Parasta on yhdessäolo
Kukkohovin perheessä ei stressata juhlapäivistä
Anne Kukkohovi oppi äidiltään liikunnan merkityksen arjessa jaksamiseen. Äidiltään hän sai myös kannustavan vanhemmuuden mallin, jota hän arvostaa.
Koti ja arjen pienet hetket ovat Annelle tärkeitä.
Teksti: Tarja Lehtola
Markkinointiviestinnän ja hyvinvointialan monitoimiyrittäjän, tunnetun televisiojuontajan ja kansainvälisen mallinuran tehneen Anne Kukkohovin , 45, äiti oli yksityisyrittäjä ja lähes aina töissä.
– Äitienpäivässä parasta oli yhdessäolo. Ihanin muisto äitienpäivästä oli aina itsetehdyn kortin antaminen äidille tai kun istuin äidin rapsutettavana. Tai se, kun joimme äidin tekemää simaa ähkyyn asti.
Suuri lahja äidiltä lapsilleen oli Annen mukaan se, että hän rakasti ja rakastaa lapsiaan ehdoitta. Itsekin hän haluaa olla pojalleen rakastava, kannustava ja lapsen persoonaa kunnioittava äiti.
Äidin esimerkki liikunnan tärkeystä on kantanut hedelmää näihin päiviin asti.
– Äiti on joka päivä elämänsä aikana käynyt lenkillä, ja se on tarttunut meihin lapsiin. Äidillä on tapana sanoa, että harvoin sitä lenkille lähtemistä jälkikäteen katuu. Ja se on totta. Kävely selvittää ajatuksia, vaikka kyseessä olisi vain pieni happihyppy.
Myös Annen omassa perheessä äitienpäivässä parasta on olo oman perheen kesken.
– Olemme kotikissoja. Rakastamme olla perheen kesken, rauhassa. Teemme hyvää ruokaa, ehkä pyöräytän juustokakun. Odotan innolla lapseni tekemää jokavuotista korttia. Hän on huikean lahjakas piirtäjä, ja nykyään hänen ollessaan 15-vuotias, kortit ovat jo todella hienoja. Jos koko perhettä huvittaa, voimme lähteä äitienpäiväbrunssille ystäväperheen kanssa. Meillä ei stressata mekkipäivistä tai juhlapyhistä.
Annen mielestä myöskään äitienpäivän aamiaisesta on turha ottaa paineita. Tärkeintä on, että perhe tuntee äitinsä ja hänen mieltymyksensä.
– Muistan, kun oman perheen miehet tekivät minulle unelmien aamiaisen, juuri sellaisen, josta minä pidän. Tuoreena leikattuja hedelmiä ja marjoja, luomukahvia, itsetehtyjä oreo-keksejä ja chiapuuro. Tiedän, että he olivat nähneet vaivaa, koska esimerkiksi chiapuuro on hankala tehdä, ellei tiedä, miten chiasiemenet turpoavat ja miten sitä maustaa. Ehdotankin, että kannattaa unohtaa yleiset ohjeet ja miettiä, mitä juuri sinun äitisi tai puolisosi rakastaa ja arvostaa.
Koti on Annelle tärkeä paikka. Arjessa ovat parasta kaikki pienet hetket. Se ensimmäinen kuppi kahvia aamulla, lähes jokailtainen saunominen tai vaikkapa hetket lapsen kanssa.
– Olen sitä tyyppiä, että olen osannut arvostaa jokaista sekuntia rauhallisen poikani kanssa, ja meillä onkin äärimäisen läheiset välit. Myös koti on tärkeä. En käy siellä kääntymässä, vaan koti on itselleni todella tärkeä paikka. Kotona lataudun rauhassa ja saan vastapainoa sosiaaliselle työlleni.
Joitakin vuosia sitten Anne sai diagnoosin, joka helpotti elämää. Toisaalta hän ehkä vain sai nimen asialle, jonka jo tiesikin. Ikään kuin “luvan” olla herkkä ja ottaa oma tilansa.
