Eino Romppanen haluaa suomalaisen kestävyysjuoksun jalanjäljet takaisin maailmankartalle

Eino Romppasen Suomineito-kiviveistos kuvastaa Suomen historiaa itsenäisenä valtiona. Kiven edessä on itsenäisyyttämme edeltävä menneisyys. Kiviveistoksen läpi kävellessä eteen avautuvat Suomen ja suomalaisten vapaus ja valoisa tulevaisuus.

Teksti: Reetta Reinman

Kuvat: Eino ja Kaarina Kivilahti

Kahdeksan vuotta sitten Yhdysvalloissa 1960-luvulta lähtien vaikuttanut taiteilijaja kuvanveistäjä Eino Romppanen, 77, näki enneunen.

– Ison punagraniittikiviveistoksen, jonka sisällä on Suomen kartta. Unessani minulle myös kerrottiin, että kyseinen kivi löytyy hyvän ystäväni, kestävyysjuoksijalegenda Lasse Virenin mailta Myrskylästä, Eino kertoo.

Aamulla Eino soitti Virenille.

– Lasse naurahti, ettei hänen maillaan kyllä ole sellaista kiveä. On se, sanoin Lasselle. Enneuneni ja muut selvänäköisyyteni ovat nimittäin yleensä aina olleet oikeassa.

Niin oli tälläkin kertaa.

– Pari, kolme vuotta ”kiusasin” Lassea tällä kiviasialla puhelimitse. Noin viitisen vuotta sitten Suomessa taas käydessäni ajatutin itseni Lassen maille Myrskylään. Ensin minut vietiin väärän kiven luokse, mutta sitten osuimme oikeaan. Hiekkakuopan päällä pilkotti pieni kivinyppylä. Se on tässä näin, sanoin ja kutsuin kaivinkonemiehen paikalle.

Sieltä se tuli esille: 28 000 kilon painoinen punagraniittikivi.

– Tuo kivi on jääkauden Suomeen ja Myrskylään kuljettama. Ties miten kaukaa se on kotoisin, Eino pohdiskelee.

Eino halusi Suomineito-kiviveistoksen kautta antaa rakastamalle kotimaalleen, Suomelle, jotain pysyvää, joka kestää tuhansia vuosia. Juhlallisin menoin 3.12.2017 paljastettu Suomineito-veistos on Seinäjoella lukion pihassa, jokirannassa.

Reilut kaksi ja puoli metriä korkea Suomineito-kiviveistos kuvastaa Suomen historiaa itsenäisenä valtiona. Kiven edessä on itsenäisyyttämme edeltävä menneisyys. Kiviveistoksen läpi kävellessä eteen avautuu Suomen ja suomalaisten nykyisyys: vapaus sekä valoisa tulevaisuus, jota veistosmiljöön vapaana virtaava joki vielä korostaa.

Veistoksen jalustassa on kuvattuna Suomen itsenäisyyden vaatimat uhraukset. Musta graniittijalusta kuvastaa surua. Karjalanpunainen graniitti symboloi itsenäisyytemme puolesta vuodatettua verta.

Veistoksen läpi saa kulkea.

– Näin jokainen voi omalla tavallaan pohtia Suomen menneisyyttä ja tulevaisuutta, itsenäisyyttämme sekä sen meille tuomaa vapautta. Kun katsot kiven läpi edestä, näet menneisyyden ja historian. Kun katsot taakse, katsot tulevaisuuteen. Toivottavasti kävelemme kohti tulevaisuutta yhdessä sormet sormien lomassa ja pidämme kiinni Suomen vapaudesta, joka alkaa meistä jokaisesta, Eino Romppanen kiteyttää.

Veistoksen on toteuttanut kuvanveistäjä Eino Romppanen yhteistyössä Louhinta Lampi Oy:n kanssa. Arkkitehtitoimisto Jääskeläinen on suunnitellut patsaan ympärille pienen puiston, jossa on veistoskivestä leikattu Vapaa puhe -niminen kivi.

Veistoksen ja Vapaa puhe -kiven varainhankinnan on organisoinut seinäjokelainen monialayrittäjä, nykyään Duudsonit Activity Parkin toimitusjohtaja Jani Karvonen vaimonsa Maaritin sekä Jyrki Jääskeläisen kanssa.

– Suomen 100-vuotisjuhlavuonna oli paljon tapahtumia ja tilaisuuksia, joista ei ole jäänyt mitään konkreettista muistoa, mutta tämä toivottavasti elää tässä vuosisatoja ja muistuttaa Suomen sadasta ensimmäisestä vuodesta, Karvonen on valottanut syitään taidehankintaan ryhtymiseksi.

Suomineito-veistos mielessään Romppanen oli jo lähestymässä muun muassa Helsingin silloista kaupunginjohtaja Jussi Pajusta sekä turkulaista kokoomuspoliitikko ja urheilumies Ilkka Kanervaa . Romppasen ystävä, sanomalehti Ilkan eläkkeellä oleva urheilutoimittaja, seinäjokelainen Simo Nikula soitti asiasta yrittäjä Jani Karvoselle. Miehet tuumasivat, että ”eikö me pohjalaiset saada yksi veistos rahoitettua”. Niin saatiin.

Hankkeen kustannusarvioksi tuli noin 140 000 euroa. Summa käsittää veistoksen hankinnan, ympäristöön rakentamisen sekä veistoksen paljastamisen yhteydessä järjestetyn juhlatilaisuuden. Pääosa rahoituksesta on tullut yrityksiltä, osa siitä Karvosen perheen yrityksiltä: Päiväkoti Jumpilta, Duudsonit Activity Parkilta, Ravintola Pirttihirmulta ja Hoitokoti Tuulikellolta. Juhlaveistoksen kansalaiskeräyksen hyväksi myydään viiden euron hintaisia kiviveistoksen näköispinssejä.

