Tahtoa, uskoa, uskallusta

1800-luvulla miesten rinnalle nousi vahva suomalainen nainen

Suomen historia kätkee nykymuotoisen yhteiskunnan syntyyn ja kehittymiseen eri tavoin vaikuttaneita naisia. Jotkut jättivät jälkensä historiaan merkittävänä taustavaikuttajana, kun taas toiset nousivat itse perinteisesti miehisinä pidettyihin tehtäviin. Kuka kohosi piikatytöstä ensimmäiseksi naisministeriksi? Millainen oli nainen, joka on ainoana saanut Suomessa oman liputuspäivän?

Teksti: Tarja Lehtola Kuvat: Tarja Lehtola, Miina Sillanpään säätiö, SKS:n Aino Sibelius -näyttely

S ivistynyt monitoiminainen Fredrika Runeberg

Pikkuserkkunsa Johan Ludvig Runebergin kanssa avioitunut Fredrika Tengström oli paitsi oman aikansa suurimman julkkiksen vaimo, suuren perheen äiti ja vieraanvarainen suuren kotitalouden emäntä, myös aikansa sivistyneimpiä naisia. Hän on kirjoittanut Suomen ensimmäisen historiallisen romaanin ja oli maan ensimmäinen sanomalehtinainen. Fredrika Runeberg perusti Porvooseen naisyhdistyksen ja varattomien tyttöjen koulun.

Pöytälaatikkoon Fredrika kirjoitti kannanottoja naisasiasta, taiteesta ja kielikysymyksestä. Lähimpien ystäviensä seurassa hän puolusti aktiivisesti naimattomien naisten oikeutta täysivaltaisuuteen, samoin kuin naisten oikeutta koulutukseen ja työhön. Näin joutui kuitenkin tämä lahjakas ja taitava nainen toteamaan: ”Mies kirjoittaa, kun tahtoo ja tuntee olevansa vireessä, nainen, ainakin sellainen, jolla on lapsia ja talous, kun saa ja ehtii ja on kiitollinen voidessaan aivan kuin varastaa itselleen tällaisen ilon”.

Oman kirjallisen luomistyön sijaan Fredrika synnytti kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli nuorena. Sen ohella hän johti suurta kotitaloutta palvelusväkineen ja omistautui myös puutarhanhoidolle. Fredrika oli puutarhaviljelyn pioneeri. Ruusut olivat hänen erikoisalaansa. Fredrika oli oppinut lukemaan jo viisivuotiaana. Hänen ensimmäisiä kirjojaan oli Cajsa Wargin keittokirja. Vasta reilut kymmenkunta vuotta sitten löytyi Runebergien kodin restauroinnin yhteydessä erään komeron perukoilta Fredrikan omatekoinen reseptivihko. Vihkosta etsittiin kiihkeästi alkuperäistä Runebergin tortun reseptiä, mutta vihkosesta löytyi vain hiukan torttua muistuttavan sokerileivonnaisen ohje. Fredrika Runeberg on kuitenkin myös paljon muuta kuin nainen Runebergin tortun takana.

Tasa-arvon puolestapuhuja Minna Canth

Minna Canth oli aikansa tärkeimpiä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Hänen elämäntyönsä on vaikuttanut Suomen kehittymiseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijämaaksi. Minna Canth onkin Suomen ensimmäinen ja ainoa liputuspäivän saanut nainen. Hänen syntymäpäiväänsä vietetään myös tasa-arvon päivänä.

Nainen, joka sai ensimmäisenä kunnian nousta kansallisten suurmiesten linnalle liputuksen arvoiseksi, ei voi olla kuka tahansa henkilö. Minna Canth rikkoikin sukupuolelleen asetettuja rajoja monin tavoin. Hän oli kirjailija, ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, seitsenlapsisen perheen yksinhuoltaja ja liikenainen. Sen lisäksi hänen ystävyyssuhteensa miehiin herättivät kiivasta keskustelua. Minna Canth kuoli 12.5. Snellmanin päivänä, vain 53-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Snellmanin ohella Canth oli yksi Kuopion ja koko maan merkittävimmistä henkilöistä 1800-luvulla. Hänet haudattiin Kuopion Isolle hautausmaalle. Hautajaisista tuli suuri ja vaikuttava surujuhla.

