Aurora Karamzinin ihmeellinen elämä

Diakonissalaitos täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Sen perustajana vahvasti vaikuttaneen Aurora Karamzinin elämä oli kuin tarua 1800-luvulla Suomen suuriruhtinaskunnassa. Hän oli poikkeuksellinen nainen, joka jätti jälkensä Suomen historiaan.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

A urora Karamzin oli helsinkiläistyttö, josta tuli tsaarin hovin lemmikki ja 1800-luvun voimahahmo Suomessa. Hänen perustamansa Diakonissalaitos on edelleen tärkeä osa suomalaista terveydenhuoltoa. Aurora Karamzin mainittiin eläessään Euroopan rikkaimmaksi naiseksi, jolla oli vaikutusvaltaa ja halua vaikuttaa. Pääkaupunkiseudulla on lukuisia rakennuksia, teitä ja puistoja muistuttamassa tästä mahtinaisesta.

Aurora Stjernvall lähetettiin Pietariin sivistymään viideksi vuodeksi ja hänen palatessaan takaisin perhe oli muuttanut Viipurista Helsinkiin, jossa isäpuoli Carl Johan Walleen toimi Suomen senaatin prokuraattorina. 16-vuotiaana Aurora teki suuren entreensä. Sali kohahti, kun hän astui sisään.

Tuohon aikaan ylhäisönaisella oli kaksi päämäärää: päästä hyviin naimisiin tai päästä hoviin. Ei ollut soveliasta tehdä työtä, mutta kirkkaimmat naistähdet tähtäsivät hoviin. Auroralle raivattiin tietä vallankeskukseen. Lahjakkaana ja älykkäänä hän pääsi Pietarin hoviin.

Auroralla oli itsenäisiä näkemyksiä, mutta hän oli myös aito nainen. Aurorasta annettiin jopa luonnehdinta, että hänen kielellään voisi halkaista omenan. Aikana, jolloin naisen paras avu oli kauneus, se ei välttämättä ollut hyve. Mutta lumoavan kaunis Aurora oli, sitä ei kukaan voinut kieltää.

Aurora pääsi hoviin, mutta ei naimisiin. Hänen ensimmäinen sulhasensa menehtyi juuri ennen häitä. Mutta sitten saapui Pietariin Paul Demidov. Hän omisti veljensä kanssa kaivoksia ja asetehtaita. He matkustelivat, ryyppäsivät ja rellestivät, kunnes keisari kutsui heidät kotiin. Demidov oli suuri, rikas ja röyhkeä mies, joka käyttäytyi kuin Euroopan omistaja, eikä Aurora ollut hänestä millään lailla kiinnostunut. Demidov kosi kaksi kertaa saamatta vastakaikua.

Keisarinna vaati , että Demidov olisi saatava sidottua Venäjälle ja tämän kroisoksen pitäisi sada rikkauksilleen perijä, niinpä hän vaati Auroraa avioitumaan tämän kanssa.

Auroralla oli nöyrä ja valpas omatunto, hän koki saaneensa valtiollisen tehtävän ja suostui kosintaan. Hän kuitenkin ajatteli, että voidakseen kasvattaa miehen kunnon tavoille, hänen pitäisi oppia rakastamaan tätä, ja näin tapahtuikin.

Liitto päättyi kuitenkin pian Demidovin kuolemaan, mutta Aurora ehti synnyttää hänelle perijän. Jo häälahjaksi Aurora oli saanut palatsin ja timantteja, niinpä hänestä tuli todella rikas leski. Hän osti isäpuoleltaan Espoosta Träskendan kartanon, vietti kesät siellä ja talvisin asui Pietarissa tai matkusteli. Auroran aikana Träskändassa vietettiin todennäköisesti Suomen loisteliainta kartanoelämää. Enimmillään kartanolla asui 150 ihmistä.

Kartanon kasvihuoneissa ja ansareissa kasvatettiin muun muassa aprikooseja, persikoita, appelsiineja, viinirypäleitä ja banaaneja sekä kahvipensaita. Kasvihuoneissa kasvoi yli 455 eri lajiketta ja puutarhaa hoiti jatkuvasti vähintään 10 palkattua ammattilaista. Auroran oma kädenjälki ja kiinnostus näkyi kaikkein vahvimmin Träskändan suurenmoisessa kukkaloistossa. Träskändan kukkatarha oli kuuluisa myös valtakunnan rajojen ulkopuolella

Auroran omistuksessa oli myös paljon erittäin arvokkaita taideteoksia. Aikana, jolloin Suomessa ei vielä ollut taidemuseoita, tällaista taidetta saattoi nähdä vain hyvin harvoissa paikoissa. Träskändassa Auroralla oli muun muassa Rembrandtin merkittävä työ, joka tuhoutui vuoden 1888 tulipalossa muiden taideaarteiden kanssa.

