin joskus, Tuula kertoo.

Kun ruis on kuivunut ja kirkastunut, oljissa olevat nivelet poistetaan. Näitä niveliä on neljä. Sitten poistetaan oljen suojalehdet eli olki tavallaan kuoritaan.

Olkipillit lajitellaan paksuuden mukaan ennen pätkimistä. Ennen kuin olkipillit pätkii, niitä pitää liottaa jonkin aikaa. Pätkityt oljet Tuula laittaa karamellilaatikoihin odottamaan himmelin kokoamista.

– Olkien pitää olla täysin kuivia. Yksikin märkä oljenpätkä homehduttaa koko laatikollisen, jos kansi jää kiinni.

Olkipätkien yhteen liittäminen himmeleiksi tapahtuu neulalla ja ompelulangalla. Himmelimallien kehittämisessä Tuula mukaan vain mielikuvitus on rajana.

Parikymmentä vuotta sitten Tuula oivalsi, miten saa himmeleistä kestävämpiä.

– Kehitin kaksinkertaisen systeemin, eli pujotan ohuen oljen paksumman varsinaisen himmelioljen sisälle. Tämä kaksinkertainen olkiliitos on huomattavasti yksinkertaista tukevampi.

Himmelin kokoaminen on aikaa vievää puuhaa.

– Tässä yhtenä päivänä aloitin heti aamukahdeksalta kokoamaan isohkoa himmeliä, ja yöllä yhdeltä kun lopetin, se ei vielä ollut aivan valmis.

Tuula neuvoo säilyttämään himmelin pahvilaatikossa. Parasta olisi, jos se saisi roikkua vapaasti. Kerran vuodessa himmeli on hyvä suihkuttaa tai viedä vaikkapa ulos sateeseen raikastumaan.

– Likainen himmeli on hyvä suihkutella Fairy-vedellä, sitten koko himmeli huuhdellaan suihkussa. Näin pölyt ja mahdolliset liat irtoavat. Pesun jälkeen himmeli laitetaan roikkumaan ja kuivatetaan huolellisesti.

Tuula tekee oljista muutakin kuin himmeleitä. Sileiksi silitysraudalla silittämistään oljista hän kokoaa esimerkiksi olkipalloja ja -sydämiä.

– Olen huomannut, että luomuruista on helpompi silittää kuin ns. tavallisesti viljeltyä ruista. Vallankin, jos rukiissa on kasvun vauhdittajana käytetty korrenvahvistajaa, sitä on erittäin vaikea silittää, sellaiseen olkeen tulee helposti halkeamia.

Käden taidot kaikkinensa kiehtovat Tuulaa. Hänen olohuonettaan koristaa itse kutomansa Väriä luonnosta -niminen metsän vihreällä pohjalla erilaisia luonnon värejä toistava kuvakudos. Myös omatekoista grafiikkaa on seinillä runsaasti. Suutarikurssin käynyt Tuula tekee myös kenkiä. Lapinrumpujakin hänen käsissä syntyy, samoin pronssivalutöitä.

– Paras asia, mitä olen tehnyt oli se, kun 54-vuotiaana otin vuoden opintovapaata ja menin vuodeksi opiskelemaan Kuusamon kansanopiston, Kuusamo-opistoon, tekstiilitaiteen linjalle. Tuon vuoden aikana opin muun muassa näkemään värit aivan uudella tavalla.

Kuusamon kansanopistossa Tuulalla vierähti toinenkin vuosi taidegraafisella linjalla.

Tuula kuvaa käsitöiden olevan portti luovuuteen.

– Käsitöiden tekeminen on rikastuttanut ja avartanut elämääni ja kasvattanut minua ihmisenä. Olisin varmasti näkemyksiltäni paljon kapea alaisempi ilman käsityöharrastustani.