Hyvinvointiyhteiskunnan kantaäiti Miina Sillanpää

Miina Sillanpää oli aikansa suuri kansalaisvaikuttaja, jonka työn jälki näkyy vielä nykyisinkin monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Miina Sillanpää syntyi nälkävuosien aikana torppari Juho ja Leena Riktigin yhdeksänlapsiseen perheeseen. Sillanpäätä voi sanoa itseoppineeksi, sillä kiertokoulua lukuunottamatta hän ei juurikaan kouluja käynyt. Miina Sillanpään suuri lahja, joka vei häntä elämässä eteenpäin, oli kiinnostus tietoon.

Sillanpää aloitti työuransa 12-vuotiaana tehtaassa. 18-vuotiaana hän muutti Porvooseen piiaksi ja samalla vaihtoi nimensä Vilhelmiina Riktigista Miina Sillanpääksi. Miina Sillapään julkinen ura alkoi piikojen oikeuksien ajajana, mikä herätti tuon aikaisessa yhteiskunnassa runsaasti ristiriitaisia tunteita, kun piiat tai yleensä naiset alkoivat kysellä oikeuksiensa perään. Myöhemmin hänestä tuli työläisnaisten kiistaton johtohahmo ja sillanrakentaja, joka teki yhteistyötä yli poliittisten rajojen ja nautti laajaa arvostusta. Miinan elämä on huikea tarina köyhän torpan tytöstä tehtaantyöläiseksi, piiaksi ja piikojen aseman parantajaksi, toimittajaksi, kansanedustajaksi, ministeriksi ja talousneuvokseksi. Miinan elämäntarinan rinnalla kulkee suomalaisen hyvinvointivaltion synty: kansalaisoikeudet, sosiaaliturva, oppivelvollisuus, tasa-arvo.

Miina Sillanpään Seura ja yli kaksikymmentä muuta yhteisöä esitti sisäministeriölle liputuspäivää Miina Sillanpäälle ja kansalaisvaikuttamiselle. Ministeriö suostui yhteen kertaan ja antoi määräyksen ja suosituksen yleisestä juhlaliputuksesta 1.10.2016, Miinan syntymän 150 vuotta -juhlavuoden ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi. Juhlavuoden suojelijana toimi presidentti Tarja Halonen.

Miina Sillanpään ylimpänä ohjenuorana oli ajatus: Ei koskaan saa sanoa minä en osaa, vaan vaikeimmissakin tilanteissa pitää sanoa: Minä yritän.

Kansallissäveltäjän vankkumaton tuki Aino Sibelius

Kun kuuntelee Sibeliuksen sinfonioita, kaiken takaa kuultaa Ainon vieno, mutta rautainen ääni. Ilman Aino Sibeliusta ei ehkä olisi kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen musiikkia. Ainon mielestä säveltämisen suuri lahja ei ollut vain lahja, vaan myös velvollisuus ja sen mukana siirtyy suuri vastuu. Hän tuki miestään pyyteettömästi. Ainon vanhemmat olivat kenraali, maaherra Alexander Järnefelt ja vapaaherratar Elisabeth Järnefelt. Sisaruksista kuuluisia kulttuurihenkilöitä ovat kirjailija Arvid , kuvataiteilija Erik (Eero) ja säveltäjä Armas Järnefelt.

Aino Sibelius ei koskaan hankkinut varsinaista ammattia, vaan keskittyi tukemaan miestään säveltämisessä, hoitamaan kotia ja lapsia sekä Ainolan puutarhaa. Aino myös kotiopetti omia tyttäriään. Ainolta kysyttiin elämänsä ehtoopuolella, tuntuuko hänestä katkeralta jääminen suuren miehensä varjoon. Tähän hän vastasi, että ei ole koskaan miettinyt, mikä on hänen elämänsä tarkoitus ja hänen mielestään silloin voi vain olla kiitollinen. ”En tekisi mitään toisin, elämäni on ollut kuin yksi suuri aurinkoinen päivä” Aino Sibelius sanoi.

Ainon 75-vuotispäivillä Janne piti koskettavan puheen: ”Sinä olisit kenties voinut tulla onnellisemmaksi jonkun muun kanssa, mutta minä en milloinkaan.” Aino Sibeliuksen syntymäpäiväänsä juhlitaan edelleen suvun piirissä vuosittain.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Minna Maijala: Herkkä hellä hehkuvainen - Minna Canth

Jenni Kirves: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento

Rahikainen Agneta 2004: Fredrika.

Tuulio Tyyni 1979: Fredrikan Suomi

Ketä?