– Olen aina tiennyt olevani hyvin herkkä, mutta sana erityisherkkä on noussut kaikkien tietoisuuteen vasta viime vuosina. Kun lääkäri asiasta mainitsi, huomasin, että olen suorastaan oppikirjatapaus.
Erityisherkän, julkisuudessa työtään tekevän eläminen on jatkuvaa tasapainottelua. Anne hakeutuu haasteisiin, mutta reagoi ympäristön ärsykkeisiin käymällä ylikierroksilla. Vaikka herkkyys rajoittaa joskus elämää, se on myös auttanut häntä vaikeina aikoina.
– Lapsena ja nuorena ominaisuus tuli esiin hyvin selkeänä ympäristön ja tilanteiden aistimisena, jopa liiallisuuteen asti. Se on myös sisäistä tietoa, miten pitäisi edetä. Aikuisena työmäärän kasvaessa huomasin myös sen, että tarvitsen enemmän yksinoloa ja hiljaista latautumisaikaa. Tarvitsen paljon omaa tilaa, jotta voin hyvin.
Erityisherkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus. Erityisherkät havainnoivat tarkasti ja eläytyvät helposti muiden tunteisiin, mutta ympäristön ärsykkeet myös kuormittavat heitä enemmän kuin muita. Erityisherkkä aistii herkästi muiden ihmisten mielialat, ja vaikkapa ympäristön ilmapiirin todella helposti ja voimakkaasti. Hän näkee ja kokee jotakin sellaista hyvin vahvasti, mitä muut eivät. Erityisherkkyys saa tekemään arjessa monenlaisia valintoja, joita kaikki eivät tule edes ajatelleeksi.
– Välttelen kolisevia ravintoloita ja supermarketteja, joissa on kova, kirkas valo. Ihmismassojen, kovien äänien ja kirkkaiden valojen yliannostus aiheuttaa minulle ahdistusta, päänsärkyä ja sydämentykytystä.
Erityisherkkyys on noussut usein esille nykypäivinä ja siitä uskalletaan puhua. Se on monelle helpotus, koska se auttaa monia vapautumaan ajatuksesta olla outo tai erilainen. Usein tällainen ”oudompi kuin muut”- ajatus vahvistaa omaa negatiivista ajattelua itsestään, ja ihminen ei uskalla paljastaa itsestään kaikkea, koska pelkää tulevansa hylätyksi. Se taas vaikuttaa luottamuksen ja läheisyyden syntymiseen ihmissuhteissa.
Ei-erityisherkän voi olla mahdoton ymmärtää, miten tilanteet kuormittavat. Se pitää vain hyväksyä.
– Tuntuu, että itse aistii jokaisen mielentilan, mutta välillä samaa vastakaikua ei saa. Mutta toisaalta kun sen tietää, pitää itse ottaa vastuu itsestään ja pitää rajoistaan kiinni.
I have no master plan, there’s always room for something wonderful. Anne pitää elämänohjeenaan lausetta, joka pitää sisällään elämän yllättävän puolen ja sattuman kauneuden.
– Pidän aina silmät ja korvat auki. Olen tällä hetkellä hyvin kiireinen, koska firmani kansainvälistyy ja haen juuri tällä hetkellä rahoitusta tämän asian puitteissa. Samalla hoidamme tiimini kanssa yhä kiihtyvämpää bisnestä ja toisaalta teen samaan aikaan TV-töitä. Eli vapaa-ajanongelmia ei ole.
Vaikka uran suhteen pitääkin tehdä suunnitelmia, on silti aina hyvä pitää pieni takaportti uusien ideoiden ja mahdollisuuksien edessä. Mutta varmaa on, että äitienpäivänä Annella on vain aikaa. Chiapuuroa tai muuta hänelle räätälöityä herkkua nautiskelee herkkyytensä voimavarakseen kääntänyt, elämäänsä tyytyväinen nainen.
”Teemme hyvää ruokaa, ehkä pyöräytän juustokakun. Odotan innolla lapseni tekemää jokavuotista korttia.”
”Tarvitsen paljon omaa tilaa, jotta voin hyvin.”