Jukka Ohra-ahon takoma rautakurki on Uuraisten liikenneympyrän maamerkki

Petäjävedellä Ylä-Kintauden kylässä koko ikänsä asunut Jukka Ohra-aho sai varttua kulttuuria arvostavassa kodissa. Maanviljelijävanhemmat tukivat lastensa harrastuksia. Isä teki sepän töitä sekä soitteli haitaria ja viulua. Äiti maalasi öljy- ja vesiväritöitä. Jukan soitto, laulu ja taidetaontatyöt ovat viihdyttänyt keskisuomalaisia yli 40 vuoden ajan.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Tapio Kokkonen

Olen perintö- ja ympäristötekijöiden uhri! naurahtaa Petäjävedellä asuva Jukka Ohra-aho. Hän taivuttaa rautaa omassa pajassaan neljännessä polvessa isänsä suvun miehistä. Jukalla on tätä nykyä käytössä kaasuahjo, mutta hiiliahjokin löytyy. Taidetaontatöitä hän on tehnyt 1970-luvulta saakka maataloustöiden ohessa.

Jukka asuu vaimonsa kanssa kotitilallaan Ylä-Kintauden kylällä Petäjävedellä. Lypsykarja laitettiin pois 2000 luvun alussa.

Haitarin kanssa Jukka on kiertänyt laulavana hanuristina usean vuosikymmenen ajan. Jukan eläkepäivät täyttyvätkin sepän töiden ohella musiikista.

– Ensimmäiset keikkani tein vähän yli 10-vuotiaana. Kävin erilaisissa pikku tilaisuuksissa laulamassa, pääsääntöisesti perhejuhlissa ja pikkujouluissa.

Jukan lapsuudenperheessä oli kolme häntä vanhempaa tyttöä. Jukalla on vaimonsa kanssa yksi tytär.

– Birgit-tyttäremme lähti jo alle kouluikäisenä minun kanssani esiintymään eri tilaisuuksiin.

Birgit Ohra-aho tekee keikkoja monen eri bändin kanssa, omia levyjäkin hän on julkaissut säännöllisesti.

Taidetaonnassa Jukan materiaalina on tätä nykyä pääasiassa uusi rauta, mutta hän on työstänyt myös vanhoista maataloustyökaluista pihaveistoksia monen maatilan pihapiiriin.

– Esimerkiksi noin kahden metrin korkuisissa kukoissa olen käyttänyt käytöstä poistuneita vanhoja sirppejä, viikatteita ja niittokoneiden terälamppuja.

”Kierrätyskukkojen” lisäksi luontoa rakastava Jukka on takonut raudasta runsaasti erilaisia eläinhahmoja.

– Kaiteet ja portit olisivat hyvin haluttuja tuotteita, mutta pääsääntöisesti teen kuitenkin taidetaontaa.

Viime vuoden marraskuussa paljastettiin Jukan takoma, Uuraisten keskustan uuden kiertoliittymän maamerkki: Kuukan Kurki.

Kurki on Uuraisten nimikkolintu.

– Takomani rautakurki on 120 senttiä korkea. Se seisoo kiertoliittymässä 200 senttiä korkean pilarin päässä. Pilari on valaistu.

Taidetaontatyön aiheen päätettyään Jukka piirtää siitä mallin, jonka perusteella hän muotoilee työn osat.

– Kaasuahjossa kuumennetun raudan värin pitää olla kellertävä, silloin sitä voi käsitellä vasaralla haluamaansa muotoon, Jukka kertoo.

Mikäli Jukka maalaa taidetaontatyön, hän yleensä hiekkapuhaltaa sen.

– Hiekkapuhallettuun pintaan maali ottaa paremmin kiinni.

– Eläinhahmoja kuitenkin maalaan harvemmin. Eläinhahmotyön voin myös antaa ruostua, näin veistokseen saadaan hieno ruskea väri. Sisätiloihin tulevat eläinhahmot voi kiinnittää puupohjalle ja esimerkiksi linnut voidaan lakata.

Jukka piti ensimmäisen taidenäyttelyn taidetaontatöistään 1970-luvulla, yhteensä näyttelyitä on ollut kolmisenkymmentä.

– Pääsääntöisesti näyttelyt ovat olleet omassa Ateljeessani. Minulla on paja tässä alakerrassa ja näyttelytilat yläkerrassa.

1970-luvulla Jukka osallistui kuvanveistokurssille, jossa hän sai oppia valutekniikasta ja muotoilusta.

