– Kaunista elämää, mutta muista, että täydellistä ei ole!

Oululainen, kauneusalan yrittäjä Katja Vähäkuopus kilpailee ripsi- ja kynsitaiteessa Suomessa ja maailmalla. Hän myös kouluttaa ja tuomaroi. Kilpirauhassyövän voittanut Katja muistuttaa armollisuudesta itseä kohtaan.

Teksti ja kuvat: Minna Stenius

Jos et tee muuta kynsillesi, lakkaa ne ainakin kirkkaalla lakalla, kädet ovat silloin huolitellun näköiset. Näin sanoi minulle jo edesmennyt kampaajaystäväni Anneli yli 20 vuotta sitten. Kynteni ovat aina olleet vahvat, mutta työni ja harrastukseni ovat sen luonteiset, että lakkaamattomina niiden kanssa touhusin elämäni ensimmäiset 45 vuotta.

Nyt on tilanne toinen. Työ ja harrastukset ovat muuttuneet vain osin, kynnet ovat olleet kohta kahden vuoden ajan pitkät ja salonkikelpoiset.

Kaikki alkoi kohdallani taikuudesta. Tuolloisen harrastukseni parissa teetätin itselleni pelikorttikynnen: valkoisella pohjalla oli punainen patakuvio. Kuukausien kuluttua yksikyntisenä ajatus pitkistä, kauniista ja värikkäistä kynsistä houkutti niin paljon, että päätin ottaa geelikynnet kaikkiin kynsiini. Sillä tiellä olen, kynsiä on ollut monenlaisia, minulle nämä ovat naiselliset, uniikit korut.

Kynteni tekee Katja Vähäkuopus – kynsitaiteen ja kauneuden moniottelija sekä Suomessa että maailmalla. En valinnut häntä siksi, vaan onnelliselta sattumalta, mutta kieltämättä on hienoa tietää olevansa niin hyvissä käsissä.

Kaupan alalla työskentelevä, taiteellisesti lahjakas ja käsistään näppärä Katja tarvitsi lisätienestiä. Kynnet itselleen laitattanut ystävä yllytti Katjaa opettelemaan kynsien teon. Katja innostui ja aloitti uransa vuonna 2006 tehden kynsiä oman työnsä ohessa kotistudiossa. Koulutuksen Katja osti itselleen Helsingistä yksityisopetusviikkona. Yritys käynnistyi ystävän lainaamilla rahoilla.

Maksavien asiakkaiden määrä lisääntyi nopeasti niin paljon, että Katja ryhtyi täysipäiväiseksi kynsitaiteilijaksi perustaen liikkeen Ouluun. Varsin täysipäiväisesti Katja työskenteleekin, toisinaan päivät venyvät kaksitoistatuntisiksi. Katja kehittää itseään jatkuvasti opiskellen monipuolisesti, myös psykologiaa.

Katja ei tyydy vain kynsien tekemiseen, hän kouluttaa uusia ammattilaisia ja toimii tuomarina myös maailmalla. Näiden lisäksi hän harrastaa valokuvausta kuvaten taidekuvia esimerkiksi antiikin patsaista pitkine kipsikynsineen tai vampyyreistä hylätyissä tehdashalleissa. Tässäkin lajissa hän tekee kaiken itse: meikkaa, puvustaa, lavastaa, tekee kynnet ja kampaukset ja lopuksi kuvaa koko komeuden, osallistuen tietenkin myös kilpailuihin, viimeksi Lontoossa.

Tahti on kova, mutta ei niin kova kuin muutamia vuosia sitten, jolloin vauhdin pysäytti kilpirauhassyöpä. Tänä syksynä Katja sai terveen paperit. Elämän arvot menivät uuteen järjestykseen.

–Täydellistä ei ole. Ei voi koko ajan mennä sata lasissa, täytyy antaa itsellekin aikaa ja olla armollinen, jos ei aina jaksa. Täytyy myös uskaltaa sanoa, miltä tuntuu ja mitä haluaa, tuumii Katja.

