Ruokaa metsästä ja järvestä

Jyrki Anttila puhuu luomuruuan puolesta ja vastustaa tehotuotantoa

Oopperalaulaja Jyrki Anttilan ruokapöydässä syödään riistalihaa ja kalaa. Talon isäntä on kova metsästäjä ja kalamies.

Komeasta tenoristaan tunnettu oopperalaulaja Jyrki Anttila on luontoihmisiä. Kempeleeltä, Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Anttila on pienestä pitäen liikkunut metsällä. Pikkupoikana hän pääsi kerran naapurin mukaan jänismetsälle, ja siitä se alkoi.

– Metsästys kolahti ihan täysillä. Myös kalastus on hieno harrastus.

Metsästävä ja kalastava oopperalaulaja ei ole mikään kummajainen, vaikka äkkiseltään luulisi. Oopperassa on etenkin kovia kalamiehiä.

– Tämä ammatti vaatii hyviä ja rauhoittavia harrastuksia. Luonto on loistava paikka, kun siellä ollaan ihan hissukseen ja nautitaan elämästä.

Anttilalla on ollut vuoden päivät ympäriasuttava huvila Jämijärvellä.

– Jämijärvi oli jo muuten tuttua aluetta 25 vuoden ajalta. Yhden saunaillan päätteeksi tiesin, että haluan hauskan piilopirtin. Tontti ostettiin keskeltä mäntymetsää, ja mökki nousi sinne viime vuonna.

Jämijärvi saa Anttilalta kehuja. Luonto on hienoa ja metsää riittää – ja ne ovat tulleet Anttilallekin tutuiksi. Hän pääsi mukaan sikäläiseen metsästysseuraan, ja käy etupäässä jänismetsällä, mutta myös kanalinnustus on tuttua.

– Metsäjäniksiä ja rusakoita riittää, mutta metsäkanalintuja on vähän. Siksi pataan on päätynyt etupäässä jäniksiä.

Parhaaksi jänisreseptiksi Anttila nostaa jäniskääryleet.

– Sen salaisuus on pitkä haudutus. Jänispata on ihan taivaallisen hyvää, sen parempaa en ole syönyt!

Anttila on asunut perheineen Lohjalla yhdeksän vuotta. Iso omakotitalo on Lohjanjärven rantamilla parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Innokkaalle kalamiehelle asuinpaikka on erityisen mieluinen. Venevalkamaan on kotiovelta 150 metriä, ja rannalla odottaa viisimetrinen vene.

Kalassa käydään toisinaan koko perheen voimin, parhaat saaliit tulevat syksyisin hyvään kala-aikaan.

– Naapurissa asuva eläkeläinen lähtee mielellään kaveriksi. Kalaa tulee verkoilla niin hyvin, että siitä riittää ruuaksi isommallekin porukalle.

Eniten saadaan kuhaa, haukea ja ahventa, toisinaan myös siikaa. Lohjanjärvestä on pyydetty muikkuakin.

Anttila puhuu myös Savonlinnan ja Puruveden isoista muikkukannoista.

– Siellä on niitä valtavat määrät! Miksi muikkua ei syödä enempää? Miksi ihmiset syövät kasvatuslohta, johon on ruiskutettu hormoneja? hän ihmettelee.

Kalasta Anttila sanoo valmistavansa mieluiten tavallista perussettiä: karkeissa ruisjauhoissa leivitetyt kalanpalat paistetaan pannulla voissa.

– Mitään muuta ei tarvita, noin saadaan aivan parasta ruokaa!

Metsästä ja järvestä saatava ruoka on tullut Anttilalle erityisen tärkeäksi.

– Elimistöön saadaan niin paljon kaikenlaisia kemikaaleja, joten kannattaa katsoa, mitä syö. Siksi suosin muutenkin mahdollisimman paljon luomuruokaa. Pyrin syömään myös paljon salaatteja, etenkin lehtikaali on ollut käytössä viime vuosina.

Anttila suomii tehotuotantoa, jonka motiiveja hän pitää pöyristyttävinä.

– On surkeaa toimintaa, kun raha merkitsee ihmisille niin paljon; pitää saada nopeasti miljoonia ja lisää miljoonia. Tuntuu, ettei mikään riitä!

Hän sanoo näkevänsä vastaavaa kulttuuripuolellakin.

– Se ei ole enää pitkäjänteistä työtä, vaan pitäisi hetkessä saada julkisuutta. TV-formaatit ovat tosi surullista katsottavaa; niihin osallistuvat haluavat julkisuutta ja tuotantoyhtiöt saavat rahaa.

Itselläni oli aina ollut alitajunnassa, että haluan laulajaksi. Tähän ammattiin en todellakaan päätynyt minkään nykyisten kaltaisten televisioformaattien avulla.

Anttila kaipaa ylipäätään nöyrempää asenneta elämää kohtaan.

– Voi kun me tajuaisimme, että vasta elämän kautta oppii paremmaksi ihmiseksi, oppii nöyrällä tavalla suhtautumaan asioihin. Kun tulee lähdön aika, ihmisellä pitää olla balanssissa vastoinkäymisiä ja hyviä asioita; vasta silloin sielu on valmis lähtöön.

Jyrki Anttila puhuu myös paheista, joita häneltäkin löytyy: suklaa. Joulun ajan suklaakonvehtirasiat eivät pitkään säästy; laatikko tyhjenee hetkessä. Anttila oli aikoinaan tupakkamiehiä. Viimeisen tupakin hän veti 22 vuotta sitten.

– Sen jälkeen en ole polttanut. En uskalla, kun on heikko luonne.

Tupakka ei sovi varsinkaan laulajalle. Ääntä on vaalittava, eikä se ole muutenkaan helppoa.

– Taudit jylläävät lapsiperheissä, niitä tulee ja menee. Itselläni flunssa menee helposti keuhkoihin, ja riskinä voi olla sydänlihastulehdus. Siksi on oltava varovainen. Joskus olen menettänyt äänen muutamaksi viikoksi. Harmittaa aivan vietävästi, jos joutuu perumaan konsertin.

Anttila pyrkii pitämään flunssat kaukana hyvällä peruskunnolla.

– Hiihdän ja lenkkeilen. Aikaisemmin tykkäsin juostakin, mutta polvi alkoi reistailla. Omakotitalossa saa tietty myös paljon hyötyliikuntaa.

Viime kesänä hän osti rullasukset – edellisestä kokeilemisesta oli kulunut 30 vuotta.

– Kyllä mäet tuntuivat pahuksen kovilta, paljon kovemmilta kuin ennen!

– Kun tulee lähdön aika, ihmisellä pitää olla balanssissa vastoinkäymisiä ja hyviä asioita; vasta silloin sielu on valmis lähtöön.

KUKA?