– Kuvanveistokurssin myötä taiteeseeni tuli ajanjakso, jolloin tein valamalla yhteensä noin viitisenkymmentä pienoisveistosta, muotokuvaa ja reliefiä.

– Kuvanveistotaidejakso jäi minulla kuitenkin lyhyeksi, ja palasin takaisin raudan ja takomisen pariin, Jukka kertoo.

Jukka Ohra-aho oli 10-vuotias, kun hän sai joululahjaksi haitarin.

– Isä vei minut muutaman kerran Jyväskylään harmonikkamestari Eino Lajusen oppiin. Pääsääntöisesti olen kuitenkin itseoppinut, Jukka kertoo.

1980-luvulla Jukalla oli oma bändi, jonka kanssa hän kulki tanssittamassa ja viihdyttämässä seurojentaloissa ja ravintoloissa; monenlaisissa perhetilaisuuksissa, eritoten häissä. 1990-luvulla hän hankki haitariin midi-laitteet, ja hänestä tuli Fan Man Band. 1990-luvulta saakka Jukka onkin kulkenut keikoilla yhden miehen bändinä.

– Kesäisin yhden miehen bändini on kysytty erilaisissa toritapahtumissa, kesäisin toimin myös yhteislaulutilaisuuksissa musiikki-isäntänä.

Yli 20 vuotta Jukka on vetänyt Keuruun kansalaisopistossa yhteislaulupiiriä.

Jukka kertoo , että tanssipaikoilla perinteinen tanssimusiikki pitää vuosikymmenestä toiseen pintansa.

– Siunaus- ja muistotilaisuuksissa on muutama laulu ylitse muiden, näitä suosikkeja ovat esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla ja Suojelusenkeli.

Jukka on iloinen hyvästä laulukunnostaan; neljän tunnin laulukeikka ei tee tiukkaakaan.

Taidetaonnan ja musiikin lisäksi Jukka on innokas metsästäjä.

– Olen ollut yli 40 vuoden ajan joka syksy hirvimetsällä – seinällinen on sarvia! hän naurahtaa.

Viime syksynä Jukan hirviporukalla, Ylä-Kintauden metsästysseuralla, oli seitsemän hirvilupaa. Hirvikanta on Jukan mielestä tätä nykyä Keski-Suomessa hyvä.

Hirvenlihaherkuista hänelle mieluisin on pitkään hautunut patapaisti, johon tulee hirvenlihan lisäksi possua.

Lähes 40 vuotta Jukka on toiminut kunnallisissa ja maakunnallisissa luottamustoimissa keskustan riveissä, muun muassa kunnanvaltuustossa, kunnanhallituksessa sekä useissa lautakunnissa. 20 vuotta hän on ollut Keski-Suomen käräjäoikeuden lautamiehenä. Herastuomarin arvonimen hän on saanut 2008 vuonna.

Eläkevuosien myötä hän on jäänyt luottamustoimista pois, kyläyhdistyksen toiminnassa hän on edelleen aktiivinen.

Kotipitäjäänsä , noin 4000 asukkaan Petäjävettä Jukka kiittää kappaleeksi kauneinta Keski-Suomea. Petäjäveden talouden Jukka kertoo olevan hyvällä mallilla. Jukka uskoo Petäjäveden säilyvän itsenäisenä. Pienten, muutaman tuhannen asukkaan kuntien kohdalla Jukka kannattaa kuntaliitoksia.

Petäjävedellä kunta on suurin työnantaja. Merkittävä työllistäjä Petäjävedellä on Koskensaaren naulatehdas. Tehdas sai alkunsa 1850-1897 toimineesta rautaruukista.

Koskensaaren naulatehdas on Keski-Suomen vanhin, yhtäjaksoisesti toiminut teollisuuslaitos. Se sai alkunsa 1850-1897 toimineesta rautaruukista.

– Koskensaaren naulatehtaan miljöö on todellinen kulttuurinähtävyys, Jukka sanoo.

”– Koskensaaren naulatehtaan miljöö on todellinen kulttuurinähtävyys.”
”– Kaasuahjossa kuumennetun raudan värin pitää olla kellertävä, silloin sitä voi käsitellä vasaralla haluamaansa muotoon.”
”– Hirvenlihaherkuista mieluisin on pitkään hautunut patapaisti, johon tulee hirvenlihan lisäksi possua.”