Perhe on Katjalle tärkeä. Monesti Huuko tai Elina soittaa äidille pyytäen lupaa mennä kaverille tai avata keksipaketin. Hän puhuttelee lapsiaan rakkaina neuvoen heitä napakan lempeästi milloin missäkin asiassa. Äitiä ja tytärtä yhdistää tyttären hevosharrastus. Elina ratsastaa ja äiti kuvaa niin hevosen lettejä kuin liikettäkin.

Liiketila Oulussa Torikatu 50:ssä on pääosin Katjan ja hänen työkumppaneidensa remontoima ja sisustama. Myös porakone, vasara ja liisteripensseli pysyvät tämän naisen käsissä. Entinen Kynsikellari muuttui tänä syksynä Beauty Inniksi, koska siellä työskentelee nyt Katjan lisäksi sekä Marika että Irina. Kynsien lisäksi tässä kauneuden saarekkeessa tehdään ripsien pidennyksiä ja tuuhennuksia, kulmien värjäyksiä, käsihoitoja ja erilaisia sokerointeja.

Makaan Beauty Innin salongin hoitopedillä kirkkaan lampun alla. Katjan käsissä on tällä kertaa pinsetit. Jälleen hän tekee kohdallani pikkutarkkaa työtä kiinnittäen ripsikuituja omiin ripsiini. Minulla on entuudestaan pitkät ripset, mutta maailma houkutti minut pidennyksiin, joissa on hieman volyymiä.

Ensimmäiset ripseni laitatin viime keväänä kesälomaa varten. Ajattelin, että Italian kuumuudessa ripsiväri valuu silmille ja poskille. On aivan järkyttävän helppo meikata aamulla, kun ei tarvitse enää tehdä rajauksia eikä laittaa ripsiväriä. Helppo ja helpottava senkin takia, että en enää näe tarkasti ilman laseja. Ilme on mielestäni huoliteltu paljon vähemmällä vaivalla kuin ennen näitä ripsiäni.

Kuka käskee meikata? Minä itse. Tahdon olla raameihini nähden nätti, olokin on paljon ryhdikkäämpi kuin sieltä täältä roikkuvana. Teen työtä ihmisten parissa. Tahdon kunnioittaa heitä sekä ilahduttaa itseäni pitämällä itsestäni huolta. Kieltämättä valintani tuovat osaltaan arkeeni pientä ylellisyyttä.

Aivan huolettomana ei ripsipidennyksillä tai geelikynsilläkään voi olla. Ripset on pestävä huolellisesti ja harjattava joka ilta. Huolto tehdään noin neljän viikon välein. Kynsistäkin täytyy huolehtia muistamalla, että niitä ei saa repiä, eivätkä ne ole työkalut, joilla väännetään ruuveja tai rapataan palanutta puuroa pois keittolevyn pinnasta. Myöskään kukkapenkin kaiveluun nämä eivät sovi ilman hanskoja, hanskat kädessä kuitenkin. Voimakkaat liottimet eivät tee hyvää geelikynsille, myöskään keilaamista en suosittele. Kynteni huollatan viiden viikon välein.

Jos geeli- tai akryylikynnet tehdään ammattimaisesti eikä oman kynnen pintaa hiota liikaa, oma kynsi ei kärsi. Ripset saattaa pilata, jos puhdistaa ne huolimattomasti tai ei ollenkaan tai sitten käyttää öljymäistä ainetta puhdistamiseen tai silmätippoina. Asiakkaan omista ripsistä riippuu, kuinka pitkät tai tuuheat lisät niihin voi laittaa. Heikot tai lyhyet ripset eivät kestä niin paljon painoa kuin vahvat.

Lamppu hoitopedin päällä sammuu, Katja ottaa geelisuojat pois silmieni alta, saan avata silmäni. Jälleen ovat kauniit räpyttimet valmiit. Eikä niitä tehnyt kuka tahansa. Ne teki tuore klassisten ripsien Suomen mestari Katja Vähäkuopus Suomen Oulusta. Ripsiä Katja on tehnyt jo yhdeksän vuotta.

”– Ei voi koko ajan mennä sata lasissa. Täytyy antaa itsellekin aikaa ja olla armollinen, jos ei aina jaksa.”

MITÄ?

MITÄ?

KUKA?