Diabeteshoitajan kommentti pysäytti Juha Nurmelan 14 vuotta sitten:

Tänä kesänä Juha Nurmela juoksi kuukaudessa Nuorgamista Helsinkiin, yhteensä 1390 kilometriä. Lokakuun ensimmäisenä päivänä hän juoksee sadannen maratoninsa.

Teksti: Reetta Reinman

Mitähän diabeteksen oheissairauksia minulla on, kun olen 50-vuotias? Juha Nurmela kysyi 14 vuotta sitten diabeteshoitajaltaan. Hoitaja vastasi siihen, että ei mitään, koska tuota menoa et näe 50-vuotispäivääsi.

Tuolloin, nyt 39-vuotias Nurmela aloitti elämäntaparemontin. Ennen elämäntaparemonttiakin Nurmelan ykköstyypin diabetes oli pysynyt hyvän hoitotasapainon vuoksi kurissa. Hänellä on edelleen insuliinipumppu, joka annostelee insuliinia säännöllisesti. Ykköstyypin diabetekseen hän on sairastunut 12-vuotiaana.

Nelisentoista vuotta sitten Nurmela oli juuri valmistunut insinööriksi.

– Työelämässä olin ikään kuin flow-tilassa. Työ imaisi niin mukaansa, että itsestä huolehtiminen jäi. Painoin tuolloin 94 kiloa, nyt 69 kiloa painava 183-senttinen Nurmela kertoo.

– Poltin tupakkaa ja iltaisin otin kaksi nukahtamiskaljaa.

Elämäntaparemontissa päihteet jäivät. Nurmela säännöllisti syömisensä.

– Ennen risteyskohtaani syömiseni oli hyvin epäsäännöllistä, saatoin kuuden aikaan illalla ”kehuskella”, etten ole tänään vielä syönyt mitään.

Nyt Juha pyrkii syömään säännöllisesti neljän tunnin välein.


Viimeisellä juoksuetapilla Tuusulassa Juha Nurmela ja Hannu Kytölä huilaavat matkailuvaunussa. Kuva: Teemu Kaunismäki.
 

Nurmela aloitti myös liikuntaharrastuksen, muun muassa geokätkeilyn ja hölkkäämisen. Juoksemisesta hän innostui vuonna 2005. Ensimmäisen täysimittaisen maratonin hän juoksi vuonna 2010, sadannen maratonin Nurmela juoksee 1. päivänä lokakuuta. Kaksi vuotta sitten hän mittelöi viikon aikana kolme täyden matkan triathlonia.

Tänä kesänä ultraurheilija Juha Nurmela kunnioitti satavuotiasta Suomea osallistumalla Suomi 100-juoksuun. Neljätoista juoksijaa lähti matkaan Nuorgamista 1.heinäkuuta kello 10. Matkan varrella viisi keskeytti. Yhdeksän Suomi 100-juoksijaa oli perillä Helsingissä Senaatintorilla 30. heinäkuuta klo 17.30.

– Neljä ensimmäistä päivää oli raskaat, neljäs päivä kaikkein raskain. Sitten elimistö tottui juoksemiseen niin, että maaliin tullessa olisin voinut vaikka jatkaa suoraan juosten Berliiniin! Nurmela naurahtaa.

Päivittäin Suomi 100-etappijuoksussa juostiin keskimäärin 46 kilometrin pituinen matka. Nurmela yöpyi juoksijatoverinsa Mikko Liukan ja yhden huoltajan kanssa matkailuvaunussa.

– Se osoittautui oikein hyväksi ratkaisuksi, sanoo Nurmela.

Osa juoksijoista ja huoltajista yöpyi matkailuautoissa.


Jyväskylän kohdalla Juha Nurmelan (edessä) kanssa juokseva, armeija-asuinen Juuso Ala-Tuuhonen juoksee samalla Suomi 100 -juoksussa sadatta maratoniaan. Sinipaitainen Hannu Kytölä on Nurmelan triathlonharrastuskaveri. Miesten takana juoksee Stiina Laine. Kuva: Mikko Nurmela.
 

Suomen päästä päähän nelostietä pitkin juostessa Nurmela sai nähdä läpileikkauksen Suomen luonnosta ja maisemista, ja samalla kohdata ihmisiä eri puolilta Suomea. Erityisesti Lapissa liikutti ihmisten pyyteetön ystävällisyys.

– Pohjoisessa meidät kutsuttiin lukuisia kertoja syömään ja saunaan. Syömään ja saunomaan emme kuitenkaan ehtineet, matkan varrelle tuoduista mansikoista ja mehuista sen sijaan nautimme.

Juoksupäivät Nurmela aloitti kaurapuurolla ja hillolla sekä joi kahvia lisäksi. Kymmenen kilometrin kohdalla hän nautti kahvin kera kaksi viipaletta pitkopullaa. Puolimaratonin kohdalla hän söi kaksi voileipää. Pitkänä juoksupäivänä hän söi 30 kilometrin kohdalla rusinallista maksalaatikkoa lämpimänä tai kylmänä. Lyhyenä juoksupäivänä yhden voileivän. Lämmin ateria oli illalla. Vettä Nurmela joi päivittäin 1,5–2,5 litraa.

– Kuumina päivinä otin lisäksi suolatabletteja, hellepäiviä ei tosin matkan varrelle mahtunut kuin puolenkymmentä.

Diabetes ei aiheuttanut Nurmelalle ongelmia ultrapitkän juoksun aikana.

– Taas kerran silmäni avautuivat, mihin kaikkeen oikein pystynkään.

Samoin entisestään kasvoi Nurmelan arvostus Suomea kohtaan.

– Lapin sodan muistomerkillä muisto Suomen sodissa palvelleesta isoisästäni toi kyyneleet silmiini. Vein oikean käteni sydämeni päälle, ja kiitin, että saan tehdä tällaista ultrasuoritusta itsenäisessä, vapaassa isänmaassa.

– Konginkankaan onnettomuudesta kertovan muistomerkin kohdalla kiitin siitä, että saan olla täällä ja toteuttaa unelmiani. Monella nuorella matka katkesi Konginkankaalle.

Suomi 100-juoksuun Nurmela valmistautui juoksemalla ulkona ja talvipakkasilla juoksumatolla. Viimeiset seitsemän kuukautta ennen starttia hän harjoitteli lohjalaisen ultrajuoksuguru Seppo Leinosen valmennuksessa. Leinonen on arvostettu ultrajuoksija Suomen ohella Kreikassa.

– Minulla oli myös paljon henkistä valmentautumista. Luin Suomi 100-juoksumatkan paikkakunnista sekä tutustuin muun muassa videoiden kautta niiden luontoon ja maisemiin.

Juha Nurmela asuu Lohjalla. Hän seurustelee, perhettä ei ole. Hän työskentelee osakasyrittäjänä it-alalla.

”– Lapin sodan muistomerkillä muisto Suomen sodissa palvelleesta isoisästäni toi kyyneleet silmiini. ”
”– Konginkankaan onnettomuudesta kertovan muistomerkin kohdalla kiitin siitä, että saan olla täällä ja toteuttaa unelmiani.”