Nostalginen ja tunnelmallinen

Iso-Kohmon talo Turussa elää 1950-lukua. Havut kahisevat eteisen lattialla ja tupa on täynnä tuttuja joulun tuoksuja. Kaikki on vanhaa, nostalgista ja aitoa. Kuralan kylämäki on elävä museo, jossa kävijä siirtyy isoäitien aikaan.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Iso-Kohmo oli saman suvun hallussa yli 300 vuotta, vuodesta 1662. Tila myytiin vuonna 1971. 1980-luvulla Turun maakuntamuseo ryhtyi toteuttamaan alueelle Elävän historian kylää. Iso-Kohmosta päätettiin tehdä 1940–1950-lukujen maatila, ja talo sisustettiin todellisuuden mukaisesti.

Vanhin maininta rakennuksista on vuodelta 1826, jolloin ne jaettiin sisarusten Matti ja Maria Kohmon kesken.

Vähä-Kohmon talossa lapset saavat tehdä joulukoristeen kotiin vietäväksi ja tallivajassa jouluseimi kertoo joulun tarinaa. Iso-Kohmon taloon astuessa siirtyy suoraan sisälle muistoja herättävään, vanhan ajan yksinkertaiseen jouluun.

Yksi joulun keskeisimmistä koristeista on joulukuusi. Iso-Kohmossa suuri kuusi kannetaan saliin pihan puoleisen ikkunan eteen. Siinä oli joulun tärkeimmän koristeen paikka myös ennen vanhaan. Isoäitien aikaan oli tapana, että isäntä joutui juuri vähän ennen joulupukin tuloa lähtemään talliin ruokkimaan eläimiä. Koska lapset silloinkin olivat uteliaita ja kovia kurkkimaan, esti ikkunan eteen sijoitettu kuusi edes vähän näkyvyyttä pihamaalle, josta joulupukki aikanaan kolisteli tupaan. Ja taas kerran päästiin harmittelemaan, miten pukki jälleen kerran tuli juuri isän ollessa askareillaan.

Suomeen kuusi saapui 1800-luvun lopulla. Aluksi kuusi kelpasi ilman koristeita, mutta pikku hiljaa sitä alettiin pukea. Aluksi omenoin ja herkuin, myöhemmin paperinauhoin ja lipuin. Olkikoristeet yleistyivät 1900-luvun alkupuolella.

Lasipallot olivat harvinaista ylellisyyttä, jotka tulivat ensimmäisinä varakkaisiin perheisiin 1920- ja 1930- luvuilla. Parafiinin keksiminen 1830-luvulla teki kynttilöistä hinnaltaan sopivia poltettavaksi kymmenittäin myös joulukuusessa. Kynttilänpitimiä ruvettiin valmistamaan 1870-luvulla. Ensimmäiset sähkökynttilät tulivat käyttöön jo 1900-luvun alussa, mutta niiden yleistyminen oli hidasta aina 1950-luvulle saakka, koska niiden katsottiin turmelevan elävien kynttilöiden aidon tunnelman.

Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan, pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan.

Iso-Kohmon kuusen koristeet ovat vaatimattomia ja itse tehtyjä, ostettuja on vain muutamia. Kuusessa on ehdottomasti aidot kynttilät, yksi ainoa kultanauha sekä kaksi lippusiimaa, toisessa pelkkiä Suomen lippuja, toisessa myös muiden maiden liput. Näin Iso-Kohmon kuusi oli tapana koristella sen asuttuna ollessa.

Talon sisustuksella tahdotaan viestittää sitä, että koristeita voi kaiken krääsän keskellä tehdä itsekin. Vaatimattomat olki- tai paperikoristeet ovat usein tunnelmallisia ja lämpimiä.

Vanhan ajan oikeat joululaulut soivat koko talossa, vanhan ajan radiosta. On helppo tehdä aikamatka menneseen ja kokea lapsuusajan kutkuttavan jännittävä joulunodotuksen tunnelma vielä kerran. Ennen vanhaan jouluna leikittiin, laulettiin ja näyteltiin paljon. Monien mielestä lapset leikkeineen vasta luovat todellisen joulun tunnelman, mutta laulut ja leikit sopivat kaikenikäisille. Aikuisetkin voivat verestää lapsuuden muistoja leikkimällä ja laulamalla sydämensä kyllyydestä.

Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään, ja koukkuselkä suortuu niin kaikk´ on mielissään.

Jos oli huisketta joulun aikaan tontuilla, niin hoppua oli talossa emännälläkin. Jouluna koti haluttiin ja halutaan yhä saada edustuskuntoon siivoamalla se perusteellisesti ja hankkimalla uutta vanhan ja kuluneen tilalle. Perusteellinen siivous kuului asiaan myös talonpoikaisessa joulussa, jolloin asuinrakennukset siivottiin ja tupien mustuneet seinät ja katot peitettiin puhtailla päreillä.

Koska tuvan lattia ei ollut lämmin, olivat pitkät villasukat sisälläkin tarpeen. Vilua piti loitolla myös kiire, joka juoksutti emäntääkin kaiken aikaa askareissa sinne ja tänne. Lämpöä antoi kaiken aikaa päältä täytettävässä liedessä palava tuli, joka ei saanut päästä hetkeksikään sammumaan. Myös salin puolella oleva, Turun kaakelitehtaan kakluuni hohti aamusta iltaan kuumuutta.

Kuralan kylämäessä voi kokea myös vanhan ajan rekiajelun. Isoäitien aikana matkattiin varhain jouluaamuna heinien päällä vällyjen ja lammaspeitteiden seassa reellä joulukirkkoon. Tiukuset helisivät ja matka taittui nopeasti, toisinaan paluumatkalla jopa kilpaa-ajaen. Kirkkoon lähtö oli aikaisin aamulla ja paluukin vielä aivan hämärän rajamailla.

Kuralan Kylämäki herää elämään yleensä kesäkuukausiksi, jolloin se on avoinna yleisölle. Myös joulun aikaan Iso-Kohmo avataan muutamaksi päiväksi, että 2000-luvun lapset ja aikuisetkin saavat nähdä ja kokea 1950-luvun joulun, joko uutena elämyksenä tai nostalgisena matkana menneeseen.

Isoäidin ajan joulussa pitkän ja pimeän talven katkaiseva juhla ei jää tavarapaljouden alle, vaan se koostuu tuoksuista, muistoista ja kiireettömästä tunnelmasta.

Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen, oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen!

Säkeet joululaulusta No onkos tullut kesä , sanoittanut J. H. Erkko

”Isoäitien aikana matkattiin varhain jouluaamuna heinien päällä vällyjen ja lammaspeitteiden seassa reellä joulukirkkoon.”
”Miten pukki jälleen kerran tuli juuri isän ollessa askareillaan.”