Kesä ja ystävällisyys kukoistivat Ukrainassa

Ylivieskan Mieskuoron johtaja Olena Mikhailova on kotoisin Harkovasta, Ukrainasta. Hänen johdollaan yhdeksän hengen seurue Ylivieskasta, Nivalasta ja Haapajärveltä kävi tutustumassa Olenan kotikaupunkiin. Harkova näytti kauniit alkukesäiset kasvonsa. Luonto viheriöi ja uljas hevoskastanja kukki.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Paula Päivärinta

Torstaina 11. toukokuuta yhdeksän hengen seurue Ylivieskasta, Nivalasta ja Haapajärveltä lähti kohti Ukrainan Harkovaa. Matkan primus motorina oli Harkovassa syntynyt, nykyään Nivalassa asuva, Ylivieskan Mieskuoron johtaja Olena Mikhailova. Harkovassa keskipohjalaisseurue oli kolme päivää.

– Menimme junalla. Lähtöasema oli Kouvolassa, siitä Vainikkalaan, Viipuriin ja Pietariin, ja Pietarista Moskovaan. Moskovasta junamatka jatkui kohti Harkovaa. Takaisin tulimme samaa reittiä. Yhteen suuntaan junamatka kaikkineen kesti 22 tuntia. Tullimuodollisuudet sujuivat mukavasti junassa, kertoo ylivieskalainen Tuomo Haikola.

Moskovassa oli mennen tullen vajaan päivän odotus. Sinä aikana seurue tutustui kaupunkiin ja kävi muun muassa Moskovan televisiotornissa ihailemassa Moskovan näköaloja.

– Televisiotornista näkyi koko Moskova, se oli upea näky, sanoo Haikola.

– Sanotaan, että linja-autossa on tunnelmaa, mutta kyllä oli meillä junassakin, laulumiehiä ja -naisia kun oli matkassa, Haikola naurahtaa.

– Myös Harkovassa pistimme lauluksi kuoronjohtaja-Olenan isän kanssa.

Tuomo aloitti venäjäksi Katjuskan, ja muut yhtyivät lauluun.

Keskipohjalaisseurue oli lauantaiaamulla perillä Harkovassa.

– Rautatieasemalla meitä oli vastassa Tamara, Viktor ja Roman, jotka toimivat meillä kuljettajina. Sitten majoitumme perheisiin, jossa ruokailimme, Tuomo kertoo.


Kotimaa-äitipatsas Harkovassa.
 

Osa yhdeksän hengen seurueesta majoittui Olenan vanhempien, seitsemänkymppisten Natalian ja Victorin omakotitalossa, toinen osa toisen harkovalaispariskunnan, viisikymppisten Tamaran ja Victorin omakotitalossa. Lauantaina kaupunkikierroksen lisäksi matkalaiset kävivät myös delfinaariossa.

Sunnuntaiaamuna he kävivät tutustumassa Olenan kotikirkkoon. Sitten oli vuorossa Harkovan historiasta kertova historiallinen museo. Huvipuiston maailmanpyörästä he saivat ihailla 1,5 miljoonan asukkaan Harkovaa. Baletissa he nauttivat Peer Gyntistä.

Seurue tutustui Harkovassa Euroopan suurimpaan kauppatoriin, jossa oli myyntipöytiä yli 300 kilometriä. Sunnuntai-iltapäivän eläintarhakäynnin jälkeen ilta huipentui illanviettoon yhdessä ukrainalaisten ystävien kanssa.

– Roman paistoi hiiligrillillä saslikkia, söimme hyvin, lauloimme ja nautimme ukrainalaisesta vieraanvaraisuudesta. Tämän jälkeen ystävämme saattelivat meidät rautatieasemalle, Tuomo kertoo.

Matka oli luonteeltaan turistimatka. 69-vuotias Tuomo Haikola kertoo, että hän on elämänsä aikana käynyt 29 maassa, jokaisesta hänellä on pienoisliput. Nyt oli Ukrainan vuoro. Reissussa oli mukana myös Tuomon vaimo.


Roman, Tamara ja Victor järjestivät keskipohjalaisille heidän lähtöiltanaan saslik-illan, johon osallistui 20 henkilöä.
 

