Vuosittaiset istutukset ovat tärkeä keino ylläpitää ankeriaspopulaatiota

Vesijärven kalastusalue rakensi vuonna 2014 ankeriasarkun Vääksynjokeen. Vääksystä ankeriaat viedään autolla Kymijoen suulle, josta ne lähtevät vaellukselle Sargassomerelle Atlantille.

Teksti ja kuvat: Petri Görman

Vesijärvestä pyydetään useita satoja ankeriaita vuodessa.

– Kolmannes istutuksista päätyy saaliiksi, Lahden kaupungin vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin kertoo.

Ankeriaalle ei ole asetettu Suomessa minkäänlaista alamittaa.

– Täällä pyydetyt ankeriaat ovat pääsääntöisesti vajaan metrin pitkiä.

Vesijärven kalastusalue rakensi vuonna 2014 ankeriasarkun Vääksynjokeen.

– Luonnonvarakeskus kuljettaa nämä ankeriaat Vääksystä autolla Ahvenkoskelle Kymijoen suulle, josta ne lähtevät vaellukselle Sargassomerelle Atlantille.

Tässä vaiheessa ankeriaisiin kiinnitetään kalamerkki, jossa on sen tunnistetiedot.

– Niiden avulla tutkijoilla on mahdollisuus seurata ankeriaiden vaellusreittejä.

Vesijärvi on ollut aina hyvä paikka ankeriaalle, mutta sinnekään ankeriaat eivät voi nousta enää luontaisesti.

– Sen vuoksi vuosittaiset istutukset ovat tärkeä keino ankeriaspopulaation ylläpidon vuoksi, Malin sanoo.

Ankerias on sitkeä kalalaji, eikä se vaadi elinympäristöltään paljon.

– Vesijärven alueella ankeriaanpyynti on kestävällä pohjalla. Ankeriaan voi laittaa savustuspönttöön hyvällä omallatunnolla, vaikka sen kanta onkin uhanalainen, sanoo Malin.

– Onneksi Vesijärvellä on ehjä istutussarja vuodesta 2006 lähtien. Haluamme turvata istutuksilla ankeriaan vaelluskannan, hän toteaa.

Kalastajat pyytävät ankeriasta pitkällä siimalla tai rysällä. Joskus se luikertelee myös katiskaan.

Ankerias on makeiden vesien kala.

– Ankerias viihtyy joki- ja järvialueilla. Tämä petokala elää päivän pohjalla piilossa ja yöllä se saalistaa, Ismo Malin kertoo.

Ankerias syö toisia kaloja, ja kyllä sille pitkästä siimasta lierokin kelpaa.

Lahdessa Pikku-Vesijärvellä on myös ankeriaita.

– Ne etsivät joka puolelta järvialuetta rauhallisia kasvupaikkoja.

Vesiensuojelupäällikkö muistaa yhden tapauksen Pikku-Vesijärveltä 10 vuoden takaa.

– Levitimme Pikku-Vesijärven alueelle ohran olkia verkkopusseissa sen vuoksi, että halusimme kokeilla, jossa voimme tällä tavalla estää leväkukintoa. Syksyllä näistä olkipaaleista lähti muutama ankerias livohkaan, kun niitä nostettiin pois.

Vesijärven kalastusalue, Vesijärvisäätiö ja Lahden kaupunki ovat perustamassa petokalarahastoa Vesijärvelle. Ankerias olisi yksi petokala, jota istutettaisiin tämän rahaston tuella.

– Sen lisäksi suunniteilla on tehdä taimen-, järvilohi- sekä mahdollisesti kuha- ja hauki-istutuksia.

Petokalarahaston tarkoitus olisi kerätä rahaa vesialueiden omistajilta sekä kalastajilta.

– Myös kalastusseurat ja erilaiset kilpailujenjärjestäjät haluttaisiin mukaan tähän hankkeeseen.

Istutuksia olisi Malinin mukaan tarkoitus tehdä keskitetysti.

– Silloin niitä voisi yhdellä kertaa tilat isoja määriä ja edullisesti.

MIKÄ?

Ankerias

Ankerias (Anguilla anguilla) on käärmemäinen kala, pituudeltaan normaalisti 40–100 cm ja painoltaan 200–1 500 g, mutta se voi kuitenkin painaa jopa yli kuusi kilogrammaa. Ankerias muuttaa muotoaan elämänsä aikana: nuoria ankeriaita sanotaan toukiksi tai lasiankeriaiksi. Ankeriaat vaeltavat lisääntymisalueelleen Sargassomerelle kutemaan. Ankeriaan toukat kasvavat Sargassomerellä ja matkustavat varttuessaan Pohjois-Eurooppaan Golfvirtaa pitkin. Suomen rannikolle saapuessaan ne ovat noin 4-vuotiaita ja 20 cm:n pituisia. Atlantilla elää toinenkin ankeriaslaji, amerikanankerias (Anguilla rostrata). Näitä pidettiin ennen saman lajin eri populaatioina, mutta nyttemmin ne on erotettu eri lajeiksi.

Euroopan ankeriaskanta on romahtanut ilman yksittäistä selvää syytä. Mahdollisiksi tekijöiksi on arvioitu ylikalastusta, sisämaan elinympäristöjen katoamista ja merivirtojen muutosta, tauteja ja saasteita. Uhanalaisuutensa vuoksi ankeriaan pyynti on paikoin kiellettyä. Suomessa ankeriasta ei luokitella uhanalaiseksi. Ankeriasta syödään paljon Saksassa, Englannissa ja Virossa. Perinteisesti ankerias valmistetaan savustamalla, mutta siitä voi tehdä mm. muhennosta. Ankerias on hyvin rasvainen kala.