Kari-paviljonki on Suomen hauskin museo!

Politiikan ja poliitikkojen terävänä tarkkailijana tunnetuksi tullut pilapiirtäjä Kari Suomalainen rakasti luontoa. Piirroksissaan hän otti voimakkaasti kantaa luonnon ja eläinten puolesta. Hänen isoisänsä Emil Wikström kasvatti Visavuoren puulämmitteisessä kasvihuoneessa aprikooseja, persikoita ja viinirypäleitä.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Juha Myllylä

K ari Suomalaisen (1920–1999) pilapiirrosten aiheissa on paljon yhteneväisyyttä nykypäivään. Hän osasi nähdä hämmästyttävän hyvin yhteiskunnan ja talouden tulevaisuuden suuntaviivoja, toteaa Visavuoren museosäätiön toiminnanjohtaja Juha Myllylä.

– Kari Suomalaisen pilapiirrokset tekevät nasevia ja jokaiseen aikakauteen sopivia yleispäteviä huomiota aikansa Suomen hallituskuvioista ja vaaleista, myös esimerkiksi terveydenhuoltoa ja koulutusta Kari tarkkailee piirrostensa kautta terävästi.

Myllylä korostaa Kari Suomalaisen rakkautta luontoon.

– Karin piirroksissa on runsaasti luontoa ja eläimiä puolustavia, voimakkaitakin kannanottoja.

Kari Suomalaisen laaja-alaiseen tuotantoon voi tutustua Visavuoren Kari-paviljongissa, jossa on näyttelytiloja sekä museon toimitiloja. Erkki Helamaan suunnittelema Kari-paviljonki valmistui vuonna 1990. Tuossa paikassa oli aikaisemmin Emil Wikströmin kasvihuone.

Kari-paviljongin rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, kun Kari Suomalainen lahjoitti Visavuoren museosäätiölle vuonna 1988 koko elämäntuotantonsa. Lahjoitus sisälsi noin 8000 Helsingin Sanomissa ja muissa lehdissä julkaistua päivän piirrosta sekä lisäksi maalauksia ja muita piirroksia. Lahjoituksen ehtona oli, että kokoelma saa kodin Kari Suomalaisen isoisän eli Emil Wikströmin (1864–1942) taiteilijakodin kupeeseen.

– Visavuori oli Kari Suomalaiselle lapsuudesta saakka rakas paikka, kertoo Myllylä.

Kari-paviljongissa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä, kuten myös kokonaisuudessaan Visavuoren museossa.

– Kari Suomalaisen laajasta tuotannosta valikoidaan teemanäyttelyitä ja alakerran näyttelytiloissa on myös vierailevien taiteilijoiden näyttelyitä, Myllylä kertoo.

Hän naurahtaa, että Kari-paviljonki on Suomen hauskin museo, jossa jokainen voi toteuttaa Karin kenties kuuluisimman hahmon, liki satavuotiaan Römpän ukon kehotusta: Nauru pirentää ikää, jos ny ei ihan kuollaksensa naura.

Juha Myllylä, mistä kumpusi Kari Suomalaisen laaja-alaisen tuotannon valtaisa aihealueiden määrä?

– Kari Suomalainen oli hyvin lahjakas sekä äärimmäisen sivistynyt, humaani ihminen. Hän luki paljon. Hän seurasi hyvin laaja-alaisesti niin Suomen kuin koko maailman menoa sekä harrasti hyvin monipuolisesti kulttuuria, esimerkiksi musiikkia, kuvataidetta ja teatteria.

Tämä kaikki vielä lisättynä sydämellisellä empaattisuudella, älykkäällä huumorintajulla sekä rakkaudella aitoon ihmiseen ja luontoon. Samoin kuin ahkeruudella ja hyvällä itsekurilla. Kari Suomalaisen tuotanto oli myös määrällisesti erittäin laaja.

Kari Suomalainen syntyi kulttuurikotiin. Hänen äitinsä oli kuvanveistäjä Emil Wikströmin tytär Estelle ja isänsä viulutaiteilija, musiikkikriitikko Yrjö Suomalainen . Alun perin Kari suunnitteli ryhtyvänsä taidemaalariksi ja aloitti 16-vuotiaana opinnot Ateneumin piirustuskoulussa. Kolmen vuoden jälkeen sota keskeytti taideopinnot, mutta sodan aikana taiteilijan lahjoja käytettiin hyväksi nimittämällä hänet TK-piirtäjäksi.

Sodan jälkeen Kari ajautui nopeasti lehtimaailmaan. Ensimmäiset julkaistut pilapiirrokset kuvittivat Arijoutsin pakinoita. Vuonna 1950 Kari ehdotti Helsingin Sanomien päätoimittajalle, että voisi ryhtyä tekemään päivän piirroksia ajankohtaisista aiheista ulkomailta saadun mallin mukaisesti. Ensimmäinen päivän piirros julkaistiin 31.12.1950. Siitä alkoi yli 40 vuotta kestänyt ura Helsingin Sanomien pilapiirtäjänä. Karin piirrosten aiheet tarttuivat ajankohtaisiin aiheisiin ja politiikkaan, mutta poliitikkojen lisäksi Karin kuvissa elivät eri kansanryhmien edustajat. Myös Karin omakuva, pieni mustahattuinen ukko, tuli tunnetuksi lukemattomien piirrosten kautta.

Kari Suomalainen jäi Helsingin Sanomista eläkkeelle vuonna 1991, mutta ei kuitenkaan lopettanut piirtämistä. Itsenäisissä paikallislehdissä ilmestyi Karin piirroksia tasaisin väliajoin aina hänen kuolemaansa, kesään 1999 asti.

”– Visavuori oli Kari Suomalaiselle lapsuudesta saakka rakas paikka.”