– Ukraina oli hyvin rauhallinen maa, ihmiset ystävällisiä, sodasta ja levottomuuksista ei näkynyt jälkeäkään, sanoo Haikola.

– Elintasoon tietenkin paljon alhaisempi kuin meillä Suomessa. Eläkkeet ovat noin 50 euroa kuukaudessa, palkat vähän yli sata euroa. Ukrainassa on tavallista, että ihmiset kasvattavat puutarhoissa, terassilla ja parvekkeilla hyötykasveja ruokatalouteensa. Monella on puutarhassaan myös kotieläimiä: kanoja, possu ja lampaita.

Haapajärvellä asuva Eila Markkinen oli myös ensimmäistä kertaa Ukrainassa. Venäjällä Karjalassa: Aunuksen, Laatokan, Tverin ja Vienan Karjalassa hän on käynyt useita kertoja, sen jälkeen kun rajat avautuivat matkailijoille Neuvostoliiton romahdettua. Karjala kiehtoo. 58-vuotiaan Eilan sukujuuret ovat sekä äidin että isän puolelta luovutetussa Karjalassa.

Isä on Suistamolta, äiti Uukuniemeltä.

– Ukraina oli kaunis ja rauhallinen maa. Siellä oli jo täysi kesä: upeat hevoskastanjat ja suloiset mansikat täydessä kukassa.

– Ukrainalaiset vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä elämäänsä, ja he olivat oikein ystävällisiä ihmisiä, Eila kertoo.

Isäntäperheidensä luona tarjottua ruokaa kehuvat sekä Eila että Tuomo.

– Borsch-keittoa oli aina alkukeitoksi. Saimme herkutella myös saslikilla, joka oli valmistettu joko lampaasta tai possusta. Ruokajuomana oli paikallista kotikaljan tyylistä karpalo- tai kirsikkamehua, Tuomo kertoo.

– Toisen isäntäperheemme Tamara-rouva täytti matkamme aika 48 vuotta, hänen synttäreitään juhlimme tsekkiläisessä ravintolassa sianpotkalla herkutellen, hän jatkaa.

Tuomo Haikolan alkukesä jatkuu musiikillisissa merkeissä. Olena Mikhailovan johtamalla Ylivieskan Mieskuorolla on keväinen konsertti 28. toukokuuta Akustiikka-konserttisalissa Ylivieskassa. Solistina kuorolla on tangokuningaskilpailuissa menestynyt Kalle Jussila. Luvassa on keväisiä lauluja, isänmaallisia lauluja Suomi 100-vuotta hengessä sekä tangoja. Haikola on liittynyt Ylivieskan Mieskuoroon 1963, hän on tenori. Kuorossa laulaa kolmisenkymmentä miestä. Pakkaustarvikealan yrittäjä Haikola on antanut perheyrityksen vetovastuun pojalle, ja nauttii nyt eläkevuosista.

Eila Markkinen työskentelee Haapajärven Halpa-Hallissa kassavastaavana. Toimistotyön lisäksi hän tekee oman yrityksensä lukuun pukeutumisneuvojan töitä. Kesällä Karjala ja karjalan kieli kutsuvat Eilaa Kizhin saarelle Ääniselle. Hän osallistuu siellä karjalan kielen kurssille. Karjalan kielen kurssilla hän on käynyt aikaisemmin Aunuksessa. Myös Suomessa hän opiskelee karjalaa Karjalan Liiton järjestämillä kursseilla.


Uspenskin tuomiokirkon puisto.
 

Eilan sydän sykkii Karjalalle.

– Karjala on minulle rakas akkujen latauspaikka. Luonto on kaunis, ihmiset aitoja ja ystävällisiä.




 Leena ja Tuomo Haikola toivat Natalia ja Victor Mikhailovalle Ylivieskan kaupungin tervehdyksen.
 

”– Televisiotornista näkyi koko Moskova, se oli upea näky.”

”– Ukrainassa on tavallista, että ihmiset kasvattavat puutarhoissa, terassilla ja parvekkeilla hyötykasveja ruokatalouteensa.”