Tuulan äiti oli ahkera käsityöihminen. Hän osasi monenlaisia käsitöitä, ennen kaikkea kutoa mattoja. Oman luovuutensa Tuula kertoo ”perineensä” äidinmaidon lisäksi AD:nä työskentelevältä, monipuolisesti käden taitoja hallitsevalta tyttäreltään.

Jo lapsuudessaan Tuula seurasi monipuolista vapaaehtoistyötä.1980-luvun lopulta saakka hän on ollut mukana Kinnas-avustusprojektissa, jonka yhteistyökumppanina on Otepää Etelä-Virossa.

Vihdissä, läntisellä Uudellamaalla, Tuula on asunut viitisentoista vuotta. Lahteen hän on paluumuuttanut pari vuotta sitten.

– Lahden tunnusmerkit radiomasto ja hyppyrinmäki näkyvät tästä keittiönikkunastani, Tuula kurkistaa kohti Lahden maamerkkejä.

Sisar perheineen, lukuisat ystävät sekä monet vapaaehtoistyöt kutsuvat Tuulan tämän tästä ajamaan Lahdesta Vihtiin.

– Vapaaehtoistyö antaa hyvän mielen, ja ennen kaikkea se vie ajatukset pois omasta itsestä. Tämä on mielestäni hyvin tervehdyttävää.

Suomen Lappi on tullut Tuulalle tutuksi lukuisten kalastus-, vaellus- ja hiihtoreissujen ansiosta.

– Olen saanut tutustua Lappiin myös työskennellessäni siellä useana vuonna sairaanhoitajana eri puolilla Lappia. Se oli ihanaa, vaativaa ja elämääni hyvin paljon rikastuttavaa työtä. Kotikäyntejä tehtiin paljon, välimatkat olivat pitkiä.

Tuulan rakentaman lapinrummun kumiseva ääni vie hänet omassa olohuoneessaan Lapin energioihin. Rumpu on poron nahkaa, voimistavina ”taikakaluina” rummussa roikkuu muun muassa poron hammas ja poron luita. Rummun Tuula on tehnyt saamelaisen, nykyään Inarissa asuvan Elli Helanderin pitämällä kurssilla.

Lapin eri vuodenajat ovat tulleet Tuulalle tutuiksi, samoin Lapin marja, hilla eli lakka, jota hän nimittää mielenterveysmarjakseen.

– Kun minulla on oikein paha mieli, otan pakastimesta pienen rasiallisen lakkoja, sulatan ja syön – ja heti on aurinkoisempi mieli.

Kullankeltaiset, keskiyön auringon kypsyttämät lakat Tuula saa joka kesä ystäviltään Kuusamosta.

Tuulalla on kolme lasta: tytär ja kaksi poikaa. Lastenlapsia on yksi. Käsityöharrastukset ja vapaaehtoistoiminta pitävät Tuulan aktiivisesti elämässä kiinni. Himmelien saralla hänellä on harras toive.

– Voi kun joku toisi minulle oikein rikkinäisen himmelin, sen korjaaminen olisi ihanaa!

Yhtä korjaamaansa himmeliä Tuula näyttää muistitikulta. Tuulan taitavissa käsissä risa himmeli sai uuden, upean elämän.

Himmelien harmoninen liike täyttää Tuulan kodin. Joulumyyjäisiin ja tilauksesta on vielä tehtävä täksi jouluksi monta himmeliä nyt jo valmiina katosta ja telineiltä riippuvien himmeleiden lisäksi. Tuulan himmelit ovat myös maailmalla haluttuja. Niitä on mennyt Japaniin saakka.

Tuula Paakkasen tavoittaa +358 400 994 254 ja tuula.paakkanen@gmail.com

”Voi kun joku toisi minulle oikein rikkinäisen himmelin, sen korjaaminen olisi ihanaa!”

”Paras ruisoljen keruuaika on juhannuksen jälkeinen aika. ”

”Vapaaehtoistyö antaa hyvän mielen, ja ennen kaikkea se vie ajatukset pois omasta itsestä.”

KUKA?