Seitsemän vuoden tauon jälkeen Jenni Rättyä nauttii taas orkesterissa soittamisesta

Jennin mielestä elokuvamusiikki soveltuu erinomaisen hyvin käyrätorvella soitettavaksi. Hän pitää yllä puhalluskuntoaan sekä luovuuttaan muun muassa luonnossa liikkumalla. Luonnosta valokuvaajan ammatissa työskentelevä Jenni kirjoo runsaasti ideoita. Hänen silmänsä hakee luonnosta yllättäviä yksityiskohtia.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Jenni Rättyä

Pattijoella syntynyt Jenni Rättyä, 32, on ollut lapsesta saakka musikaalinen. Pianonsoittoharrastuksen Jenni aloitti yksityisen soitto-opettajan johdolla 8-vuotiaana. Jennillä oli kova halu päästä musiikkiopistoon.

– Kun pyrin musiikkiopistoon, siellä oli pääaineeksi soitinvaihtoehtoina jäljellä enää tuuba, pasuuna ja käyrätorvi.

Jenni valitsi käyrätorven. Musiikkiopistossa hän aloitti 11-vuotiaana. Hän soitti myös Raahen Puhallinorkesterissa.

Jenni muutti kaksitoista vuotta sitten Ylivieskaan opintojen perässä. Hän on valmistunut Centria-ammattikorkeakoulusta mediatekniikan insinööriksi. Lisäksi Jenni on suorittanut valokuvaajan ammattitutkinnon Kälviä kansalaisopistossa. Hän työskentelee J. Kärkkäinen Oy:n mainostoimistossa valokuvaajana. Jennillä on Ylivieskasta kotoisin olevan aviopuolisonsa kanssa 4-vuotias tytär. Perhe asuu Ylivieskassa.

Jenni soitti käyrätorvea vuoteen 2010. Sitten hän piti seitsemän vuotta paussia.

– Tämän vuoden kevättalvella rupesin pohtimaan, että olisi taas mahtava soittaa.

Jenni mietti mielessään, onko hänellä aikaa, miten saa työn, muut harrastukset ja perheen arjen sovitettua yhteen soittoharrastuksen kanssa. Jenni päätti, että aikaa löytyy. Huhtikuussa 2017 hän aloitti käyrätorvi-harrastuksensa uudelleen.

Jenni soittaa Quattro di Bothnia -orkesterissa, johon on koottu soittajia Ylivieskan, Kalajoen, Nivalan ja Oulaisten puhallinorkestereista.Orkesteri harjoittelee Ylivieskan kansalaisopiston piirinä. Harjoitukset ovat joka toinen viikko maanantaisin Ylivieskatalo Akustiikassa. Käyrätorvisteja Quattro di Bothniassa on kolme. Esimerkiksi lokakuun 8. päivänä orkesterilla oli Suomi 100-vuotishenkinen konsertti Sievin kirkossa. Ohjelmisto koostui isänmaallisesta ja hengellisestä musiikista.

– Puhallinsoittimien mahtipontinen ääni sopii erinomaisesti isänmaalliseen musiikkiin, Jenni sanoo.

Hänen mielestään myös elokuvamusiikista saa puhallinsoittimilla hienoja tulkintoja.

– Esimerkiksi Taru Sormusten herrasta ja Disneyn piirrettyjen elokuvamusiikki kuulostavat upealta puhallinorkesterin esittämänä..

Taiteellisuus ja luovuus korostuvat paitsi Jennin musiikkiharrastuksessa, myös hänen työssään valokuvaajana.

– Esimerkiksi kuvakulmien valinta on luova prosessi; mitä kuvalla halutaan viestiä, mitä kohteesta korostaa, mitä mahdollisesti häivyttää ja millä keinoin tuon viestin välittää kuvan katselijalle. Kuvalla on suuresti valtaa ja voimaa, siksi kuvan välittämän informaation tulee olla huolellisesti suunniteltu, Jenni korostaa.

Hän tekee runsaasti myös tuotekuvausta Kärkkäisen tavaratalokonsernin eri julkaisufoorumeihin.

– Tuotekuvissa on tärkeä, että kuvan katsoja saa kuvan perusteella käsityksen esimerkiksi tuotteen materiaaleista ja erilaisista tuotteen käyttöön liittyvistä yksityiskohdista.

Luonto eri muodoissaan on Jennille taustoista mieluisin ja monipuolisimmat vaihtoehdot tarjoava.

Raahen tyttö rakastaa erityisesti merta.

– Meri ei koskaan lähde minusta, vaikka minä lähdin meren ääreltä tänne Ylivieskaan, Jenni sanoo.

Jenni katselee myös luontoa mielensä luovan linssin läpi.

– Luonnossa liikkuessani pyrin havainnoimaan aina jotain sellaista, mitä ei yleensä katsota. Erityisen kiehtovia ovat luonnon pienet yksityiskohdat, niissä on hurjasti sanomaa.

Luonnossa liikkuminen pitää Jennin hapenottokyvyä ja yleiskuntoa yllä..

– Hyvä hapenottokyky ja oikea hengitystekniikka ovat tärkeitä käyrätorven soittajalle. Soittaessa on tärkeä hyvä ryhti ja tuki keskivartalosta, jotta ääni tulee puhtaasti. Eli korsetti pitäisi olla kunnossa! Jenni naurahtaa.

”– Soittaessa on tärkeä hyvä ryhti ja tuki keskivartalosta, jotta ääni tulee puhtaasti.”
”– Luonnossa liikkuessani pyrin havainnoimaan aina jotain sellaista, mitä ei yleensä katsota. Erityisen kiehtovia ovat luonnon pienet yksityiskohdat, niissä on hurjasti sanomaa.”