Näyt ovat ennenkin johdattaneet Einoa. Yhdysvaltoihin miehen vei niin ikään enneuni.

– Vuonna 1961 olin eräänä päivänä Helsingissä Primulan kahvilassa. Kavereiden kanssa jutellessani sanoin heille, että sydämeni kohdalla on erikoinen tunne. Se sanoo, että minun täytyy lähteä maailmalle etsimään jotain. Viikon päästä tuosta olinkin jo New Yorkissa, Eino kertoo.

Työtä pelkäämätön Eino oli aluksi newyorkilaisravintolassa tiskarina. Kun mies oli puolen vuoden aikana tiskannut riittävästi matkarahaa ja kartuttanut kielitaitoaan, hän lähti ajamaan autolla Kaliforniaan.

– Harrastin tuohon aikaan aktiivisesti kestävyysjuoksua. Kaliforniassa oli siihen loistavat mahdollisuudet. Kielitaitoni oli myös kohentunut niin paljon, että selviydyin yliopiston pääsykoekirjoituksista.

Kivenveistotaiteesta Eino löysi Yhdysvalloissa hänelle rakkaan ammatin.

– Kivenveisto on työnä täydellistä. Siinä yhdistyy mielen ja koko kropan saumaton yhteistyö. Kivenveisto on kuin johtaisi omaa sinfoniaorkesteria ja käsiensä kautta veistäisi sinfoniansa kaikkine nyansseineen kiveen, Eino kuvaa työtään.

Kivenveiston ja musiikin ohella Einon suuria rakkauksia ovat urheilu ja Suomi.

– Suomi on aina täällä, vuodesta 1961 Yhdysvalloissa asunut Eino nostaa kätensä sydämelleen.

– En ole koskaan lähtenyt Suomesta. Olen vain matkassa maailmalla, hän tarkentaa.

Einolla on kaksoiskansalaisuus, hän on sekä Suomen että Yhdysvaltojen kansalainen.

Eino on syntyisin Helsingistä. Äitinsä suvun puolelta hänellä on oululaiset juuret.

– Olen syntynyt sotatalvena 1940. Silloin odottavia äitejä vietiin pommitusten jaloista Helsingistä maaseudulle. Varsinainen syntymäpaikkani on Mynämäki, jonka keskiaikaisessa kivikirkossa minut on kastettu.

Einolla on poika ja tytär, lastenlapsia on yksi: tyttärenpoika. Einon nykyinen vaimo on amerikkalainen.

Eino Romppanen on maailmalla arvostettu ja tunnettu kuvanveistäjä. Hänen töitään on 22 eri maassa, jokaisessa maanosassa, lukuisissa julkisissa tiloissa ja puistoissa sekä yksityiskodeissa, esimerkiksi monen Hollywood-tähden residensseissä. Viime vuosien aluevaltaus on huonekaludesign: Eino on yksi italialaisen Laboratorio Del Marmon marmorihuonekalujen suunnittelijoista. Marmoria raaka-aineenaan muutoinkin käyttävän kuvanveistäjän design-ihanteet löytyvät 1950- ja 60-luvulta tanskalaisesta koulukunnasta.

Eino-design on viehättänyt eritoten arabiasiakkaita. Myös japanilaiset ovat löytäneet Eino-design huonekalut.

– He sanovat niiden vastaavan omaa runouttaan: se on puhdasta kaikesta turhasta, Eino kertoo.

Suomessa Einon veistoksia on muun muassa MTV:n, Valion, POLAR:in ja Luhdan tiloissa sekä lukuisissa yksityisissä kokoelmissa.

Liikuntaharrastustaan Eino ei ole jättänyt, vaikka työssään kuvanveistäjänä hän saa aimo annoksen kokonaisvaltaista harjoittelua, niin vartalon kaikille lihaksille kuin myös mielelle.

– Kävelen joka päivä. Nyt tosin polvi on vihoitellut, mutta saan polven nivelet ja niveltyynyt nopeasti kuntoon luonnontuotteella, jossa pääaineena on vihersimpukkauute.

Eino käyttää runsaasti myös muita täsmävaikutteisia luonnonaineita, ei niinkään vitamiineja. Hän noudattaa vegaanista ruokavaliota.

Eino toivoo, että suomalainen kestävyysjuoksu painaisi taas jalanjälkensä maailman juoksukartalle.

– Nyt tuo jalanjälki on valitettavan pitkään ollut kadoksissa.

– Kestävyysjuoksussa tarvitaan lahjakkuutta sekä pitkäjänteistä sitoutumista harjoitteluun. Kantin on myös kestettävä; tuloksia alkaa tulla vasta noin seitsemän vuoden kuluttua säännöllisen harjoittelun aloittamisesta. Tuloksia ei tule repivällä harjoitustyylillä. Esimerkiksi Päivi Tikkanen juoksi pääsääntöisesti harjoituksissa hitaasti, sydämen lyödessä noin 40 kertaa minuutissa. Tällainen rauhallinen juoksutahti takaa sen, että kroppaan ja aivoihin syntyy pysyvät muistijäljet harjoittelusta, Eino sanoo.

”– Toivottavasti kävelemme kohti tulevaisuutta yhdessä sormet sormien lomassa ja pidämme kiinni Suomen vapaudesta, joka alkaa meistä jokaisesta.”