Aurora omisti myös ihailemansa Albert Edelfeltin teoksen Kuningatar Blanka. Rikasta ylimysnaista ja hänen pientä poikaansa esittävä teos oli tiettävästi Auroralle erityisen rakas. Edelfeltin maalaus ei onneksi ollut palohetkellä Träskändassa.

Aurora oli suuri hyväntekijä, mutta myös asemastaan tietoinen rikas vallasnainen, joka osasi käyttää rahaa juhliin ja komeuteen. Kartanon historian loistelian tapahtuma olivat keisari Aleksanteri II:n vierailun kunniaksi järjestetyt metsästysjuhlat syksyllä 1863.

Toinenkin avioliitto päättyi vuonna 1854 Andrei Karamzinin kuoltua taistelussa Krimin sodassa. Auroran todellinen rakkaus oli Andrei Karamzin. Karamzinin kanssa hänellä arvellaan olleen älyllisesti ja fyysisesti intohimoinen suhde. Aurora oli jäänyt jälleen kerran leskeksi, 46-vuotiaana.

Andrei Karamzinin menetyksen jälkeen Aurora päätti keskittyä hyväntekeväisyyteen sekä lähipiirinsä hyvinvointiin. Aurora oli paitsi kunnianhimoinen myös hyvin rakastava nainen. Erityisen rakkauden kohteita olivat hänen poikansa Paul sekä sisarentyttärensä Marie Linder, josta tuli kirjailija ja Suomen ensimmäinen feministi. Suomessa ei ollut tuolloin sosiaaliturvaa, joten vuonna 1867 Aurora perusti Helsingin Diakonissalaitoksen, joka edelleen tunnetaan nimellä Diacor. Hän oli monella muullakin tapaa merkittävä hyväntekijä tuon ajan Suomessa.

Perjantaina 11. päivänä marraskuuta 1888 Träskändan päärakennus kallisarvoisine taideteoksineen tuhoutui tulipalossa perustuksiaan myöten. Jäljelle jäivät vain savuavat roviot.

Aurora ystävineen oli tulipalon aikana paikalla Träskändassa, joten hän joutui omin silmin todistamaan onnettomuutta. Pitkäaikaisen rakkaan kodin tuhoutuminen oli 80-vuotiaalle Auroralle raskas isku, eikä hän halunnut rakennuttaa uutta päärakennusta.

Hän myi tilan vuonna 1895 sisarentyttärelleen Marie Törngrenille ja tämän puolisolle tohtori Adolf Törngrenille. Saamillaan myyntituloilla hänen oli mahdollista tuntuvasti tukea Diakonissalaitoksen suurta uudisrakennusta.

Vuonna 1921 Träsendaan kohosi Armas Lindgrenin ja Bertel Liljeqvistin suunnittelema nykyinen barokkirakennus. Törngreneillä ei ollut aikaa eikä rahaa ylläpitää koristeellisia kukkatarhoja ja puistoalueita, ja ne villiintyivät pikkuhiljaa. Espoon kunta osti päärakennuksen ja sitä ympäröivät maat vuonna 1923 ja perusti sinne Aurorakodiksi ristityn kunnalliskodin vanhuksille. Träskändan aika yksityisenä herraskartanona oli päättynyt.

Aurora osti kodikseen Hakasalmen huvilan. Sen oli Helsinkiin rakennuttanut Auroran isäpuoli Carl Johan Walleen vuonna 1846. Kaupunki osti huvilan ja sen sivurakennukset vuonna 1896, mutta Aurora asui huvilassa kuolemaansa asti. Vuodesta 1912 asti huvilassa on ollut kaupunginmuseon toimintaa.

Aurora eli yli yhdeksän vuosikymmentä kunnioitettuna ja arvostettuna. Hänellä ei itsellään ollut aina rahaa jaettuaan omaisuuttaan köyhille, joten hän joutui lainamaan palvelijoiltaan. Aurora Karamzin on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Ville Vallgrenin veistämässä muistomerkissä on ranskankieliset sanat:

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen”.

Keisarillisissa piireissä liikkunut upporikas Aurora eli elämän, joka oli kuin ihmeellistä satua. Rikkaudet tai arvonimet eivät kuitenkaan tuoneet Auroralle onnea. Paljon surua ja suuria menetyksiä kokenut Aurora löysi elämälleen tarkoituksen hyväntekeväisyydestä ja pyyteettömästä lähimmäisten auttamisesta. Aurora oli rohkea ja ennakkoluuloton edelläkävijä, jonka elämäntyötä Zachris Topelius ylisti sanoen: ”Paljon on niitä, jotka ovat mukana, mutta vain harvoja, jotka aloittavat.”

”16-vuotiaana Aurora teki suuren entreensä. Sali kohahti, kun hän astui sisään.”

”Aurora oli suuri hyväntekijä, mutta myös asemastaan tietoinen rikas vallasnainen, joka osasi käyttää rahaa juhliin ja komeuteen.”

MITÄ?